Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Dale Carnegien kirjan “Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”, kun siitä saamieni suositusten määrä ylitti lopulta oman epäluuloisuuteni, joka hämärään otsikkoon liittyi. Kirja paljastui lipevän manipulointikirjan sijasta lämminhenkiseksi ja vaikuttavaksi oppaaksi, kuinka kohdella ihmisiä niin arjessa kuin liike-elämässäkin.

Tärkeimmät saamani opit tulevat käyttöön toivottavasti lopun elämääni kaikissa ihmiskohtaamisissa, mutta ennen kaikkea haluan muistaa ne tämän hetken isoimmassa projektissani, eli kivijalkaliikkeessä.

Case Kivijalkaliike ja kommunikaation heikkoudet

Projektissa on mukana seitsemän ihmistä itseni mukaan lukien, joten tärkeimmäksi työkaluksi nousee automaattisesti kommunikaatio.

Olemme olleet todella kiireisiä akatemian muiden velvoitteiden kanssa. Yhteistyötä on hidastanut myös syksyyn kuuluva sairastelu sekä juhlapyhiin liittyvä matkustelu. Korona-ajan tuoma etäpalaverikäytäntö on sekä tuonut mahdollisuuksia palaverien pitämiseen mutta myös vuoden mittaan kyllästyttänyt turhautumiseen asti.

Uskon että kommunikaation epäsäännöllisyys näiden rasitteiden lisäksi on heikentänyt tiimihenkeä ja aiheuttanut turhia päällekkäisyyksiä. Tässä esseessä pohdin, miten tämän kommunikaatioheikkouden voi korjata käyttämällä apuna Carnegien kirjan neuvoja.

Kuunteleminen

Ystävien saamisen ja kiinnostavana henkilönä olemiseen ei ole mitään ihmeellistä karisman taikakeinoa. Päinvastoin – jättämällä itsesi sivurooliin ja antamalla toiselle kiinnostuneen yleisön saat muut tuntemaan olonsa hyväksi seurassasi.

Kun ihmistä kuuntelee kärsivällisesti ja puhuu asioista jotka kiinnostavat heitä, saa itselleen liittolaisen. Mutta koska toinen aistii herkästi, onko joku aidosti kiinnostunut hänen kertomastaan, tulee kuuntelijan myös itse löytää aito mielenkiinto.

Muistan, kuinka akatemian alkuaikoina jännitin asiakastapaamisia ja mietin tarkkaan, mitä itse haluan tapaamiselta ja mitä kannattaa sanoa. Sekin on toki tärkeää, mutta ainakin 80% voi keskittyä selvittämään vastapuolen intressejä ja kuuntelemaan heitä innostavista asioista.

Kivijalkaprojektiin liittyy paljon stressiä ja huolia, ja niitä on tärkeää kuunnella, vaikka joskus pelkäisi, että huolissa vellominen latistaa taistelutahtoa ja tunnelmaa. Se on taitoa, kun osaa haistella oikean ajan ikävistä asioista puhumiseen. Ikävät asiat täytyy saada ilmoille mahdollisimman pian. Jos joku kertoo huolestaan eikä sitä kuunnella, voi olla varma että huoli jatkuu ja hidastaa tämän henkilön tekemistä.

Olen monesti painanut villaisella jonkun huolen, koska itselläni on ollut hyvä fiilis kyseisestä asiasta. Enkä toki ole halunnut, että joku ”turhilla” murheillaan latistaa tunnelmaa. Jatkossa aion muistaa, miten tärkeää näiden tunteiden käsittely on ryhmähengen kannalta!

Väitteleminen

Väittely on turhaa. Tämä oli minulle täysin fresh kolahdus, vaikka kirja onkin kirjoitettu ensimmäisen kerran 1936. Carnegie perustelee väitteen sillä, että väittelyssä harvemmin oikeasti keskustellaan asioista – kyse on vastapuolen kunniasta, enemmän tai vähemmän.

”Kunhan asiat riitelee, eikä ihmiset” on lausahdus, jonka olen kuullut Tiimiakatemialla. Pelkät asiat varmasti riitelevät, kun ilmapiiri on hyvä ja salliva, mutta jos riitelypukari on vihainen (vaikkapa epätyytyväinen asiakas), hyvät vastaväitteet toimii yhtä hyvin kuin suola haavoissa, jos tämän kanssa haluaa päästä sopuun.

Olin vuoden vaihteessa myymässä raketteja erään marketin aulassa. Samassa pikkukaupassa toimi myös Postin toimipiste, ja pakettejaan noutavia asiakkaita oli usein enemmän kuin normaalisti kaupassa asioivia.

Jonotus oli epäselvää, ja aiheutui tungosta. Eräs vanha rouva ilmaisi mielipiteensä isoon ääneen, johon kassatyöntekijä alkoi puolustautua ja väittää, että tungos johtui Rakettimyyntipisteestä. Rouva väitti vastaan, että tilanne oli ollut sama jo ennen rakettimyyntiä, mihin kassahenkilö keksi uuden vastaväitteen.

Lopputulos oli, että rouva poistui äkäisenä kaupasta. Kaikki hävisivät väittelyn tuloksena. Sitä oli aika ikävää katsoa, kun oli juuri lukenut Carnegien kirjaa odotellessa rakettien ostajia.

Kivijalkaliikkeessämme ei ole vielä ainakaan tullut suuria väittelyitä, lähinnä seinämaalien sävyistä ja instagram-strategioinnista. Olemme hyvä ja fiksu porukka, joka argumentoi järkiperustein, joten tätä oppia pääsee testaamaan parhaiten meilläkin asiakkaiden kanssa. Näitä tilanteita odotellessa!

Nöyrtyminen

Mitä väittelyssä siis kannattaisi tehdä? Eihän se kivaa ole, kun joku omilla argumenteillaan tulittaa vastaan ja itse joutuu avoimin käsivarsin vastaanottamaan luodit.

Jos mahdollista, ennen kuin riitapukari edes hyökkää, myönnä omat virheesi. Vaikket olisikaan pääsyyllinen, vaikka se tuntuisi äärimmäisen epäreilulta, vaikka se kuinka kirpaisee. Näin riisut heidät aseista, ja saat parhaan mahdollisuuden lepyttää heidät alkuunsa.

Kaupan työntekijä olisi voinut myöntää heti, että tilanne on asiakkaille hankala. Vaikka kaupassa olikin isot, näkyvät opasteet postiasiakkaille, oli tosiasia, ettei niitä heti asiakas voinut huomata. Lisäksi ruuhka-aikana käytettävä jonotusnumero-systeemi olisi pitänyt ottaa aikaisemmin käyttöön.

Väitän, että mitä enemmän omia mokia myöntää, sitä vähemmän ne myös tulevaisuudessa kirpaisee. Aluksi voin kuvitella miten vaikeaa se on, varsinkin kun itse on yhtä vihainen kuin hyökkäävä vastapuoli.

Kiittäminen

Kun ollaan selvitetty riitatilanteet ja saatu ihmiset myötämielisiksi kuuntelemalla, miten sitten saada ihmiset oikeasti tekemään mitä haluamme heidän tekevän?

Vastaus: Kehumalla niitä asioita, jotka he tekevät oikein – vaikka he tekisivät 99 asiaa mielestämme väärin ja vain 1 oikein, kritisoinnin sijasta nostamme sen yhden asian jalustalle ja kiitämme heitä siitä.

Kehuminenkin on taito, jota harjoitella, sillä itsestä usein tuntuu, etten ole tarpeeksi ”ylempiarvoinen”, että voisin kehua jotakuta. Tiimiliiderinä ollessani tuntui nöyryyttävältä koittaa kehua videontekijävelhoja heidän videoistaan, kun itse en osannut tehdä sellaista ollenkaan tai sanoa tarkemmin mikä videossa on onnistunutta.

Mutta siksi onkin olemassa myös kiittäminen – kiitosta voi jakaa niin pomolleen kuin alaiselleen. Ja jos vaikka haluaa, että joku höyrypää laittaisi kuittinsa huolellisemmin kirjanpitoon, Carnegiella on tähänkin ovela keino – ”anna koiralle hyvä nimi”. Eli anna titteli, ja toinen tekee sen mukaisesti.

Höyrypään voi nimittää kuittivastaavaksi, joka saa vaikka itse määrittää, miten kuitit tulee dokumentoida. Sotkuista ihmistä voi kehua siitä, kun hän onnistuu jonkun asian siistimään, kunhan sen tekee vilpittömästi. Häneltä voi kysyä neuvoa tai mielipidettä siivoamiseen.

Mutta älä koskaan toru – äläkä ainakaan muiden kuullen.

Kivijalassamme voisin itse harrastaa enemmän kiittämistä, mutta tosiasia on, että fokus menee pitkälti oman tekemisen seuraamiseen. Vaikka optimaalisinta olisi integroida kehuminen osaksi jokaista päivää, kaikilla aina ei siihen riitä.

Ratkaisuksi meille voisi toimia jokin prosessi – rutiini, perinne. Olisi hauska kokeilla jotain loppuviikon yhteistä kahvitteluhetkeä, jolloin saa vapaasti kiittää ja kehua.

Kritisoiminen

Mutta mitäs sitten, kun kiireesti pitäisi oikaista toisen tekemistä? Välitön nootti voi saada toisen häpeämään ja pelkäämään virheitä, sitähän me emme halua!

Carnegien neuvo on, että samaistuu toiseen ensin ajatuksella –keskittyykö toinen vaikkapa ajattelemaan luovasti tai tekemään viimeistellysti tarvittavan tehokkaan tekemisen sijaan?

Aina kun mahdollista, aloista kritiikki kehulla. Olet huolellinen tyyppi, joka ei koskaan jättäisi mitään puolitiehen.

Äläkä käytä ”mutta” sanaa, koska kuten ehkä tiedät, se voi mitätöidä edeltävän asian ja kuulostaa pahimmillaan jopa nöyryyttävän selkeältä yritykseltä pehmentää kritiikkiä. Kehun tulee olla vilpitön, ja siksi tärkein oppi on ajatella ennen, kuin antaa kritiikkiä.

Joten siis, ehkä huolellista suorittajaa voisi kannustaa tehokkaaseen tekemiseen näin:

Oot huolellinen tyyppi, joka ei koskaan jättäisi mitään puolitiehen. Kiitos kun voin luottaa suhun tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Tuntuu varmaan kamalalta koittaa kiiruhtaa näitä papereita, kun saisit näistä niin hienot jos sulla ois aikaa. Mitä mieltä sä oot, että milloin nää ois hyvä saada valmiiks, että voitais alottaa toi markkinointisuunnitelma, jonka pitäis olla perjantaina valmis?

Yhteenveto ja kaiken ydin

Nämä kaikki jalot ja nerokkaat keinot vaativat paljon harjoittelua. Ne täytyy saada mielellään aidosti vilpittömiksi, ja sitä varten täytyy olla sinut muiden ihmisten kanssa – eli jos diipille levelille mennään, on oltava sinut itsensä kanssa.

Ne myös vaativat energiaa. Kun on vittuuntunut ja väsynyt ja vihaa sekä itseään että muita, fiksuinta on perääntyä, jos mahdollista ja odottaa rauhoittuvansa. Erityisen hyvä pointti itselleni, joka olen hyvinkin impulsiivinen tunnekuohuissani.

Tässä sitten taas päästään siihen, että ihmisten kanssa tulee toimeen vain jos pitää itsestään huolta. Liika vaatiminen ja sykkiminen jättää meille hyvin vähän resursseja olla jalo ja ystävällinen muille.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!