Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mittava avautuminen tiimistäni

Kirjoitettu 10.11.13
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Syty ja sytytä
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen, Kallu Tuominen
Kategoriat: 5. Valmentaminen, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä essee on luultavasti pitkä ja kivinen kuin Filoksen taival, mutta minähän pystyn tähän.

 

Syty ja sytytä on kattava opus, suoranainen käsikirja sytyttämisen ja motivaation alkulähteille. Se pilkkoo sinut pieniin palasiin ja pureskelee yksi kerrallaan niin, että sinusta tuntuu että maailmasi murenee aivan uudella tavalla edessäsi. Ja tämä siis tapahtuu jos tälle antaa aikaa ja jauhaa jokaista sivua erikseen. On muuten niin tiukka ja tuhti pakkaus että huh. No, tämä essee avaa vain lyhyesti sitä hitonmoista teoriapakettia, joka kirjaan sisältyy, ja keskittyy enemmän siihen missä Mittava menee. Tähän samaan esseeseen kirjoitan myös tiimireflektioni, Teolle ja muulle johtoryhmälle tiedoksi.

 

Tapio Aaltosen, Heikki Pajusen ja Kallu Tuomisen Syty ja sytytä on siis tiukka manuaali sytyttämisestä ja syttymisen kierteestä. Teoria syttymisen kierteestä jakaantuu seitsemään osaan seuraavanlaisesti

  1. Merkityksen kokemus
  2. Unelmat, visiot ja päämäärät
  3. Arvot luovuuden lähteenä
  4. Vahvuuksien tunnistaminen
  5. Toimintasuunnitelmat
  6. Esteiden läpäiseminen
  7. Voittamisen taito

Tämä syttymisen kierre siis ruokkii itse itseään. Näistä palasista nousee syttynyt ihminen. Seuraavaksi pieni teoriatason avaaminen kustakin aiheesta. Tiimiavautuminen alkaa noin puolessa välissä esseetä.

 

1. Merkitys

”Pois siis pakko – tilalle innostus ja halu asettaa sytyttäviä päämääriä ja pyrkiä niihin.”

Jokaisen on löydettävä tekemisen ydin, timantti. Ilman timanttia kaikki tuntuu turhalta, siksi se on kutsumuksen timantti. On kaivauduttava syvälle perinteisen älyn ja tunneälyn taakse, henkiseen älyyn. Tunnistettava syitä ja seurauksia minussa, löydettävä ihminen kaikkialta mun ympäriltäni. Ihminen on aina muuta kuin väline, ihminen on itsessään itseisarvo (kuten ihan ensimmäisessä esseessäni Tiimiakatemian arvoista avasin). On nähtävä tämän hetken totuuden ja sääntöjen totuuden taakse, kestävään totuuteen. Tunnistaa mikä on pysyvää ja minkä puolesta kannattaa taistella (tämä jos kiinnostaa niin etsi Hyvejohtajuus-kirja).

Löytää siis oma kutsumus, oma liekki, oma syttymispiste. Kaikkialla, niin töissä kuin kotona kuin Tiimiakatemiallakin. Ei sen tarvitse olla täydellisen kirkas, jo suunta riittää antamaan potkua ensimmäisiin askeleisiin. Kannattaa pysähtyä hetkeksi vaikka ihan hiljaisuuteen miettimään omaa toimintaa, merkitystä ja kutsumusta.

 

2. Unelmat, visiot ja päämäärät

Nämä on Tiimiakatemialla kuultujen kliseiden mukaisesti niitä syitä, jotka saavat sinut jatkamaan kaikesta huolimatta. Unelma on sitä syvintä sinua, jota on joskus vaikea paljastaa muille. Unelmista syntyy kuitenkin visio, eli selkeä mielikuva siitä, mihin tähtään. Mitä haluan, missä haluan olla esimerkiksi kahden vuoden päästä. Visio linkittyy vahvasti myös tunteen tasolla, sen on oltava lähellä sinun tunteita. Vision avulla voit liittoutua tunteidesi kanssa. Päämäärä puolestaan on jo käytännönläheisemmäksi toiminnaksi jalkautunutta. Pysähdy siis miettimään näitä, koska näillä on oikeasti merkitystä.

Niin, ootkos kuullut sellasesta kuin oppimissopimus? Taitaa liittyä aika läheisesti tähän.

 

3. Arvot luovuuden lähteinä

Nämä ovat niitä asioita, joista sinä et tingi. Arvot löytyvät sieltä syvältä todellisten toimintatapojen alta. Ole rehellinen ja etsi sinulle tärkeimpiä asioita.

  • Rehellisyys?
  • Luottamus?
  • Elämänilo?
  • Mitä muuta?

Tärkeimpinä asioina näistä kannattaa huomioida se, että arvot eivät ole tylsiä. Esimerkiksi elämänilo tai luovuus voi olla yksi arvoista, ja väittäisin että muuten nostaa huomattavasti elämänlaatua. Arvot myös rajaavat toimintaa, joten niitä voitaisiin kutsua syviksi säännöiksi, tai vastuuksi. In the end, omien toimintaa ohjaavien arvojen miettiminen ja löytäminen antaa aikaa ja energiaa itse tekemiselle. Löydä siis omat arvosi niin tiedät mitä valita elämän risteyksissä.

 

4. Vahvuuksien tunnistaminen

Tunnetko siis itsesi? Siihenhän tämä pohjautuu, miten hyvin tiedät omat toimintatapasi ja luonteesi. Moni keskittyy virheiden korjailemiseen, mutta sillä pääsee jonnekin keskinkertaiseen. Jos haluat huipulle, keskity vahvuuksiisi ja vahvista niitä. Laita paukut parhaimpaasi ja ole maailman paras. Keskittyä niin sanotusti ydinosaamiseen, kilpailuetuun. Rakenna siis itsellesi minäkuva, jossa pyrit tunnistamaan vahvuutesi ja kehittämään niitä. Sellainen vahva itsetunto, joka vahvistaa myös muita ympärilläsi.

Luo yhä uudelleen tilanteita joissa vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa, sekä itsenäisesti että tiimissä.

 

5. Toimintasuunnitelmat

Sitten on aika siirtyä jo kohti toimintaa. Edeltävien jälkeen on löydettävä käytännön tasolla ne asiat, minkä kimpussa painit. Ne voivat olla henkilökohtaisia projekteja tai työhön liittyviä, mutta niitä projekteja on. Niitten kanssa on liikuttava eteenpäin ja tehtävä ratkaisuja että mitä aiot tehdä. Näihin liittyy läheisesti myös elämänhallinta, ja siinä voidaan pitää neljää mielenkiintoista vyöhykettä.

Kuollut vyöhyke on sitä kun rutiinit on selviä ja uuden oppiminen ei vähimmässäkään määrin kiinnosta. Tällöin ollaan nk. pysähtyneisyyden tilassa. Toisessa päässä on paniikkivyöhyke, tila jossa ihminen ryhtyy kaikkeen mahdolliseen eli ei osaa sanoa ”ei”. Keskellä on kaksi tärkeintä ja tehokkainta vyöhykettä, mukavuusvyöhyke ja venymisvyöhyke. Näistä mukavuusvyöhyke on elämän mukavaa osaa, tuttua ja usein turvallista. Venymisvyöhyke on sitä kun kokeillaan jotain uutta, otetaan riski tai muuten vain tartutaan johonkin epämukavaan.

Tärkeää näissä on tunnistaa missä itse menee ja minkäsortin toimintasuunnitelma juuri tämän hetkiseen tilaan sopii. Löydä sinun näköisesi toimintasuunnitelma (hidas vs. vauhdikas, tunteikas vs. älyllinen, jne). Muista, vasta tekeminen tekee unelmistasi totta.

6. Esteiden läpäiseminen

Esteitä tulee aina. Tärkeintä onkin niihin oikeanlainen suhtautuminen, eli se kuuluisa asenne! Esteet on vielä 2000-luvullakin mahdollisuuksia eikä umpikujia. Usein meitä rajoittaa omat uskomukset ja luulot, ”enhän minä, eihän nyt tätä voi”.

Joskus esteet kuitenkin on niin haastavia että tulee tappioita. Silloin tärkeää on vain käsitellä se ja omat tunteet ja jatkaa eteenpäin. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, suattapi kärähtää. Tulee palata omiin unelmiin, visioihin, kaivaa voimaa, uudistua, ja sitten rohkeasti vaan eteenpäin. Tärkeää on löytää myös rentous, koska silloin löytää ne arvoista, unelmista ja visiosta nousevat todelliset voimavarat.

 

7. Voittamisen taito

Kun kulkee edeltävien kuuden kohdan halki, ihmisestä kasvaa herkästi voittajatyyppiä. Nämä kiteytyvät kolmeen avaimeen;

  1. Passio, intohimoinen suhtautuminen, rakkaus tehtävää kohtaan.
  2. Visio, kyky hahmottaa toiveikas tulevaisuus, tavoitteiden maalaaminen mielikuvituksella
  3. Aktio, arkinen tekeminen, toimeen tarttuminen.

Voittamisen taito aukeaa kun jokaista ylläolevaa avainta toteutetaan lähes pikkutarkasti. Voittaminen ei kuitenkaan ole yksilölajia, vaikka yksilön toiminta usein siinä painottuukin. Ihminen tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä ja sinun voitoista nauttii usein moni muukin. Nykyään tärkeintä voittamisen taidon jälkeen on kyky osata jakaa voitot muiden kanssa.

Tulevaisuus on niiden, jotka osaavat voittaa yhteistyössä muiden kanssa.

 

 

 

 

VAROITUS: Tästä eteenpäin mennään tiimikohtaisiin asioihin. Mitä Mittavalle kuuluu – oikeasti?

 

Osuuskunta Mittava Innovations – tiimireflektio 2013

 

Noniin.

Osuuskunta Mittava Innovations, virallisesti reilu vuoden ikäinen tiimiyritys. Missä ollaan oltu, mitä on tapahtunut, missä nyt ja mitä on odotettavissa?

Vuosi sitten

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä vuoden aikana. Puhun nyt selvyyden vuoksi vuodesta vaikka kohta lähestytään jo puoltatoista vuotta. Vuosi sitten aloitimme Tiimiakatemialla tuntemattomina toisillemme ja tuntemattomina Tiimiakatemialle. Moni asia ja moni ihminen on muuttunut jo vuoden aikana. Jos lähdetään peilaamaan äsken avatun teorian kautta, niin silloin aivan alussa aloimme etsimään merkitystä toiminnalle. Tiimin vaiheista ensirakastumisen huuma oli hurjaa. Ensimmäisenä syksynä toimimme oikeastaan 5. kohdan paniikkivyöhykkeellä. Tartuimme jokaiseen projektiin tai hanttihommaan jota asiakas vähänkin vihjasi. Näistä on syntynyt tiimin sisäistä huumoria rutkasti (Virikettä Vanhuksille, Jyväs-Pakari ja E85 vain muutamia mainitakseni, tervetuloa kysymään lisää). Merkitystä ei välttämättä löytynyt, mutta yllättäen kakkoskohta ja visio kiilasikin edelle.

Kantava visio: Hollanti kutsuu!

Löysimme jo erittäin alkuvaiheessa itsemme hakemasta lainaa vanhemmilta tiimiyrittäjiltä. Ostimme lokakuussa 2012 lentoliput Hollantiin koko tiimille, eli sellanen 5000 euron setti pelkistä lennoista. Lennot oli päivätty joulukuun alkuun, joten kaksi kuukautta aika pahuksen tiukkaa duunia oli tiedossa. Tässä tilanteessa merkitys luultavasti löytyi noista lentolipuista ja visio tuosta viikosta Hollannissa. Aika hurahti vauhdilla mutta onneksi myös rahaa tuli sisäänpäin ja koko tiimi todellakin oli Hollannissa joulukuun alussa. Takaisin tullessa opintojen kirjaus ja pam, joululoma kutsuu.

Mutta mitä tapahtui pinkkusyksynä kulissien takana?

Okei, visio oli hyvä. Se teki hyvää meille nimenomaan tiiminä. Teimme myös hyvää duunia Jyp-Akatemian kioskilla koko tiimin voimin, joten toinen pojo tiimiytymiseen. Pohja luotiin hyvin ja väitän että tämä tiimiteema kantaa meitä edelleen. Mutta jos tiimiytyminen meni hyvin, niin klikkien poistaminen ei kyllä ihan. Homma kusi nilkoille nimittäin palautteenannossa. Hollannissa pidetyt palautetreenit olivat monen mielessä vielä pitkään kevätkaudella. Itse en osaa sanoa tarkemmin mitä silloin tapahtui, mutta kevätkaudella huomasin tätä kolmen eri kuppikunnan patoutumaa. Ilmeisesti palautteenanto meni enemmän henkilöä kuin asiaa kohtaan, mistä seurasi voimakkaita vastakkainasetteluja kevätkaudelle. Yksi klikkiytymä koki jääneensä kahden muun alle ja tavallaan ”ulos tiimin ytimestä”. Kaikki osapuolet olivat varmasti omalta osaltaan syypäitä tähän.

Johtoryhmän valinta heti Hollannin reissun jälkeen

Ajattelimme tiiminä että Hollannissa paljastuu ihmisistä todellisia puolia niin, että osaamme valita viisaasti johtoryhmän heti reissun jälkeen. No, tavallaan kyllä, tavallaan ei. Hollanin palautetreenien ansiosta myös johtoryhmän valinta herätti tietynlaisia ääripäitä vastakkainasetteluihin. Onneksi nämä vastakkainasettelut jäivät järjen jalkoihin, moni oli nimittäin jo ennen Hollantia muodostanut mielipiteensä johtoryhmän kokoonpanosta. Tunteet nousivat kuitenkin pintaan Jory-treeneissä. Talouspäällikön paikalle oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto (mikä siis herätti tunteita) ja tiimiliideriksi puolestaan kaksi vaihtoehtoa (joiden äänet jakaantuivat tasan = ja herätti tunteita). Tähän soppaan tuli vielä yksi mutka kun kaikista vahvin asiakaspäällikköehdokas päätti jouluna keskeyttää leikin ja siirtyä tositoimiin kansainvälisille kentille. Kyyneleiden, vihan, ärtymyksen ja anteeksiannon jälkeen kokoonpano kuitenkin selvisi niin, että asiakaspäällikkö ja tiimiliideri saivat keskenään päättää kumpi on kumpi.

 

Pinkkukevät ja valetiimi jee!

..tai sitten ei. Tai joo. Tai melkoinen kevät se tämäkin oli. Jälkeenpäin olen kuullut että nämä pari kevään ensimmäistä kuukautta ovat olleet muutamille ihmisille pahimpia Tiimiakatemialla. Itsehän tälläisenä suomalaisena miehenä en ymmärrä mielialavaihteluita, enkä kyllä ymmärrä suomalaisten miesten melankolisuuttakaan. Näin ollen porskutin itse samassa kevyen positiivisessa pöhinässä kuin aiemminkin. No, klikit olivat kovia. Tiimi astui voimakkaalla askeleella valetiimi-vaiheeseen. ”Kaikki on hyvin, meillä on tosi kivaa” oli viestimme ulospäin.

Merkityksen puute

Tässä vaiheessa kenties ratkaisevinta oli kohta 1., eli merkityksen puute. Syksyllä emme kaivaneet tiimille yhteistä merkitystä tai unelmaa, vaan tartuimme suoraan lyhytnäköiseen visioon Hollannista. Tämä toi meitä tiiminä lähelle, mutta heitti meidät keväällä kurimukseen. Tammikuun koittaessa mielessä pyöri muutto Savelaan ja Tiimiakatemian 20v-synttärit. Kukaan ei saanut mitään aikaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Niin, paitsi tämä pelibaarijoukkio, joka sai päähänsä heti toisena päivänä keväällä että Jyväskylä tarvitsee pelibaarin kun Bar Launch lopettaa. Kestihän sitäkin unelmaa pari kuukautta. Tuolla projektiryhmällä oli merkitys tekemisessään, mutta muilta se pääosin tuntui olevan hävöksissä. Tiiminä edelleen pyöritettiin Jyp-Akatemian kioskia ja näennäisesti kaikilla oli ihan kivaa. Valetiimivaihe siis parhaimmillaan.

Vyyhti kiristyy

Vyyhdin purkaminen alkoi varsinaisesti vasta huhtikuussa. Tammi-, helmi- ja maaliskuu mentiin vakavissa tunnelmissa eteenpäin vailla halua ratkaista asiaa millään todellisilla keinoilla. Yritettiin väkisin punnertaa myyntiaamuja tai jotain muuta bisnekseen liittyvää, vaikka ongelmat oli yksinkertaisesti käsittelemättömissä tunteissa, siis kohdassa 6. Maaliskuussa Asiakassolu lanseerasi SS-kuukauden, eli Siperiasta Saharaan-kuukauden. Asiakaskäyntejä ja vielä lisää asiakaskäyntejä. Tämäkin puuttui ongelmiin vain pintapuolisesti, eli syvemmät tunteet olivat käsittelemättä. SS-kuukausi herätti vastareaktion ainakin muutaman kohdalla, tyylillä ”Vittu tehään sitten niitä asiakaskäyntejä!” Oltiin tuolloin maaliskuussa todella umpikujassa. Oikeastaan tähän on hyvä liittää keskustelu, joka käytiin facebook-ryhmän puolella.

Sorgen tästäkin päivästä! Reenit meni omalta osalta ihan vituilleen kun älysin etten enään usko/luota itseeni enkä tiimiin.. tunnelin päässä en näe tällähetkellä valoa. Nyt tarvittas joku todella iso ONNISTUMINEN (hlökohtaisella ja tiimin tasolla) että homma lähtis taas skulaamaan oikeilla raiteilla. En osannu pukee sanoiksi tätä Check Out:ssa, joten kirjasin sen ny tähän. Ratkaisuja ja parannusehdotuksia yms. otan mielelläni vastaan kommentti kenttään, kiitos!” – Tiimiläinen 1

kyllä siellä tunnelissa valoa näkyy, mutta pahoin pelkään että ne on junan etuvalot ja kohta sattuu…”  – Kakkonen

mut hei, loppuis ainakin kituminen ihan kertarysäyksellä!” – Tää on meikä

jos avais taas mymmelin niin elämä helpottas” – Tiimiläinen 1

Mulle jäi mieleen viime perjantain treenistä Essin sanat. Et enemmän vaan tekemisen meininkiä nii ne ongelmat pienenee/katoaa itestään!  eri juttu mitenkä sitä sit sais… omalta osalta puuttuu sillonku ei oo mitää selvää visioo..” – Numero 4

ei tarvita vältämättä visiota vaan joku päämäärä mitä kohti pyritään. toiminta tällä hetkellä päätöntä muniin puhaltelua. tai nno eikös päämäärä voi olla periaatteessa visio. mutta tota joku yhteinen tavoite tarvitaan. mutta tavoite ei saa olla numeroita.” – Kakkonen

******n filosofiaa: tää Mittava on vähän niinkun laihduttaminen/kunnon kohottaminen. Tavotteena on jotain, epämääräistä mutta silti niin siinä kielen päällä. Kuitenkaan kaikkee ei voi mitata, lihas (=oppi) painaa läskiä enemmän (=raha), joten vaaka (=kassavirta/raha) ei näytä ihan sitä todellista, onko mitään saavutettu vai ei. Pitääkin kattoo peiliin: olenko muuttunut parempaan suuntaan, kun oon tehnyt töitä sen eteen? Olenko timmimpi (=kasvanut ihmisenä), näkyykö jo haukka tai sixpäkin juonteet (=saavutanko omalla tekemiselläni niitä asioita joita haluan esim. oppia)… Eli välillä voi miettiä ihan vaan itsekkäästikin sitä, mitä itse hyödyn Akatemiasta, ja jos en näe mitään hyötyä, niin miks en? Hyödynnänkö mahdollisuudet vai onko opiskelu taakka?

Sitten tulee aina niitä vaiheita, että tulosten saavuttamisesta tulee vaikeampaa, ja vaatii enemmän ponnisteluita. Paino ei laske, tuloksia ei näy missään, vaikka tekisikin. Energiansaantia on pienennettävä (=kuluja) tai parempi vaihtoehto pitkäaikaisia tuloksia ajatellen: treenaamista lisättävä (=enemmän töitä ja konkreettista). Treeniä pitää tehostaa (=tehä vähemmässä ajassa enemmän), ja laiskottelua ja hemmotteluherkkuja vähentää (=tehokkuus pikkuasioidsa, istuskelu pois ja olla itelleen rehellinen, syönkö sittenkin vaan kakkua?) Sen lisäks pitää muistaa LEVÄTÄ, koska lihas ja kunto kasvaa levossa. Niin myös tulokset.

Tai voidaan toki olla myös eka tiimi, joka päätyy yhessä sairaalaan burn outissa 😀” – Se fiksuin tiimiläinen

 

Ja tästä umpikujasta luonteva siirtyminen siihen ratkaisevaan kysymykseen, eli

Miten vyyhti purkaantui?

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että ratkaisevin muutos tapahtui eräissä treeneissä huhtikuun alussa. Kyseisiä treenejä varten kaksi tiimin ääripäätä, pohjanmaalainen nainen ja kainuulainen mies, toimivat yhteistyössä yhteistä päämäärää varten. Silloin syntyi Pelikenttämalli. Pelikenttämalli on yksinkertaisuudessaan Akvaariokeskustelusta jalostettu minimuoto, joka keskittyy nimenomaan yksittäisten ihmisten välisiin ongelmiin (tuu kysymään lisää jos kiinnostaa). Näissä treeneissä saatiin luultavasti auki muutama ratkaiseva solmu, jotka jarruttivat rajusti koko kevättä. Kaikki ei tietenkään muuttunut heti autuaan hyväksi, mutta suunta oli tämän jälkeen ylöspäin. Irti valetiimistä ja kohti kesää!

Mitä sitten tapahtui? No NBF-liput tietenkin!

Samoihin aikoihin siis palattiin taas tiimiytymisen prinsiippeihin ja merkityksen etsimiseen. Kesäprojektit nostivat päitä niin, että moni löysi merkityksen sitä kautta. Aivan loppu menikin sitten jo aika omalla painollaan rimpuillen irti valetiimistä katse kiinnitettynä kohti kesäprojekteja. Harmillisesti tässä välissä tapahtui sellainen pienen pieni kassakriisi, jälleen. Edellinen oltiin siis selätetty tammi-helmikuussa, kun maksettiin Hollanti-lainat vanhemmille tiimiyrityksille. Tässä kevään lopussa sitten erääntyi NBF-lippujen lasku ja kas kummaa kun oltiinkin taas kusessa. Kaikkien katseet oli jo kesässä, vaikka kevään lopussa oli vielä rutkasti hommia paiskittavana. Kassakriisistä paineltiin loppujen lopuksi rimaa hipoen yli, mutta millä hinnalla? Palautetreenit järjestettiin toukokuun puolivälissä, ja sen jälkeen kaikkien takki olikin jo aivan tyhjä. Onneksi palautetreenit menivät huomattavasti paremmin kuin Hollannissa, mutta vielä olisi ollut yhdet Piinapäivät ja niiden tuote järjestettävänä. Tyhjä on kuitenkin tyhjää vaikka kuinka käärisit pakettiin. Tyhjästä takista ei mitään taiottu esiin ja näin koko tiimi alisuoritti aivan huikealla tavalla vielä kevään viimeisenkin mahdollisuuden. Paska maku suussa kohti kesäprojekteja!

 

Kesä 2013 – kesälaitumien kutsu

Onneksi kesä ja kesäprojektit tulivat todella herkulliseen saumaan. Pienet ja tiiviit projektiryhmät pelastivat koko tiimin palasiksi hajoamiselta. Tiimi olisi saattanut hajoilla pahasti myös, mikäli kaikki olisivat tehneet vain omia hommiaan. Suurin osa kuitenkin jalkautui johonkin kesäprojektiin muiden kanssa, joten tiimityötä pääsi tekemään intensiivisemmin kuin 17 hengen tiimissä. Oli Saunalauttaa, Street Hockey SM-osakilpailua, Bravuuria, Maalaistoria, Tour de Filmiä ja Ilmajoen settejä. Suurin osa pääsi varmasti jollain tavalla purkamaan höyryjä kesäprojekteihin. Ainakin henkilökohtaisesti Saunalautalla tuli pohdittua monta eri aspektia Mittavasta ja tiimityöskentelystä ja tiimin tilasta. Koko tiimi ei nähnyt kokonaisuutena kertaakaan kesän aikana, joten oli mielenkiintoista palata Tiimiakatemialle syyskuussa.

 

Merkitys ja vahvuudet löytyvät pikkuhiljaa

Paluu Savelaan oli syksyllä innostunut. Ensimmäisissä treeneissä heijastui suurimmalla osalla hyvin mennyt kesä. Mitä nyt henkilökohtaisesti taloudellisessa tilanteessa vähän parannettavaa. Itse kukin oli tavallaan innostunut arjen rutiinien uudelleen löytymisestä. Kesä oli opettanut tiimille merkityksen ja erityisesti henkilökohtaisten vahvuuksien löytämistä. Tämä nostatti tunnelmia huomattavasti, ja koko syksyn ajan ollaankin nähty enemmän ja enemmän tiimissä vahvuuksien puoleen. Tulevassa joryssa painotetaan myös tätä vahvuuksilla johtamista. Tässä vaiheessa alettiin siis käsittämään sitä merkitystä mikä tällä Tiimiakatemialla on nimenomaan minulle ja tiimille. Kohta 1, tsek!

Tällä kertaa tosin ei löytynyt yhteistä unelmaa tai visiota, joten…

Palloileva syksy

Syksy onkin tähän mennessä mennyt palloillessa. Ihmiset tuntuu olevan aina ajoittain innostuneita. Löytyy todellisia vahvuuksia ja myös toimintasuunnitelmia, mutta käytännön painaminen uupuu vielä jonkin verran. Tähän mennessä ollaan aaltoiltu tekemisen ja tuusailun välillä niin, että taas uhkaa kassakriisi. Tällä kertaa se muodostuu kesäprojektien palkkojen maksusta ja kassavajeesta. Mutta kun hätä on suurin niin asiakassolu on lähellä! KKK-kuukausi, eli Kinkkua Kaikille Kampanja-kuukausi, jolloin keskitytään asiakaskäyntien sijaan laskutettuun työhön. Tavoitteena on siis reilu kolmessa viikossa laittaa laskutukseen 7000e, selättää kassavaje ja antaa tiimille kunnon kevät-kickoff.

 

Välitsekki – Mitä Mittavalla on syttymisen kierteestä?

  1. Merkityksen kokemus – löytyy
  2. Unelmat(ei ehkä ihan), visiot(löytyy) ja päämäärät(löytyy)
  3. Arvot luovuuden lähteenälöytyy
  4. Vahvuuksien tunnistaminenpikkuhiljaa
  5. Toimintasuunnitelmatpuolittain
  6. Esteiden läpäiseminenei vielä
  7. Voittamisen taito ei vielä

 

Miltä minusta tuntuu Mittavan jäsenenä?

Noniin, sit mennään niin syvälle kuin suomalainen mies suinkin uskaltaa.

Olen alusta asti kokenut Mittavan erittäin läheiseksi. Mulla henkilökohtaisesti ei ole missään vaiheessa ollut sellaista kriisiä että en tuntisi olevani osa tiimiä. Luulen sen perustuvan periaatteeseeni ”Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat.” Olen halunnut antaa aikaa tälle tiimille ja olen päättänyt luottaa näihin ihmisiin. Edelleen, arvojeni ytimessä ovat ihmiset ja ihmissuhteet, joten pidän niitä ensiarvoisen tärkeinä Mittavassa. Ihmisten on opittava toimimaan yhdessä.

Pidän myös erittäin paljon tiimin tilaa pohdiskelevasta asenteesta, mikä on saattanut liu’uttaa minua lähelle niitä ihmisiä, jotka tuntuvat vetävän tätä tiimiä. Tuntuu että olen, ja haluankin olla, ajan hermolla että mitä tässä tiimissä tapahtuu. Erityisesti keskustelut kaksin tai kolmistaan muiden kanssa tuntuvat olevan minulle niitä kaikista hedelmällisimpiä.

Uskon että tulen myös jatkossa olemaan samoilla linjoilla. Kuten aiemmin tuli mainittua, olen monessa asiassa hyvin tasapainoinen suorittaja. Tämä vie siihen, että vaikka tiimissä tapahtuu mitä, niin mun rentous ja pilke silmäkulmassa säilyy. Okei, kerran vuoden aikana sekin on tapahtunut. Viime kevään piinapäivillä tiimi alisuoritti niin kovaa että en halunnut olla edes tekemisissä kenenkään kanssa. Muutoin olen kyllä mielestäni onnistunut luomaan sitä innostavaa ilmapiiriä ja erityisesti syttymisen kierrettä henkilökohtaisella toiminnallani.

Henkilökohtaisesti minulla on merkitys ja unelmia. Visiot ja päämäärät eivät ole vielä kristallinkirkkaita, mutta haju suunnasta löytyy. Arvot puolestaan ovat syvässä juurtuneena, ja vahvuuksiakin alan tunnistamaan jo. Olen hyvä luomaan jonkinsortin toimintasuunnitelmia ja esteistä on hakattu läpi useita kertoja. Uskon itseeni ja siihen, että voittamisen taito minussa on herännyt eloon ja kasvaa tästä eteenpäin kovaa kyytiä. Potentiaalia minusta siis löytyy, on vain kiinnitettävä huomiota oikeisiin asioihin. (Tämä käytäntöön: Keskustele tulevassa keharissa siitä, miten mussa voisi sytyttää useammin sitä raivoa mitä tunnen esimerkiksi Tiimiakatemian apaattista kulttuuria kohtaan)

 

Okei, onko Mittava syttynyt?

Hyvää vauhtia ollaan menossa kohti kovaa syttymistä. Nyt viimeisimpänä syttymispisteenä voidaan pitää viime treenien uutta kassajärjestelmän synnytystä. Asiakaspäällikön sanoja lainatakseni, ”Voiko toi oikeesti olla noin hyvä miltä se kuulostaa?”. Aiemmin ollaan oltu hetkellisissä syttyneisyyden tiloissa, kuten esimerkiksi pinkkusyksynä ennen Hollantia. Pinkkuina arvokeskustelua käydessämme olimme myös eräänlaisessa syttymispisteessä. Edelleen nuo samat arvot ovat lähellä sydäntämme.

Tarvitsemme kuitenkin lisää bensaa liekkeihin. Meidän on tiiminä löydettävä yhä parempia toimintasuunnitelmia motivoimaan meitä liikkeelle, koska emme voi kaatua viime kevään tavoin esteiden ilmaantuessa. Mittavan on oltava valmis uudistumaan ja kohtaamaan ongelmat silmästä silmään. Monta hyvää aihiota toimintatavoille on laitettu aluilleen, joihin seuraavan joryn on päättäväisesti käytävä kiinni. Tästä seuraakin kovat odotukset seuraavaa johtoryhmää kohtaan.

 

Mitä Mittavassa tapahtuu ensi keväänä?

Ensi kevään agendan pääkohdat ovat kutakuinkin seuraavanlaiset:

  • Uusi johtoryhmä jatkaa siitä mihin edellinen jäi
  • Uusi möllikkäkassa motivoi porukan laskuttamaan
  • Vanha kunnon tiimihenki elää ja leviää halki Tiimiakatemian
  • Projektit ottavat tuulta alleen
  • Mittava toteuttaa arvojensa mukaista toimintaa ja syttyy roihuun!

Osuuskunta Mittava Innovations – kohti ääretöntä ja täysillä ohi!

 

 

Henry Vesin
Matalentoinen bisnesenkeli
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

 

 

P.s. Artikkelikuvassa uusi Jory? Maistuis!

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!