Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ruoskaniskuja Mittavalle

Kirjoitettu 05.05.14
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimit ja tuloksekas yritys
Kirjan kirjoittaja: Jon R. Katzenbach, Douglas K. Smith
Kategoriat: 2.5. Yhteisöllisyyden klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Inspiroivaa, erittäin inspiroivaa! Tiimit ja tuloksekas yritys oli yhtenä täppäkirjana ja Mittava yksissä tuumin laittoi deadlineksi 14.5. Näin ollen olen jopa kaksi viikkoa ajoissa! Luin etukäteen myös muiden kirjoittamia esseitä tästä kirjasta, ja kaikista kiinnostavimpia olivat sellaiset, jotka reflektoivat vahvasti omaan tiimiinsä. Pyrin siis itsekin reflektoimaan paljon kohti tiimiä.

 

Tiimi on keino, ei tarkoitus

En tiedä olemmeko jossain vaiheessa hukanneet tämän ja nyt taas löytäneet. Nyt kun miettii taaksepäin niin jossain vaiheessa tuntui että tiimi ja tiimiytyminen oli itse tarkoitus ja kaikki toiminta tähtäsi sitä kohti. Katzenbach ja Smith kuitenkin vahvasti painottavat halki kirjan tiimejä keinona, ei suinkaan itse tarkoituksena. Kysymys kuitenkin kuuluu että keino mihin?

Päämäärään.

Koko kirja pyörii tiimien suorituskeskeisyyden ja tinkimättömän päämäärän ympärillä. Tässä menee myös ero työryhmän ja tiimin välillä. Työryhmä korostaa yksilöä ja yksilön vastuuta omista toimistaan, tiimi puolestaan yhteistä vastuuta ja yhteistä toimintaa (=suoritusta) kohti päämäärää. Kirjailijat luettelevat muutamia tiimiin liittyviä perusasioita ja kysymyksiä, joilla voi tunnistaa onko tarvetta kehittää toimintaa tiiminä vai siirtyä työryhmään. Seuraavat ovat siis tiimin kuusi peruskiveä.

  1. Tarpeeksi pieni ryhmä:
    • Voitteko kokoontua ja kommunikoida usein?
    • Oletteko avoimia ja luotatteko toisiinne? Tunnetteko toisenne?
  2. Riittävästi toisiaan täydentäviä taitoja:
    • Ovatko kaikki kolme taitoluokkaa edustettuina (toiminta, ongelmanratkaisu, vuorovaikutus)?
    • Onko jokaisella jäsenellä tilaa kehittyä?
    • Onko jollain taitoalueella vajausta?
  3. Todella mielekäs päämäärä:
    • Onhan kyseessä tiimin päämäärä eikä esimerkiksi organisaation?
    • Ymmärtävätkö kaikki jäsenet päämäärän samalla tavalla ja puhutaanko siitä usein?
    • Pidetäänkö päämäärää tärkeänä, jännittävänä ja mieleenpainuvana?
  4. Yksityiskohtaiset tavoitteet:
    • Onhan kyseessä tiimin tavoitteet eikä esimerkiksi vetäjän?
    • Ovatko tavoitteet selkeitä ja yksinkertaisia ja merkityksellisiä?
    • Tarvitaanko tavoitteiden saavuttamiseen konkreettisia tekoja ja saadaanko niillä pieniä voittoja?
    • Ovatko kaikki yhtä mieltä tavoitteista ja puhutaanko tavoitteista samalla tavoin?
  5. Selkeä ja yhteinen toimintamalli:
    • Johtaako yhteinen toiminta tavoitteiden saavuttamiseen?
    • Hyödyntääkö toimintamalli jäsenten taitoja johdonmukaisesti?
    • Vaatiko toimintamalli kaikilta saman verran ja voiko se kehittyä ajan mukaan?
    • Kehitetäänkö toimintamallia uusien tilanteiden ja tietojen tullessa?
  6. Yhteisvastuu:
    • Oletteko tiiminä vastuussa kaikesta ylläolevasta?
    • Pystyttekö mittaamaan edistystänne tavoitteissa ja päämäärässä?
    • Onko kaikille selvää mistä he ovat vastuussa yhdessä?

Palaan näihin kohtiin myöhemmin tässä esseessä.

 

Tiimit ja työryhmät eri tasoissa

Projektiryhmätaso

Tällä hetkellä näen asian niin, että meidän on keskityttävä siihen miten projektiryhmistä tehdään pienoistiimejä. Esimerkiksi Saunalautan projektiryhmässä tuntuu tällä hetkellä olevan potentiaalista liikehdintää. Meiltä kuitenkin puuttuu aiemmin mainituista kuudesta kohdasta kaksi: päämäärä ja selkeä toimintamalli. Meillä on pieni neljän hengen tiimi, joka on jo viime kesän aikana hioutunut yhteen. Taitomme täydentävät mielestäni toisiamme erittäin hyvin, ja Samuel on onnistuneesti luonut meille tavoitteita kesää varten. Olemme yhdessä vastuussa koko Saunalautasta.

Se mitä tarvitsemme, on kirkas päämäärä ja selkeä toimintamalli. Tällä hetkellä meillä ei ole päämäärää, vaan tavoitteita. Tavoitteet ovat yksityiskohtaisia, hyvin helposti mitattavia mutta haastavia. Se mikä siis puuttuu on se, mihin tavoitteet meitä vie. Tämän porukan on kirkastettava se visio, päämäärä. Toinen puuttuva palanen on toimintamalli. En tiedä miltä toimintamme näyttää kun muu porukka tulee Unkarista tai kun kesä alkaa. Olemme tällä hetkellä keskittyneet markkinoinnin starttaamiseen ja muutamien käytännön juttujen ratkaisemiseen, mutta yhteiset toimintatavat puuttuvat. Niihin täytyy tarttua heti kun saamme koko porukan kokoon.

Tätä on aiemminkin mietitty, muunmuassa tämän talven Kotakahvilaprojektiryhmän kanssa. Pidämme Tiimiakatemialla liian usein palavereita ja liian vähän yhteisiä työhetkiä. Pääsemme selkeästi parempiin tuloksiin kun otamme yhdessä kiinni työskentelystä. Kuinka usein sitä onkaan tuntunut että menee johonkin palaveriin, kertoo mitä on tehny viime viikolla ja saa uuden listan mitä pitää tehdä ensi viikolla. Sekö on sitä tiimityöskentelyä? Mun mielestä projektiryhmien tulee panostaa tiimitasoon niin, että koko porukka on yhteisvastuussa, pitää yhteisiä työskentelyhetkiä ja tekee yhdessä töitä. Sitä kautta vahvistetaan luottamusta ja nostetaan toiminnan tasoa.

Solutaso

Olemme sinänsä hämmentävä tiimi Tiimiakatemialla, että solutoiminta toimii meillä. Soluissa on vetäjät johtoryhmäroolien mukaisesti ja homma on rulettanut ainakin tähän asti. Voimme saada kuitenkin vielä enemmän irti koko solutoiminnasta, jos ymmärrämme että solut ovat työryhmiä. Niitä ei ole tarkoitus saada toimimaan tiimin lailla, vaan niistä voi saada äärimmäisen tehokkaita työryhmiä. Solun vetäjä toimii selkeästi vetovastuussa, jakaa töitä ja jokainen keskittyy omaan työtehtäväänsä. En näe siinä ongelmaa, koska tällöin meillä on mahdollisuus muuttaa solujen kokoonpanoa helposti. Tiimin, hitsautuneen ryhmän kokoonpanoa on haastavaa muuttaa, koska ihmiset kokevat olonsa hyväksi ja mukavaksi tutussa ja turvallisessa solussa. Meillä on mahdollisuus nostaa koko osuuskunnan tehokkuutta jos pääsemme hyödyntämään yksilön vahvuuksia työryhmissä, siis soluissa. Kun toinen solu tarvitsee tietynlaista osaamista mitä toisesta solusta löytyy, ei tarvitse asiaa kipuilla sen enempää kuin vaihtaa vaan. Näin kävi juuri kuukausi sitten kun siirryin Excel-taitoineni tiimiliiderisolusta taloussoluun. Tässä on yksi erittäin toimiva ruletti joka täytyy vain saada pyörimään.

Johtoryhmätaso

Onko johtoryhmämme tiimi vai työryhmä? Minä en sitä tiedä. Johtoryhmä voi itse päättää kumpi vaihtoehto on tehokkaampi Mittavan kannalta. Tärkeintä on vain se, että toimitaan johdonmukaisesti sen mukaan mitä on päätetty. Jos jory on työryhmä, silloin jokaisella on oma hommansa ja tiimiliideri vetää hommaa pohkeeseen. Jos jory päättää olla tiimi, silloin on vietettävä aikaa yhdessä, saatava selkeä ja yhteinen päämäärä koko jorylle ja yhteiset toimintamallit. Siis kaikki aiemmin mainitut kuusi kohtaa kuntoon.

Osuuskuntataso

Ja sitten siihen osuuskuntatasoon. Mikäli Mittava haluaa koko osuuskuntana olla huipputiimi, meidän täytyy opetella toimimaan yhdessä. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että väkisin väännämme eriparihenkilöt tekemään yhdessä töitä, vaan projektien ja solujen kautta kokonaisuudesta vähitellen muodostuu huipputiimi. Mittavan kasvattaminen huipputiimiksi vie huomattavan paljon enemmän aikaa, ja siihen kannattaa antaa sen takia kärsivällisyyttä. Tässä on siis kyseessä päällekkäiset prosessit huipputiimiksi kasvamisessa. Emme voi odottaa sitä, että projektiryhmistä tulee todellisia tiimejä, ja vasta sitten alkaa miettimään koko tiimin päämääriä ja tavoitteita. Kiitos Tiian ja muun joryn, olemmekin tänä keväänä saaneet luotua suorituskeskeistä toimintaa tavoitteiden ja isojen päämäärien kautta. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon toimintaa projektitasolla, ennenkuin koko tiimin pyörä nytkähtää hyvään vauhtiin.

 

Mittava tarvitsee ruoskaniskuja

Olen ihan rehellisesti tätä mieltä. Mittavaa pitää ruoskia eteenpäin ankarammin. Suoritukset, suoritukset, suoritukset. Meidän on pyrittävä kohti tinkimätöntä suorituskeskeisyyttä. Toiminta saa aikaan tiimin. Ilman toimintaa ei ole tiimiä. Mittava ei tule koskaan pääsemään eroon tästä jatkuvasta kädestä suuhun elämisestä, jos emme keskity siihen mitä ihmiset tekevät. Tarvitsemme todellista toimintaa. Projekteja joissa ihmiset syttyvät eloon. Kysymykseni Mittavalle on seuraava:

Uskaltaako Mittava kieltäytyä jostain ok-projektista luottaen siihen että edessä voi olla vielä isompia?

Tuntuu että tartumme projektiin kuin projektiin, ettei vahingossakaan jää ylimääräistä aikaa. Olisiko parempi pitää tyhjää kalenterissa niin pitkään että löytyy asia tai projekti, joka räjäyttää sun pään ja ennenkaikkea sydämen?

 

Askeleet Mittavalle, askeleet minulle

Mittava

Tarvitsemme suoritustavoitteet, jotka palvelevat päämääräämme. Asetimme kevään aluksi päämäärän Ränssin Kievarissa. Päämäärä on seuraava:

3,5 vuoden jälkeen jokaisella on MYM-tili täynnä ja lisäksi 10000 euroa palkkaa.

Erittäin kova päämäärä, etten sanoisi. Tuota luodessa mietimme jokaisen kohdalla että mitä tuolla kymmenellä tuhannella eurolla voisi tehdä. Numero itsessään ei siis ole se innostava juttu, vaan se mitä sillä voi tehdä. Mittavassa oli ainakin auton ostajia, sijoittajia ja matkustelijoita. Kukapa ei 10000 eurolle keksisi käyttötarkoitusta.

Olemme myös pikkuhiljaa oppineet luomaan tavoitteita. Syklikalenteri alkaa toimimaan ja tavoitteita tulee asetettua. Päämäärä on kuitenkin tällä hetkellä hukassa, ja ymmärrys siitä miten paljon se vaatii töitä. Se vaatii ihan hitosti suorituskeskeisiä tavoitteita. Mittava ei voi enää kumarrella minun kaltaisilleni ihmisille, jotka haluavat yksilöityjä ja erilaisia mitä abstraktimpia tavoitteita. Olen ollut väärässä. Meillä on yhteinen tavoite, ja askeleet sinne on oltava yhteisiä. Meidän täytyy saada tavoitteet jotka haastavat ja ruoskivat meitä toimimaan yhdessä. Kasvu lähtee projektitasolta. Projektien täytyy kasvaa, että jokainen pääsee esimerkiksi asiakaskäyntitavoitteisiin. Yksi asia mikä tuntuu välillä uupuvan Mittavasta on kurinalaisuus. Ei, en tarkoita nyt treenitilanteessa. Tarkoitan duunitilannetta. Sähköposteja kirjoitellaan useita tunteja, välissä katotaan viime yön maalit änäristä, yhtä puhelinsoittoa vitkutellaan toista tuntia. Muutamassa tunnissa on mahdollista tehdä Tiimiakatemian mittapuulla älytön määrä asioita, kun kurinalaisesti keskittyy siihen mitä on tekemässä.

Argh. Tällä hetkellä tuntuu tavoitteena olevan ainoastaan velvoitteen täyttäminen. Täytyy kuitenkin ymmärtää että tuohon yllä mainittuun päämäärään pääseminen vaatii aika reilusti enemmän kuin velvoitteen täyttämisen. Ratkaisu ei ole päämäärän pienentäminen, vaan tiimin tehon kasvattaminen. Tehokkaampaan päästään ottamalla riskejä projektitasolla.

Minä

Ja mitä minä teen että tämä toteutuu?

  1. Sitoudun tiimiin. Lopetan nysväämisen ja tuusailun. Kun minulta pyydetään jotain, tartun toimeen ja suoriudun rivakasti. Minulla on ollut ongelmia tämän kanssa, etenkin kun pitää tinkiä jostain minulle henkilökohtaisesta. Aion muuttaa asennettani niin, että olen valmis uhraamaan aikaa projekteille ja ihmisille = siis suorittamiselle.
  2. Nosta taitotasoa. Minun on liikuttava pois mukavuusvyöhykkeeltä ja kehitettävä itseäni enemmän, rajummin. Mittavan muutos lähtee minusta. Opettelen esimerkiksi talouden kiemurat läpikotaisin Saunalautan projektin yhteydessä.
  3. Tee todellista työtä. Tee. Sitä. Työtä. Todo-listalla on puhelu. Soita se. Sähköposti? Tee se. Joku pyytää apua, toimi. Saa tulla ruoskimaan.

Passiivisuus alkaa ärsyttämään yllättävän paljon. Ensi maanantaiaamuna aloitan sillä että otan Lettumestarin oikoseen.

 

 

s. 145

”Useimmista potentiaalisista tiimeistä voi tulla todellisia tiimejä, mutta se ei onnistu ilman ristiriitoihin, keskinäiseen luottamukseen ja riippuvuuteen ja uutteraan työntekoon liittyvien riskien ottamista. Yhteistä päämäärää, yhteisiä suoritustavoitteita ja yhteistä toimintamallia ei useinkaan saada aikaan ilman ristiriitoja. Päinvastoin: menestykseimmät tiimit pitävät jäsentensä keskenään ristiriitaisia näkemyksiä ja kokemuksia vahvuutena. Myös yhteisvastuu edellyttää luottamusta ja keskinäistä riippuvaisuutta, joita ei yleensä pääse syntymään ilman riskien ottamista.”

Meillä on mahdollisuudet kasvaa todelliseksi tiimiksi. Avainsanoja sinne pääsemiseen ovat suorituskeskeisyys, kurinalaisuus, riskinotto.

 

 

Henry Vesin
Matalentoinen bisnesenkeli
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

Tagit: , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Ruoskaniskuja Mittavalle”

  1. Timo Lehtonen sanoo:

    Jep!
    Tässähän tämä oli, ensi vuoden strategia ja oikeanlainen ote tiimitoimintaan. Hyvä, jos voi sanoa olleensa väärässä. Sehän on todellinen löydös ja oppi. Tärkeintähän on olla jotain mieltä, ja uskoa, että asiat ovat kuin ovat omasta mielestä. Tärkeintä on ajatella ja etsiä totuutta.
    Miten ihmeessä näitä asioita voitaisiin käydä yhdessä läpi? Voisitko esitellä treeneissä, avata keskustelua ja pohdintaa? Tässä on kaikki, mitä pitää tehdä, on vain keksittävä miten, kuka ja milloin?

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!