Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mun kirja?

Kirjoitettu 23.05.16
Esseen kirjoittaja: Olli Leikas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tuhonomia
Kirjan kirjoittaja: Valtteri Karjula
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.02. Yhteisöllisyys, 9.03. Yrittäjyys, 9.04. Johtaminen

Mun kirja?, 3.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.0/5 (2 votes cast)

Haave

Valtteri Karjulan esikoisteos Tuhonomia napsahti itselleni kirjahyllyyn niin että heilahti. Kun kuulin, että joku akatemialainen oli julkaisemassa kirjaa, niin olihan se nyt pakko vaan saada. Omissa toiveissani on ollut kirjan kirjoittaminen jo oikeastaan ihan pienestä pitäen. Muistan joskus kirjoitelleeni peruskouluikäisenä perheen yhteisellä tietokoneella jotain omaa tarinaa, josta halusin kirjoittaa kokonaisen kirjan. Silloin taisin olla inspiroitunut Harry Potter kirjoista. Sen jälkeen kirjoittelin monta vuotta itsekseni laulusanoituksia, josta tykkäsin todella paljon. Se oli omalla tavallaan myös terapeuttista. Harmi, etten sen aikaisella musiikillisella osaamisellani oikein voinut muuta tehdä kuin kirjoittaa runomuotoisia tekstejä..

Nykyään kirjoittamisen suunta itselläni on ehkä jollain tavalla ”ammattimaistunut.” Tarkoitan sitä, että kirjoitan tai mallinnan teoriasta kuvia/kuvioita pääasiassa omaan ammatilliseen osaamiseeni ja sen kehittämiseen liittyen. Niissä eniten kiinnitän huomiota siihen, että teksti on soljuvaa, kielellisesti rikasta ja mahdollisimman selkeästi kirjoitettu. ”Genrellä” ei mielestäni ole merkitystä sille, voiko kirjoittaa mielekästä ja kiinnostavaa tekstiä, koska yhtä lailla fiktioon perustuva tarinankerronta sisältää oppeja, ajatuksia, kasvatusmalleja jne. joiden vaikutteet ja vaikutukset ovat ”todellisessa maailmassa.” Tästä esimerkkinä on varmasti suuren yleisön tuntema kirjailija Dan Brown, joka taidokkaasti sekoittelee historiaa, yleissivistystä, kulttuuritietämystä, mystiikkaa jne. ja luo niiden avulla lukijoille valtavia kokemuksia.

Kuten jo mainitsin, oli Tuhonomia-kirja jossain määrin pakko saada, koska tiimiyrittäjäkollegan kirjoittamana se edustaa minulle sitä, että minäkin voin vielä kirjan julkaista. Henkilökohtaisena tavoitteenani on toteuttaa se Valtterin tavoin Tiimiakatemian aikana, mikä antaa minulle noin 1,5 vuotta aikaa. Mielestäni täysin toteutettavissa oleva homma, mutta sisällön rakentaminen voi olla melko haasteellinen osuus. Toisaalta viimeisen vuoden aikana olen löytänyt myös vaihtoehtoisen tavan tehdä ajatuksistani painokelpoisia, kun kuulin ensimmäistä kertaa tällaisesta ideapakka-konseptista. Siinä kiteytetään ja muotoillaan asioita pelikortin näköisille ”sivuille”, jotka liitetään metallisella kettingillä kokonaiseksi pakaksi. Sen etuina on helppokäyttöisyys, yksinkertaisuus ja ennen kaikkea se, että se on helppo pitää mukana. Tähän puolentoistavuoden sisään toivon saavani tällaisenkin tehtyä. Suapi nähdä miten äijän käy.

Kaikkein suurin draivi näiden tekemiseen tulee siitä, että olisi siistiä myydä ikään kuin omaa asiantuntijuutta painetussa muodossa. Pakata aina matkaan reppu täyteen kirjaa ja pakkaa ja rahoittaa niitä myymällä elämän ne ns. pienet (tai isommatkin) ilot. Kirjoittaa osaan, myydä osaan ja sisältö tulee, kunhan vielä tekee ja keskustelee ihmisten kanssa lisää.

 

Tuhon oma

Tämän kirjoituksen kanssa olin todellakin tuhon oma. Enkä varsinaisesti hyvällä tavalla siten, että päässä liikkui valtava määrä erilaisia oppeja ja ajatuksia, joista yhden valitseminen tuntui haastavalta. Päässä ei siis liikkunut kauheasti yhtään mitään. Jollain tavalla oli vähän epäuskoinen ja hämmentynyt fiilis Tuhonomian lukemisen jälkeen.

En tiedä johtuuko tämä liian korkeista odotuksista, oman sisälukutaidon ominaisuuksista vai jostain muusta mystisestä tai arkisesta asiasta, mutta minun oli todella vaikea saada langanpäästä kiinni. Lähtien oikeastaan jo ihan siitä, että mielestäni kirjan ja kappaleiden nimet olivat ihan maailmanluokkaa ja odotin niiden perusteella vähintään saman luokan tarinankerrontaa. Tarinankerronnassa ei välttämättä edes ollut mitään vikaa, mutta jokin esti minua sanomasta lukiessani ”Nyt nappaa.”

Omalta osaltani tämän maamiinan väistäminen on melko kriittistä jo siitäkin syystä, että haluan kirjoittaa kirjan itsekin lähitulevaisuudessa. Miten tällainen vaikutelma on syntynyt itselleni? Mitä on syytä ottaa huomioon?

Esimerkiksi kappale ”Johtaja pyysi lupaa saada olla kaverijohtajasi” ei tuntunut olevan juurikaan linjassa otsikon kanssa. Siinä puhuttiin tiimin muodostamisesta, sen pyristelyistä eri johtamismallien välillä ja että johtajan paras apuväline on luottamuksen osoittaminen. Kaverijohtajuuden termiä avataan näin: ”oman itsensä ja toisten johtamista samaan aikaan.” Jokaisen johtamismallin jokainen johtaja kautta historian on joutunut johtamaan sekä itseään että toisia, joten kaverijohtamisen määrittelynä edeltävä on suhteellisen hutera. Otsikoksi olisin laittanut mieluummin vaikka ”Tiiminjohtamisen sekametelisoppa. Kestääkö vatsa?” jolloin jo itse nimi antaa ymmärtää, että tiimin johtaminen saattaa olla melko haasteellista.

Joidenkin kappaleiden sisältö vaikutti jäävän ohueksi ja joidenkin olemassaolon tarkoitusta taas oli välillä vaikea sisäistää. Esimerkiksi osio lihapalasta ja ripulista oli kieltämättä ihan mielenkiintoinen tarina, mutta miten ihmeessä se liittyi kokonaisuuteen? Ymmärrän hyvin, että tarkoituksena on ollut tuoda oma päiväkirja ja muistiinpanot julkiseksi ja sen ei edes tarvitse olla täysin selkeätä muille kuin kirjoittajalle. Mutta jotenkin jäi sellainen mielikuva, että olisi pitänyt tuntea kirjailijan matkaa Tiimiakatemialla paljon paremmin, että teksti olisi kunnolla auennut.

Haluan kuitenkin vielä erikseen mainita, että Valtterin suoriutuminen kirjan kirjoitusvaiheen, mutta ennen kaikkea sen myynnin ja markkinoinnin (ennakkotilauksia esikoisteoksella 140kpl) kanssa on ollut hurjan inspiroivaa. Siksi tein itselleni muutaman kohdan muistilistan kirjan kirjoitusta varten:

  1. Varmista, että kaikki kirjan tarinat, olivat ne kuinka hyviä tahansa, ovat linjassa kirjan ajatellun kokonaisuuden ja tavoitteen kanssa.
  2. Kirjan nimeäminen ja otsikointi tekee eron. Varmista, että ne vastaavat leipätekstiä.
  3. Luetuta tarinaa säännöllisesti jopa täysin tuntemattomilla ihmisillä ja pyydä heitä vastamaan ainakin kysymyksiin: nautinko lukemisesta, ymmärsinkö tekstin, ymmärsinkö kokonaisuuden, mihin kirja innosti, mitä siitä jäi käteen?
  4. Hyvällä ennakkomarkkinoinnilla on ratkaiseva merkitys sille, kuinka kirjan myynti lähtee käyntiin.

 

Lopuksi

Itselleen on helppo asettaa lähes tietämättään oman kyvykkyyden rajat. Mutta kunhan aina välillä muistuttelee itselleen, että niitä rajoja voi tietoisesti siirtää kauemmaksi, voi huomata kokevansa asioita aivan eri tavalla. Heittäytymisen taito on tärkeä, koska se voi parhaimmillaan antaa ihmiselle lisää itseluottamusta, tuoda ympärille uusia merkityksellisiä tuttavuuksia ja tarjota nautinnollisempia hetkiä niin itselle kuin toisillekin. Heittäytyminen on lupa innostua ja kiinnostua pienimmistäkin asioista ja taito olla läsnä. Kaikkea tätä tarvitsen kirjan kirjoittamiseen, ideapakan tekemiseen ja siihen, että voin kokea menestyväni elämässä.

 

Olli Leikas

+358 44 5222673

olli@driimi.fi

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!