Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mun roolini yhteisössä

Kirjoitettu 13.12.14
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Innostuskirja sai mut innostumaan! Tämä essee tosin ei suoranaisesti käsittele niitä asioita mistä innostuin, koska ne menisi pahasti esseen aiheen ohi. Innostumisistani siis lisää vasta myöhemmissä esseissä jotka liittyy tarinoihin ja tarinankerrontaan. Tässä esseessä pureudutaan minuun ja siihen miten näen itseni sekä tiimissä, kuin myös Tiimiakatemiassa vierailupäällikkönä.

 

Maa

Eli johda itseäsi. Laske perusta hyvin. Tämä on aina ollut yksi mun vahvuuksistani. Jo ensimmäisestä oppimissopimuksesta lähtien oon tiedostanut sen että tunnen itseni jopa hyvin. Tiedän jotain heikkouksistani, samoin vahvuuksistani. Tunnistan luonteenpiirteitäni ja tapoja toimia. Oppimissopimuksessa on enemmän tästä asiasta.

Toivanen tuo esiin psykologiset pääomat Leppäsen ja Rauhalan kirjasta Johda ihmistä, psykologiaa johtajille. Nämä neljä pääomaa ovat seuraavia:

  1. itseluottamus
  2. tulevaisuususko
  3. realistinen optimistisuus
  4. sitkeys

Kuinka nämä toteutuvat omassa toiminnassani? Itseluottamukseni on kohdallaan, kuten jo aiemmin mainitsin. Ongelma tuleekin toisessa kohdassa, tulevaisuususkossa. Uskon kyllä tulevaisuuteen, mutta ongelma on haastamisessa, tavoitteiden asettamisessa. Miten saan haastettua itseni tehokkaasti? Koska tiedän tai luulen tietäväni omat rajani, niin asetan tavoitteenikin helposti näiden rajojen tuntumaan. Toisaalta myöskään tiimi tai projektiryhmä ei aina onnistu haastamaan omaa toimintaani tehokkaasti. En tiedä mikä mättää mutta esimerkiksi Samuelin Saunalautan projektiryhmässä tekemä haastaminen pisti lähinnä ärsyttämään. Miten saan itseni haastettua? En ole saanut tähän vielä vastausta. Help me!

Olen realistinen optimisti. Voin vaikuttaa vain itseeni, joten terveen itsetuntemuksen kautta myös tuleva näyttää valoisalta. Olen oppinut myös ajattelemaan enemmän ja enemmän posin kautta. Helpottaa tätä kohtaa. Myös sitkeys kumpuaa helposti musta, ehkä suomalaisuuden, ehkä kasvatuksen kautta. Sisu ja sitkeys, siinä on upeita, arvostettavia asioita. Johtamistakin täytyy siis sitkeästi vain treenata.

Tiimiakatemiatasolla olen löytänyt paikkani. Vierailupäällikön pesti valmistumiseen asti maistuu huooolella! Tää on niin sitä mitä nautin tehdä. Vastaan puhelimeen, sovin ajan jolloin porukka tulee käymään. Sitten se porukka tulee, otan asiakaspalvelijamoodin täydellä teholla käyttöön ja heittäydyn virran vietäväksi, kertoen tarinoita Tiimiakatemian todellisuudesta. Tämä myös antaa vapauden tehdä sitä mitä tein jo aiemmin; toimistoristipölytys. On mukavaa mennä muiden toimistoille ja vaan istahtaa siihen. Jutella siinä olevien ihmisten kanssa, vaihtaa kuulumisia ja sparrailla ohimennen. Että miten siistiä.

Se mikä multa puuttuu, on visio. Huomasin tätä kirjaa lukiessani, että olen vierastanut vision luomista. En ole nähnyt oman toimintani tarvitsevan visiota, siitä yksinkertaisesta syystä että en ole tiennyt mitä olen tekemässä. Vähän sitä, vähän tätä, vähän jokapuolella tuusailua. Tänä syksynä sydäntäni kuitenkin liikautti vahvasti tarinankerronta. Nyt visio on syntynyt.

 

Vuonna 2016 olen päivittäin ihmisiä sytyttävä, elämää herättävä ja kokemuksia jakava tarinankertoja.

 

Tämä on hyvä linkittää myös tiimin luomaan yhteiseen visioon, ”Oman elämän suurin seikkailu 2016”. Tässä siis pieni hippunen innostumisen lähteestäni. Haluan seikkailla, sytyttää, elää.

 

Vesi

Vesi muotoutuu aina tilanteeseen. Tärkeimpänä tässä on tiedostaa oma rooli tiimissä ja elää sen ja myös tiimin mission, arvojen ja vision mukaisesti. Olen Tiimiakatemialle tullessa ollut kaikista vahvimmin arvioija (monitor evaluator), mutta nyt musta tuntuu että painopiste on jakaantunut sekä keksijän (planter), että asiantuntijan (specialist) suuntaan. Joka tapauksessa painopiste on selkeästi ajatteluorientoituneessa. Hienoa ymmärtää että oon omalla paikallani tiimissä. Omalla positiivisella ja hauskalla tavalla voin vahvistaa Mittavan merkitystä vielä entisestäänkin.

Tiimiakatemia on aina ollut mieluinen paikka mulle. Sovellun tänne kaaoksen keskelle mukavasti ja oon oppinu ne isot linjat, isot teoriat tän kaiken takana. Tän jälkeen ei tarvitse koulun penkkiä palata kuluttamaan, kyllä elämä opettaa.

 

Tuli

Noniin, nyt päästään innostavaan pisteeseen! Tuli on ollu mulle elementtinä ja kielikuvana läheinen jo pitkään. Oon jo vuosia pitänyt taustakuvanani alla olevaa kuvaa, ja oon aina syttynyt (huomaa viittaus, heheh) sytyttämisestä.

Janoan päästä syvemmälle siihen, miten ihmiset saa syttymään ja toimimaan. Tähän oon nyt syksyllä löytänyt yhden ison työkalun, moukarin suorastaan; tarinankerronta. Palaamme jälleen samalle lähteelle. Ja innostun uudelleen! Toivanen kaivaa Suomen puolustusvoimienkin käyttämän syväjohtamisen polttopuut esiin.

  1. Luottamus
  2. Innostus
  3. Oppiminen
  4. Arvostus

Nämä on asiat, jotka tulee näkyä mun kaverijohtamisessa eli ihmisten sytyttämisessä. Ihmisten on ensinnäkin pystyttävä luottamaan muhun. Pyrin aina olemaan kaikessa uskollinen, ja se onneksi heijastuu myös siihen että ihmiset luottaa muhun. Kerran eräskin ystävä syvällisiä pohtiessa totesi että ”voisin antaa elämäni sun käsiis ihan millon vaan”. Kova luottamuslause! Mun on myös oltava innostava. Heitettävä bensaa liekkeihin ja saatava ihmiset hyppäämään toimintaan. Oppimista varten mun on hallittava paljon teoriaa. Hyvä muisti auttaa tässä ja se, että pidän lukemisesta. Teoriaa tankkiin ja sit kaataa oikeita teorioita oikeisiin paikkoihin. Arvostuksen saaminen on palasista ehkä vaativin. Se vaatii sitä että kohtaa jokaisin ihmisen yksilönä. Pysähtyy, kuuntelee ja on läsnä! Tästä lisää viimeisen alaotsikon jälkeen.

MIHAR-filosofia on jotain mikä täytyy laittaa syvälle muistiin. ”Memorize this by heart”, niinkuin matematiikan opettaja lukioaikana muistutti, en muista mistä asiasta.

  • M = Mallinna tie
  • I = Inspiroi jaettu visio
  • H = Haasta prosessi
  • A = Anna toisten toimia
  • R = Rohkaise sydäntä

Näytä, inspiroi, haasta, vapauta ja rohkaise. Tuntuu hiukan siltä että innostuisin tästäkin. Tarviin työkalupakin tarinankerronnalle! Voisin tehdä massimoesseen noista muutamasta kirjasta. Joo, sen taidankin tehdä!

 

Tuuli

On myös nähtävä ulos, tarkkailtava mitä viestejä tuuli tuo maailmalta tullessaan. Verkostot, uudet suunnat ja mahdollisuudet! Oon tykänny tässä Tiimiakatemian aikana yhdistää ihmisiä ja työpaikkoja tai projekteja. Oon huomannu että mulle tuottaa pientä nautintoa pelkästään tieto siitä, että oon ollu se linkki joka on saanu jotain hyviä juttuja yhdistettyä. Tätä mun on vaan treenattava vielä enemmän. Tunnistettava verkostoja, ja nähtävä mahdollisuuksia. Pitää jutella paljon ihmisten kanssa että tietää mitä ne tekee! Keväällä on alettava keräämään niitä käyntikortteja. Kansio on jo valmiina.

 

Tyhjyys

..on läsnäoloa. Koskaan ei voi olla niin kiire ettei ehdi pysähtyä ihmisten kanssa. Kaverijohtamisen korkein porras, ihmissuhteiden syvin muoto. Lapsi ei kaipaa vanhemmiltaan lahjoja tai harrastuksia. Lapsi kaipaa läsnäoloa, rakkautta. Tätä mää olen saanut, tätä mää haluan antaa myös eteenpäin. Siteraan itseäni aiemmista oppimissopimuksista:

 

”Aina on aikaa ihmisille.” – Suuri ajattelija H.Vesin

 

 

 

Henry Vesin
Tarinankertoja
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

Tagit: , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Mun roolini yhteisössä”

  1. Timo Lehtonen sanoo:

    Kyllä Heikin kirjalla on paikkansa tässä oppimisen avaruudessa. Hyvää oman toiminnan ja tuntemusten reflektiota.

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!