Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Munaa kunnolla!

Kirjoitettu 28.03.16
Esseen kirjoittaja: Janita Mikkola
Kirjapisteet: 1
Kirja: Munaa kunnolla! Mokien kautta menestykseen
Kirjan kirjoittaja: Stephen Brown
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 6. Markkinointi, 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut, 9.03. Yrittäjyys, 9.06. Markkinointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

(Joo, voit kuvitella poikaystäväni ilmeen kotiin tullessaan, kun pöydälle on ilmestynyt kirja nimeltä ”Munaa kunnolla!”, vieressä juuri lukemani Jenna Jamesonin elämänkerta. Fifty Shades of Greykin lojuu sohvalla keskeneräisenä… Hmmmm 😉 )

Isojen nimien tarinoita on aina mukava lukea, kuten jo Taivas + Helvetti –kirjojen pohjaltakin voin sanoa. Tämän kirjan ero edellä mainittuun on se, että tässä esitellään myös jo edesmenneiden menestyjien tarinoita, jotka ovat jättäneet jälkensä tähän maailmaan. Henkilöitä, joiden nimet on jo saatettu unohtaa, koska siitä kertomaan jääneetkin ovat jo nukkuneet pois.

Toisaalta piristävää, koska on hauska lukea, mikä sellainen oli eri aikakausilla sensaatiomaista, joka on tänä päivänä arkea. Toisaalta taas heihin on vaikeampi samaistua kuin omassa ajassani eläviin henkilöihin, enkä siksi aina jaksanut kiinnostua heistä (ei historiakaan koskaan lempiaineitani ollut).

Puolivälissä kirjaa ajattelin, että nimi on kyllä hieman harhaanjohtava. Lukemissani tarinoissa niin kutsutut ”mokat” ovat pikemminkin erittäin harkittuja markkinointitoimia, joskin ovatkin radikaaleja ja joskus hyvän tavan vastaisia. Esimerkkinä The Dragon’s Den –ohjelmasta tuttu Michael O’Leary, joka pitää tietoisesti yllä kuvaa itsestään ylimielisenä, kiroilevana, kouluja käymättömänä junttina. Hän kohtelee lentoyhtiönsä Ryanairin asiakkaita jumalattoman kehnosti ja tavarantoimittajiaan vielä kehnommin. Syyttelee ja haukkuu idiooteiksi, eikä välitä, jos joku siitä loukkaantuu. O’Learyn äärimmilleen viety kustannuksissa säästäminen tarkoittaa sitä, että Ryanairilla lentävä matkustaja ei saa minkäänlaista erityiskohtelua; ei vaikka olisi pyörätuolissa, sillä jos ”ei omin voimin pääse koneeseen, on surkea tollo”, kuten Brown osuvasti kirjoittaa. Ei kannata odottaa tarjoilua, ei korvaavaa lentoa peruuntuneen tilalle, ei oksennuspusseja, ei edes säädettäviä istuimia. Jopa lähtöselvityksestä joutuu veloittamaan! Silti Ryanair on Euroopan johtava halpalentoyhtiö.

Toinen esimerkki on hieman tuntemattomampi Aimee Semple McPherson (1890-1944). Hän oli aikansa superjulkkis, seksikäs evankelista, joka perusti ”Järkkymättömän evankeliumin kansainvälisen kirkon” päämajan. Sisar Aimee oli kasvattanut itselleen aimo kannattajajoukon kiertämällä Pohjois-Amerikkaa ja puhumalla suuren suosion saaneella radiokanavallaan. Kunnes sitten hän katosi Los Angelesissa uidessaan Tyynenmeren rannalla. Koko kansakunta häkeltyi ja luuli jo hänen kuolleen, kunnes hän yhtäkkiä ilmestyi takaisin elävien kirjoihin lähellä Meksikon rajaa. Brown kertoo, kuinka uimapuku oli vaihtunut designvaatteisiin ja merkkikenkiin. Yleisön reaktio oli täysin sekopäinen, sillä kannattajille se tuntui kuin vapahtajan ylösnousemukselta. Kansan toinen puolisko taas syytti tätä hyvännäköistä helluntailaista rikollisesta toiminnasta. Herran sana kuitenkin voitti. Myös silloin, kun Sisar Aimeen radioaseman lähetysteho oli niin suuri, että se peitti muiden asemien kuuluvuuden; kun asiasta huomautettiin hänelle, hän järisi: ”Käskekää Saatanaa palvelevat juoksupoikanne jättämään asemani rauhaan. Ette voi vaatia Kaikkivaltiaan huomioivan typeriä radioaaltomääräyksiänne.” Noina aikoina ei kyseenalaistettu Herran tarkoitusta.

Okei, on kirjassa oikeita epäonnistumisiakin. Kuten Henry Fordin lukuisat yritykset tuoda jo vauhdissa oleville automarkkinoille luksusautoja, kunnes huomasi, että halvat volyymimallit myivätkin paremmin. Tietysti jokainen menestyksen tietä kulkenut on jossain vaiheessa myös kompastunut, mutta kirja keskittyy enemmän poikkeuksellisiin markkinointipersooniin sekä oppikirjojen vastaisiin markkinointimenetelmiin kuin epäonnistumisiin. Eikä siinä mitään, markkinoinnin maailmasta ei voi lukea liikaa. Hassua tässä kirjassa on se, että melkein kaikki näistä ”huippumarkkinoijista” on enemmänkin asiakasvastaisia kuin asiakaskeskeisiä, ja silti he ovat päässeet maailman huipulle.

Tästä kirjasta on hieman hankala reflektoida asioita omaan elämääni tai projekteihini. Tietysti voisin markkinoida tulevia tapahtumia jollakin aivan uudella tavalla, mutta se vaatii paljon suunnittelua. En usko, että minun persoonani sopisi luontevasti mihinkään niin radikaaliin keinoon, kuin mitä nämä supergurut ovat käyttäneet. Mutta kuten rakas tiimiläisemme Eetukin on monta kertaa havainnoinut ”Hyvä mainos, huono mainos” –diagrammillaan, erilainen ja poikkeava, ehkä jopa hieman loukkaavakin mainonta ja markkinointi todistetusti tehoaa tuhat kertaa paremmin. Kaipa tässä pitää siis itsekin vähän karaistua ja tehdä jotakin mikä ei tunnu itsestäni hyvältä. Ehkä se toimisi?

Janita Mikkola

Osuuskunta Wedia
janita@wedia.fi

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!