Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Muottiin kasvatettu kakara

Kirjoitettu 17.05.16
Esseen kirjoittaja: Paula Äijänen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine de Saint-Exupery
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olenko aikuinen? Onko minusta tullut tylsä, luvuilla ajatteleva aikuinen? Haluanko olla sellainen?

Rohkeus unelmoida, kokeilla, ideoida hulluja juttuja. Ei aikuisten juttuja. Pieni pelko on perseessä, että kun opiskelut Tiimiakatemialla päättyvät tuleeko minusta tylsä. Alanko vain tekemään työtä. En ajattele vaan teen. Kuinka saan innostuksen, lapsen mielisen ajattelun pysymään?

Pienestä asti on minut asetettu muottiin, piirrokseni eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi olla. En istu paikallani, ja pulisen toisten lasten kanssa. Minun pitää olla hiljaa, en saa puhua, en saa juosta sisällä, vaikka jalat veisivät. Olen muotissa. Samanlaisessa kuin kaikki muutkin, en ajattele, vaan olen.

Meiltä odotetaan paljon. Kuitenkin toivotaan, että osattaisiin olla luovia, mutta samalla asiallisia. Toiminko oikein?

Pienenä halusi olla aikuinen, tehdä omat päätökset. Nyt en halua. Tai joissain asioissa haluan, mutta kun pitää siivota, tai tehdä tylsiä aikuisten hommia, järjestellä paikkoja, tiskata tai pestä pyykkiä. Ei kiinnosta. Jotain asioita ei voi vain leikkimielisesti jättää pois. Kotimme olisi kaatopaikka.

Aikuiset ovat kuitenkin hölmöjä. Tekevät tekemisen ilosta. Ei osata olla hetkeä tekemättä, tai ajatella hetkeä lapsen kannalta. Itselläkin on paha tapa, on vielä tiskit laittamatta, vielä sitä ja tätä, sitten äiti ehtii leikkimään. Entä jos ensin leikitään ja sitten tehdään ne tylsät työt. Ovatko ne kaikki tylsät työt edes välttämättömiä? Näenkö, näemmekö työnsarkaa siellä, missä ei sitä edes oikeasti ole? Aikaa ei ole paljon. Aika on käytettävä järkevästi. Nyt tekee mieli tehdä kesälle tiukka aikataulu suunnitelma, mutta ei se ehkä ole fiksuinta.

Suunnitelma. Hahmotelma. Unelmakartta. Piirros. Unelmat ja asiat pitää kirjoittaa paperille, mutta kuinka tarkasti. Ei liikoja suunnitelmia, yksinkertaisesti eteenpäin. Pohtien ja ajatellen. Mitä teen ja miksi? Kuunnellen muidenkin toiveet ja haaveet, lasteni, työkavereiden. En ole yksin. Mielenrauha, tasapaino elämässä, niitä kohti mennään. Kun osaa olla sinut itsensä kanssa, tuntee itsensä, osaa myös arvostaa muita.

Haluan olla lapsenmielinen. Haluan leikkiä lasten kanssa lipunryöstöä, ajatella asioita yksinkertaisesti ja kyseenalaistaa. Haluan oppia uusia asioita, uusia taitoja, kehittyä. En halua pelätä, että minut nolataan tai nolaan itseni tai mitä muut ajattelevat. Teen niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

Tärkeitä asioita ei näe silmällä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!