Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Murhaat asiasi, jos irrotat sen tunteistasi

Kirjoitettu 19.10.13
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kuinka SE tehdään esiintyjänä?
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Myönnän, luin muiden esseitä Henkka Hyppösen kirjasta Kuinka SE tehdään esiintyjänä? juuri ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä lausetta. Tavallaan petyin siihen, että käytäntöön vietyjä asioita oli äärimmäisen vähän, vaikka jo kirjan ensimmäisissä kappaleissa Hyppönen ottaa esiin kylmän faktan oppimisesta: Et opi esiintymään lukemalla vaan harjoittelemalla ja siirtämällä oivaltamasi asiat käytäntöön. Näin ollen yritän itse keskittyä siihen, mitä tämä kirja toi minulle arjen haasteisiini, etenkin lähitulevaisuudessa.

 

Ensinnäkin, esiintyminen ei ole sitä miltä näyttää

Siis, ei ole synnynnäisiä esiintyjiä. On vain ihmisiä, joista toiset ovat harjoitelleet ahkerasti esiintymistä. Ja siis näin ollen esiintymisen voi oppia. Miten? Esiintymällä. Toisekseen, esiintymistä ei ole vain lavashowt, vaan jokainen arjen kohtaaminen jonkun kanssa. Esiintyminen on ehkä jopa väärä sana, koska sen voisi korvata esimerkiksi sanalla sosiaalinen kanssakäyminen. Puhutaan nyt selvyyden vuoksi kuitenkin esiintymisestä.

Hyppösen kirja käsittelee hämmentävän laajasti elämässä kokonaisuudessaan kantavia toimintatapoja. Jossain vaiheessa otetaan esille jopa luovuuden ja ideoinnin tavat. Todella kokonaisvaltaista ja ansioitunutta aiheen käsittelyä. Esiintyminen tunkeutuu siis lähes jokaiselle elämän osa-alueelle.

 

Minun visioni

Tavoitteista on puhuttu aiemminkin, ja sama nousee uudelleen esiin tässäkin aiheessa. Mitä minä haluan saavuttaa esiintyjänä, millainen esiintyjä olen ja mikä on visioni esiintyjänä? Pohdinnan ja kirjan jälkeen palaan samalle astialle kuin monta kertaa aiemminkin; haluan vaikuttaa oman elämän esimerkilläni eteenpäin sykkivää muutosta. Toisin sanoen ja lyhyesti ilmaistuna, haluan sytyttää ihmisiä. Kirjasta käteen jäi jälleen samaa juttua kuin monesta muustakin lähteestä: on itse oltava liekeissä, on itse uskottava asiaan, on itse oltava avoin ja rehellinen. Esiintymisen vakuuttavuus lähtee siitä että osaan käsitellä omia tunteitani, osaan näyttää näitä kyseisiä tunteita rakentavasti ja osaan ottaa yleisön a.k.a. muut ihmiset huomioon. Noilla ohjeilla pääsisi elämässä jo yksistäänkin todella pitkälle.

Tiimiakatemian kulttuurissa tämä tarkoittaa että haluan kehittyä vakuuttavana kiteyttäjänä. Mun on opittava ymmärtämään ensin toista, ennenkuin voin yrittää saada toista ymmärtämään minua. On tärkeää myös kiteyttää ja pitää asia tiiviinä, ja antaa se ytimekäs loppulaini, joka jää mieleen. Se kiteytys.

Sivulause aiheen kautta hieman ohi sierra jättää: Jatkossa kun kirjoitan jotain markkinointitekstiä tai muuta tarinaa, niin kirjoitan viimeisen, kiteyttävän lauseen ensimmäisenä. Näin saan kirjoitukselleni tavoitteen. Se voi muuttua kirjoittamisen myötä, mutta siinä on tavoite mikä sillä tarinallani silloin on. Tähän esseeseen en sitä onnistunut tekemään, mutta aion jatkossa tarinoiden, ehkä myös esseiden kohdalla yrittää.

 

Treenaava mieli vs. luottavainen mieli

Väliin hiukan teoreettisempaa settiä suorituksesta. Treenaava mieli on oppivaa, valmistelevaa, ja tapahtuu yleensä ennen esiintymistä. Tällöin puhutaan ydinajatuksen kirkastamisesta ja teoriatiedon hankkimisesta, sekä itse aiheesta että yleisöstä. Luottavaisen mielen tulee päästä valtaan puolestaan esiintymistilanteessa, jolloin ei keskitytä valmisteltuun käsikirjoitukseen, vaan luotetaan tilanteeseen, yleisöön ja omaan tekemiseen. Pelkällä treenaavalla mielellä ei voi saada aikaan täysipainoista esitystä, mutta pelkällä luottavaisella mielelläkään sitä ei tapahdu. Tärkeää on siis pyrkiä hyvään valmisteluun ja aiheen tuntemiseen, mutta luottaa kuitenkin tilanteeseen ja hetkessä elämiseen. Tasapaino, niinkuin elämässä muutenkin. Mitenkäs tässä kirjassa on niin paljon suoraan elämään kokonaisuutena liittyviä asioita?

No taas sivulauseen kautta ulos. Mikäli edeltävä kappale oli sekava niin ei hätää. Sen tarkoitus on ensisijaisesti kirkastaa minulle juuri mun ydinajatustani esiintymisestä.

 

Pelkäänkö minä esiintymistä?

Tämä oli yksi syvällisimpiä ja henkilökohtaisimpia kysymyksiä joita kirja nimenomaan minussa herätti. Miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen että ei, en oikeastaan pelkää esiintymistä. Jos jotain pelkään niin sitä, mitä minusta saattaisi tulla jos esiinnyn liikaa. Esimerkiksi pelkään siis ylpistymistä, koska pidän nöyryyttä yhtenä perustavanlaatuisimmista arvoista elämässä.

Toinen asia, joka tavallaan estää minua esiintymästä useammin, on oma henkilökohtainen vaatimustasoni. Vaikka pidänkin esiintymisestä, niin esiintyessäni lavalla tai vastaavassa tilanteessa vaadin itseltäni korkeaa omistautumista ja panostusta. Hieman putkiaivoisena ihmisenä tämä sitten saattaa johtaa minua sivuraiteelle suhteessa tavoitteisiin, kuten esimerkiksi oppimissopimukseen. Olen oppimissopimuksessa kirjoittanut halustani vaikuttaa nimenomaan rivitiimiläisenä.

Miten tätä sitten jollain kummallisella tavalla sovelletaan käytännössä? Minun on vain jatkuvasti löydettävä oikeita paikkoja esiintyä. Niitä hetkiä, joihin minulla on resursseja panostaa ja jotka vaikuttavat selkeästi mielekkäiltä ja merkityksellisiltä. Vahvari ja TA-talkkari lienevät nyt yhtenä vahvana lenkkinä siinä. Siitä sitten aasinsillalla seuraavaan kappaleeseen.

 

Minä ja TAlkkari – mitäs hittoa?

Olen ollut liekeissä TA-talkkarin puuhista ja Tiimiakatemian apaattinen kulttuuri saa edelleenkin mun sisälläni jotain raivon partaalle. En kuitenkaan tiedä mitä tässä pitäisi tarkalleen ottaen tehdä että muita ihmisiä saisi tähän jatkuvaan kulttuurin luomiseen oikeasti mukaan. Muutanko esiintymistä, muutanko toimintatapaa, kuoppaanko koko hoidon? Jos mylly on seissyt hetken paikallaan niin sitä on hankala saada liikkeelle. Nyt tarvitsisi vain jostain lisäkäsiä tai jotain kättä pidempää jolla kääntää sitä myllyä isompaan vauhtiin. Tästä kirjasta en saanut muita vastauksia näihin kuin, että minun tulee löytää tapa luoda kulttuuria arkipäivän esiintymisessä.

Konkreettisena käytäntöön vientinä kuitenkin TA-talkkari on Vahvarissa mukana. En ole vielä aivan satavarma miten, mutta jotenkin. Ja se jotenkin tarkoittaa jotain tunteita herättävää. Jotain. Yleisöhän siis janoaa viihdettä, eli mahdollisuutta kokea tunteita turvallisesti. Tässä on yksi ydinjuttu, mitä Vahvarin tulee olla sekä nyt Mittavan järjestämänä, että myöskin tulevaisuudessa. Kokemus ja tunne jäävät nimittäin parhaiten mieleen. Näitä siis viljelemään ensi tiistain Vaffariin ehkä TA-talkkarina, ehkä sijoitusneuvojana, ehkä jonain muuna.

Kolmas jännittävä sivulause! Koko kroppa on lämmiteltävä ennen esiintymistä. Näin fyysinen energia pääsee vauhtiin ja kehonkieli tulee paremmin mukaan esitykseen. Aion siis jatkossa ennen erinäisiä esityksiä lämpätä itteni liekkiin jollain fyysisellä suoritteella! Tämän olenkin todennut toimivaksi aiemmissa esiintymistilanteissa.

 

Elämänhallintaopas, projektien johtaminen ja psykologia yhdistettynä esiintymiseen – what?

Kaiken kaikkiaan hämmentävä sekoitus taitoja, joita voisi soveltaa vaikka mihin.

No, tiimissä on opittava laittamaan omat tunteet peliin. Niitä on käsiteltävä, niitä ei voi vain lakaista maton alle. Elämässä on opittava tuntemaan omat tunteensa, jotta niitä voi käsitellä. Miten tiimi voisi käsitellä yksilön tunteita jos yksilökään ei niistä ota selkoa? Tälläselle puolitunnevammaiselle tämä nyt on helppo rasti, mutta miten saada myös muut esiin. Luottamuksen luominen ja omien asioiden jakaminen lienevät niitä asioita jotka merkitsevät tässä.

Aina ja kaikessa kanssakäymisessä on muistettava olla yleisöstä riippumaton. Toisinsanoen, pyrkiä minimoimaan ennakkoluulot ja olla rohkeasti ja rehellisesti oma itsensä. Tämä koskee sekä lavakäyttäytymistä että myös arkista sosiaalista kanssakäymistä. Onneksi kotoa on saatu elämän eväinä hyvä ja esimerkillinen kasvatus.

Ajattele kirkkaasti ennen esiintymistä – etenkin arjessa. Mun täytyy löytää ydin kirkkaaksi kaikessa tekemisessä. Miksi teen tätä esseetä? Miksi käyn treeneissä? Miksi yritän luoda jotain absurdia kulttuuria? Näihin kysymyksiin on kirkastettava vastaus selkeäksi, jotta voin kulkea kohti alussa määrittelemääni visiota. Siksi kirjoitin ToDo-listan päivittäiseksi, ensimmäiseksi kohdaksi ”Kirkasta tehtävien ydin”. Mun on jokaisen työtehtävän, todo-listan tehtävän ja kaiken tekemisen keskeltä löydettävä syitä että miksi teen juuri tätä. Taisin tätä sivuuttaa lähes vuosi sitten eräässä esseessä, silloin tosin todella syvällisellä tasolla. Mun on siis joka päivä löydettävä sen päivän ydintarkoitus kirkkaaksi, ja pyrkiä olemaan rönsyilemättä turhan paljoa.

Edeltävä kappale palvelee muuten myös lavaesiintymistä ja projektijohtamista. Ja aika montaa muutakin asiaa elämässä.


Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä yksi yksinkertainen ajatus. Käsittele omia tunteitasi oikein, niin saat asiasi ymmärrettävästi ja vakuuttavasti aina esiin. Tämä on siis jokaisen esiintyjän syytä painaa mieleen:

”Murhaat asiasi, jos irrotat sen tunteistasi.”

 

 

Henry Vesin
Matalentoinen bisnesenkeli
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

Tagit: , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!