Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Musta tulee isona valkoinen

Kirjoitettu 28.10.19
Esseen kirjoittaja: Petra Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Musta tulee isona valkoinen
Kirjan kirjoittaja: Jani Toivola
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jani Toivolan kirjoittama ”Musta tulee isona valkoinen” jäi mieleeni kesälukemisien joukosta ehdottomasti. Teos kertoo Toivolan elämästä eri elämänvaiheiden läpi ja hän pohtii ajankohtaisia kysymyksiä liittyen identiteettiin ja ihmisten oikeuksiin. Toivolalla on unelmia ja niitä kohti mentyään hän on joutunut kokemaan paljon sellaisia asioita jotka ovat varmasti olleet vaikeita ja on vaatinut paljon uskallusta. Kaikesta huolimatta hän on ollut rohkea ja hypännyt tuntemattomaan siitä huolimatta että pelottaa ja ei voi tietää tulevasta. Esimerkkien ja erilaisten pohdintojen valossa koen, että tämä on yksi hienoimmista kirjoista joita olen lukenut vähään aikaan.

Tartuin kirjaan sillä minulle on välillä tullut tunne, että en ole tarpeeksi hyvä ja olen kaivannut pientä muistutusta siitä, että tavoitteiden eteen pitää tehdä paljon töitä ja siitä, että kaikki on mahdollista jos luottaa itseensä. Ennen kuin lähdin kirjaa lukemaan mielessäni minulla on ollut aivan erilainen kuva siitä kuka Jani Toivola on. Näen hänet kiireisenä super ihmisenä joka menee unelmiaan kohti vaikeuksista huolimatta. Kirja kuitenkin kertoi, että ei super ihmisilläkään ole helppoa. Välillä tulee alamäkiä ja välillä ylämäkiä, mutta kaikki järjestyy kun vain uskaltaa unelmoida ja tavoitella unelmiaan. Toivanen on ainakin uskaltanut.

Minä haluan olla samanlainen. Viime viikolla olin kuuntelemassa puhujia Spotlightissa – Keski-Suomen suurimmassa opiskelijoiden järjestämässä asiatapahtumassa. Eräs puhujista heitti siellä kysymyksen ilmaan: ”Mikä on sinun suurin unelmasi jota on vaikeaa sanoa edes ääneen?” Mikä on sellainen unelma josta uskaltaa unelmoida. Uskaltaa. Unelmia on varmasti monella, mutta en tiedä olenko koskaan uskaltanut unelmoida sellaisia asioita joita en pysty sanomaan ääneen. Aika hullu ajatus. Mielestäni kaikkien pitäisi unelmoida niin isosti. Ja mennä kohti juuri näitä unelmia. En tiedä miksi en ole uskaltanut mutta haluan ottaa siitä selvää.

Koen, että Tiimiakatemian aikana olen tehnyt paljon asioita jotka ovat tuntuneet vaikealta ja mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen tehnyt koko ajan – en ehkä silti juuri niitä oikeita asioita. Siksi haluan ottaa itsestäni irti vielä enemmän. Olen asettanut itselleni tavoitteita jo vuoden päähän ja yksi niistä tavoitteista on töiden saaminen Helsingistä. Olen siitä unelmoinut jo pitkään sillä koen, että siellä on enemmän saavutettavaa kun Jyväskylässä. En toki ole täältäkään kaikkea saavuttanut, mutta silti tunnen, että neljä vuotta asumista Jyväskylässä riittää minulle. Muutto Helsinkiin on minulle iso jännittävä juttu mutta haluan saavuttaa sen. Haluan löytää itselleni hyvän työ- tai harkkapaikan ja lähteä rakentamaan uraani. Ajatus tuntuu pelottavalta ja epävarmalta, mutta jos Jani Toivola on nuorena muuttanut meren taakse toteuttamaan unelmiaan tuntematta sieltä ketään tai lähtenyt etsimään omia sukujuuriaan tietämättä mitä tulee löytämään, voin myös minä uskaltaa. Ennen sitä minun pitää tehdä paljon asioita. Olenkin niitä saavuttanut, mutta vielä enemmän. Minun jarruni on stressin hallinta ja ajankäyttö. Uskon, että pystyn siihen – käyttää aikani järkevästi ja päästä tavoitteisiini.

Välillä mietin miten ihmiset kerkeävät tehdä niin paljon asioita tai oikeastaan saavuttamaan niin paljon. Se on kyllä todella inspiroivaa. Jani on 38-vuotias homoseksuaali, isä, näyttelijä ja vaikuttaa yhteiskunnassa. New Yorkissa hän kävi näyttelijäkoulua ja hänen tilanteensa ei ollut helpoimmasta päästä. Hän on tummaihoinen, homoseksuaali ja hän ei osaa tarpeeksi hyvin englantia. Silti hän ei antanut periksi ja se on kunnioittavaa. Haluan saman rohkeuden ja sisun kumpuavan sisältäni niissä hetkissä kun tunnen, että en ole riittävä tai tarpeeksi hyvä. Pyrin tekemään joka päivä sellaista joka kehittää minua mutta koen paineita siitä, että aika ei vain riitä. Mitä jos en osaa sellaista työpaikkaa josta olen pitkään unelmoinut tai entä jos tulen vain maitojunalla takaisin sinne mistä lähdin. Näin en näe, että asiat menevät mutta tulevaisuus tuntuu samalla pelottavalta mutta olen siitä myös erittäin innoissani. Uskon, että hyppy tuntemattomaan tai rohkaistuminen uuteen jännään asiaan avaa ovia jonka kautta tulee varmemmaksi itsestään. On vähän hölmöä, että ei uskalla tehdä asioita sillä mitä pahimmassa tapauksessa voikaan käydä. Kehität vain itseäsi ja opit lisää.

Onneksi on unelmia ja onneksi on ajatuksia mitä haluaa isona tehdä. Muistan vielä sen ajan kun olin ihan ulapalla ylipäätään siitä mikä minua kiinnostaa. Mikä minusta voisi tulla. Missä olen hyvä? Nyt kun tavoitteet ovat asetettu niin ei tarvitse kuin lähteä niitä kohti ja sehän onkin mukavaa kun saa tehdä sellaista mistä tykkään.

Kiitos Jani Toivolan kirjalle siitä, että se pisti minut miettimään unelmieni ja inspiroitumaan tarinasta joka on ollut paljon vaikeampi kun minulla tulee välttämättä olemaan. Kirjan tarina ja henkilökohtaiset esimerkit saivat minut ihailemaan ja kunnioittamaan Jania vielä aikaisempaa enemmän. Virkistävää huomata, että menestyneetkin ihmiset kokevat samoja tunteita kuin mekin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti tulevaisuutta.

 

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!