Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Musta tulee isona valkoinen

Kirjoitettu 03.03.17
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 1
Kirja: Musta tulee isona valkoinen
Kirjan kirjoittaja: Jani Toivola
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja pelosta, rohkeudesta ja unelmista.

Kärsin unelmattomuudesta. Kärsin siitä, että vaadin itseltäni päivittäin täydellistä suoritusta, kaiken hallintaa ja kaikesta selviämistä. Mutta kun kysyn itseltäni, miksi vaadin sitä kaikkea, en osaa vastata.
En tiedä mikä minusta tulee isona. En tiedä mistä uskaltaisin unelmoida niin, etteivät unelmat toteutumatta jäädessään hajota minua tai suuruudellaan lyttää painonsa alle. Lähtökohtani unelmien täyteiseen elämään ja asetettujen unelmien saavuttamiseen ovat mitä parhaimmat, mutta taito itse unelmointiin on kadoksissa. Siksi kuullessani Jani Toivolan kirjasta Musta tulee isona valkoinen, halusin saada sen käsiini niin pian kuin suinkin mahdollista.

Janilla on aina ollut kyky unelmoida ja seurata unelmiaan. Hän on osannut unelmoida sellaisistakin asioista, joiden saavuttaminen on ollut sellaisenaan mahdotonta. Lapsena Jani haaveili esimerkiksi olevansa suurperheen emäntä isossa maatalossa, sekä missiydestä. Tärkeintä ei siis ollut ajatus siitä, että kaikki olisi aina mahdollista tai että unelmat kävisivät toteen. Sen sijaan unelmat olivat Janille työkaluja, joilla haastaa omaa ajattelua ja oman persoonan rajoja, sekä kannustaa itseään yllättäviinkin suuntiin. ”Kaikki haaveeni kasvattavat luottamusta siihen osaan itsessäni, joka näkee asiat helppoina, kevyinä, luontaisina ja mahdollisina. Sitä osaa itsessään kannattaa aina pyrkiä vahvistamaan, sillä siihen osaan on hyvä nojata silloin, kun asiat elämässä näyttäytyvät vaikeina, raskaina, kielteisinä ja mahdottomina.” Vaikkei unelmat sellaisenaan toteutuisikaan, Jani uskoo, että jotain hyvää niistä seuraisi kuitenkin.

Pelko syö rohkeutta ja rohkeus pelkoa. Joskus pelkokin voi ajaa oikeaan suuntaan. Tästä hyvänä esimerkkinä Jani mainitsee Evon Söderlundin, joka lähti 19-vuotiaana kielitaidottomana ja ilman koulutusta Malesiasta Suomeen. Nyt hän on korkeasti koulutettu yrittäjä. Hän oli pelännyt kotimaansa näköalatonta ajattelua ja lähtenyt sitä pakoon. Häntä ei siis tuonut Suomeen rohkeus, kuten helposti voisi olettaa, vaan pelko. Kuitenkin Jani on varmasti oikeassa sanoessaan: ”Mitä vähemmän on pelättävää, sitä enemmän elämässä on mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja seurata omaa polkuaan.”

Oli jollain tapaa lohdullista lukea Janin ajatuksia rohkeudesta. Hän sanoi rohkeutta olevan monenlaista lajia, myös hiljaisempaa ja arkiviisaampaa lajia. Esimerkkinä tässä Jani käytti Mummoaan. Nuorempana aikuisena mummo vietti tavallista elämää, tavallisen ukin kanssa. Heillä oli kaksi lasta ja rahaa niin, että se juuri ja juuri riitti elämiseen. Ukki oli metsuri ja mummo hoiti kotia. Palkkapäivinään ukki saattoi lähteä omille teilleen, eikä arjessa ollut tilaa tunteille tai ”suomalaisittain” turhille puheille. Lasten muutettua pois, mummo päätti erota ukista ja lähteä rakentamaan uudenlaista omaa elämää pääkaupunkiseudulle. Vaikka Jani oli lapsena toivonut mummonsa olevan enemmän Aira Samulinin kaltainen, nuorekas, värikäs ja verkkosukkahousuinen, myöhemmin hän ymmärsi, että omasta mummosta olikin harmaus ja arkuus kaukana. Mummolla oli valtavasti juurikin sitä rohkeuden hiljaisempaa ja arkiviisaampaa lajia. Ehkä minussakin on sellaista arkista rohkeutta, jonka olemassa oloa en ole ennen huomannut. En ole kylliksi rohkea tekemään suuria, järisyttäviä tekoja, mutta arkipäiväisten haasteiden edessä olen rohkea tarttumaan niihin. Tämän, uudenlaisen rohkeuden avulla minun on lähdettävä pala palalta syömään turhaa pelkoa pois.

Eihän Jani Toivola kirjassaan kertonut, mistä minun tulisi unelmoida. Sain kuitenkin askeleita, joita ottaa, jotta jonain päivänä minullakin voisi olla suuria unelmia. Ensimmäisenä askeleena omalta pelkojen rajaamalta mukavuusalueelta pois, on omien pelkojen tiedostaminen. Vasta tiedostamisen jälkeen on mahdollista valita toisin. Pelkoni oikeastaan jo tiedostan, mutten vielä ole löytänyt tarpeeksi itseluottamusta tai syytä niitä vastaan taistelemiselle. Ehkä juuri unelmien löytäminen auttaisi löytämään myös syyt pelkojen voittamiselle. Janille yhtenä käänteen tekevänä hetkenä toimi Jari Sarasvuon Sisäinen sankari-kirjan lukeminen. Aion ehdottomasti ottaa itsekin tuon kirjan lukuun, mutta ennen sitä olen Janin kertomuksen varassa. Kirjassaan Sarasvuo kuulemma kehottaa jokaista listaamaan kolme tärkeintä ammatillista unelmaa. Opiskelun ohessa näiden unelmien löytäminen mahdollisimman pian auttaisi niiden mahdollisessa saavuttamisessa. Kolmanneksi minun pitäisi antaa tilaa unelmien syntymiselle ja kuunnella omia haaveita lyttäämättä niitä heti. Kunpa voisin nappia painamalla sammuttaa skeptisyyteni ja realistisuuteni ja antaa unelmakoneen pääni sisällä käynnistyä.

Kaiken kokemani jälkeen suorastaan toivon, että löytäisin itseni vielä tulevaisuudessakin monta kertaa uuden polun päästä, että saisin vielä monta kertaa astua suoraan keskelle uusia ja vieraita asioita. Tietämättömyyden tila, se että pitää sanoa ääneen ettei osaa ja tarvitsee apua… se tunne kun tekee jotain asiaa ihan ensimmäistä kertaa… kun jokin asia tuntuu ensin ylitsepääsemättömän vaikealta ja lamaannuttavan pelottavalta, mutta yhtäkkiä löytääkin itsensä keskeltä sitä asiaa kuin hurrikaanin silmästä ja selviää siitä… Se on huikeaa, uusien ulottuvuuksien ja rohkeuden löytäminen itsestään.”

Lisäksi nyt, kirjan luettuani, tunnen yhden mielenkiintoisen elämäntarinan lisää. Tarinaan kuului mm. kasvamista 70- ja 80-luvun Suomessa, muutto ulkomaille, kaapista ulos tuleminen, sinkkuna ja homona lapsen hankkiminen, useampi vuosi politiikkaa sekä valtava määrä sekä realistisia, että hulluja unelmia.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!