Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Muut ihmiset ennen itseäni

Kirjoitettu 31.01.18
Esseen kirjoittaja: Petteri Vuorenmaa
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tunne Lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta
Kirjan kirjoittaja: Kimmo Takanen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

18:sta tunnelukkoa, joista neljä (Emotionaalinen Estyneisyys, Uhrautuminen, Epäonnistuminen, Altistuminen) ovat minulla erittäin vahvoja, eli nämä lukot ohjaavat elämääni voimakkaasti ja laaja-alaisesti. En tiedä miten nämä näkyvät läheisilleni, mutta näen nämä itsessäni merkittävinä hidasteina, etenkin emotionaalisen estyneisyyden ja altistumisen.

Mitä näistä mikäkin sitten tarkoittaa ja mitä minun tulisi muuttaa itsessäni lieventääkseni näitä lukkoja?

Emotionaalinen Estyneisyys: Tämä oli minulle selkein tunnelukko. Tiesin ennen testin tekemistä jo pelkästä tunnelukon nimestä, että tämä kuvastaa minua. Mitä nuoruuteni tulee, en muista koskaan ilmaisseeni tunteita, millään tavalla, etenkin surullisessa mielessä. Hauskaa muistan minulla usein olleen, sekä kaveripiireissä, että perhesuhteissa.

Vaikka olenkin viettänyt iloisen ja onnellisen nuoruuden, en usko näyttäneeni kunnolla sitä ulospäin olemuksellani. Tämän olen huomannut etenkin vieraillessani filippiiniläistä äitiäni ja siskojani Hannoverissa. He kaikki ovat luonteenpiirteiltään energisiä ekstroverttejä, näyttävät he tunteelliset huippunsa ja laskunsa, vaikkakin heidän ympärillänsä olisi tuntemattomia ihmisiä. Itse en edes yksin ollessani ole koskaan saanut spontaanista tunteen purkausta. Ajatuksissani on kyllä usein kaikenlaiset tunteet käyneet mielessä, mutta ei ne ikinä naamallani näy.

En ole oikein ikinä ymmärtänyt, mistä tämä voi johtua, mutta isältäni olen sen selkeästi perinyt. Hän on saman tyyppinen kivinaama kuin minäkin, verrattain taas äitiini, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin.

Toisaalta, ymmärsin tämän jo hyvin heti ensimmäisen syksyn aikana akatemialla, ja olen tietoisesti yrittänyt lieventää emotionaalista estyneisyyttäni. Näen edistyneeni vähän, etenkin dimangialaisille, mutta ikävämmän tilanteen kohdatessamme, analysoin asioita taas päässäni liikaa, etten saa tuotua mielipiteitäni esille. Pari kertaa olen ärähtänyt treeneissä, kuin olen ollut väsynyt ja olemme mielestäni jankanneet turhan pitkään samaa asiaa.

Alistuminen: Näen altistumisen tunnelukon johtuvan siitä, kun 7-13 ikävälillä isosiskollani oli pahin murrosikävaihe päällä, ja hän huusi ja haistatti vanhemmille vähät väliä asioita. Muistan, etten ikinä tästä pitänyt. Räyhäysten aikana välttelin omasta huoneestani liikkumista, ja tilanteen rauhoittuessa, selvittelin missä kaikki on. Yritin aina löytää vanhempani, sillä halusin lohduttaa heitä. Ajatuksissani oli se, että mikäli minä en tykännyt tuosta raivoamisesta, eivät hekään voineet siitä tykätä. Nämä tilanteet ovat myös varmasti johtaneet siihen, että en ilmaise mielipiteitäni pyrkiessäni miellyttämään muita ihmisiä.

Toinen asia, joka lapsuudestani vahvistaa altistumisen tunnelukkoa on se, että olen aina pyrkinyt auttamaan vanhempiani heidän sitä pyytäessä.

Alistumisen tunnelukon olen alkanut tunnistaa akatemian aikana. Aina kun minulta kysytään apua, oli se pinkku vuonna talous asioissa, tai auton lainaamista, tai priorisoimalla muiden asiat omieni tilalle. Olen monesti miettinyt ja ymmärtänyt tämän hidastavan omia tekemisiäni, mutta usein kun olen voinut auttaa jotakin ihmistä, olen tuntenut sen iloisuuden ja positiivisuuden, jonka he saavat, kun he voivat edetä omassa jutussaan. Välillä toivoisin saavani enemmän kiitosta avun annoistani, sillä itse apua saadessani varmistan aina, että muistan kiittää. Saadessaan kiitoksen, tulee tunne, että avun antamisella on ollut apua.

Ymmärrän kyllä joutuneeni taloudellisiin ja opinnollisiin vaikeuksiin osittain alistumis -tunnelukon myötä. Tälläkin hetkellä kamppailen näiden molempien kanssa, sillä olen tukeni ja lainani ovat lakkautettu huonon opintoedistymisen takia.

Vaikka näitä asioita onkin tapahtunut, en siltikään koe, että minun ei tulisi olla yhtä avulias kuin olen tähän mennessä ollut. Olen tämän piirteeni vuoksi alkanut kiinnostua merkittävästi johtamisesta, etenkin ihmisten johtamisesta, akatemian aikana, ja pyrkinyt lukea sitä kirjallisuutta, sekä johtaa käytännössä projekteissa, sekä nykyään toimia Dimangian tiimiliiderinä.

Kyllä silti aion koko ajan enemmän ja enemmän opettaa itseäni priorisoimaan omat juttuni ennen muiden, kuten nämä kirjapisteet ja opinnot ylipäätään.

Epäonnistuminen: Epäonnistumisen tunnelukossa näen ainoaksi elämää kontrolloivaksi asiaksi sen, että vertaan oman toimintani aina ihmisiin, jotka ovat selkeästi minua parempia ja pätevämpiä. Ajattelen helposti, että ”en minä pysty tuota tekemään, koska toi tekee sen jo niin hyvin”.

Muuten en ole ikinä pelännyt tehdä asioita, joissa tulevaisuuden kuva ei todellakaan ole ollut selkeä. Näitä on muun muassa ollut vaihtovuoteni Vermonttiin, ekan päivän tutustumisen jälkeen päätös siirtyä tiimiakatemialle, alkaa Dimangian ekaksi talouspäälliköksi, osallistumalla Tulevaisuuden Johtajat –koulutusohjelmaan ekana vuonna, perustaa miesten mittatilauspuku – ja paita liiketoiminnan. Näitä kaikkia yhdistää se, että kun asioista kuullut, ei ole ajallisesti kauaa mennyt siihen, että olen päättänyt lähteä toteuttamaan, vaikka onnistumisesta ei ole ollut mitään takeita.

Tästä aspektista olen alkanut tykkäämään akatemian aikana, ja tarkoitus ei ole tätä ikinä menettääkään.

Uhrautuminen: Uhrautumisen tunnelukossa on paljon samoja aspekteja kuin altistumisessa. Mikäli priorisoin omat tarpeeni muiden tarpeiden eteen, tunnen helposti syyllisyyden tunnetta siitä, etten auttanut ”enemmän” apua tarvitsevia.

Ja nämä eivät tosiaan ole muiden käskemiä vaatimuksia, että minun tulisi tehdä heidän juttu aikaisemmin kuin omani. Uhraudun vain omasta tahdostani, sillä en halua muiden tuntevan stressiä esimerkiksi aikataulujensa takia.

 

Minullakin on oikeudet

Yhdessä kirjan kappaleessa puhutaan erilaisten tunnelukko –tyyppien oikeuksista ja velvollisuuksista. Sieltä löytyi suora lista kolmelle tunnelukolleni (Alistuminen, Uhrautuminen, Emotionaalinen Estyneisyys), jossa ilmastaan, että minullakin on seuraavan laisia oikeuksia:

  • Pyytää sitä mitä tarvitsen
  • Sanoa toisille ei
  • Olla surullinen, tai vihainen, tai tuntea juuri niin kuin tunnen
  • Pelätä
  • Ilmaista ylipäätään kaikkia tunteitani
  • Muuttaa mieltäni
  • Olla selittämättä tunteitani, tarpeitani, toiveitani ja toimintojani
  • Tilan ja rauhan omaamiseen

 

Vaikka kirjassa onkin paljon muita asioita, ja muiden ihmistyyppien kertomista, näin tällä kertaa tärkeämmäksi perehtyä näihin neljään lukkoon, jotka vaikuttavat päivittäiseen tekemiseeni.

Kirjan avulla opin näkemään ja tunnistamaan lukkoni, jota kautta minun on helpompi lähteä johtamaan itseäni.

Sen jälkeen, kun olen alkanut nähdä itsessäni muutoksia itseni johtamisessa, alan tarkemmin katsomaan näitä muita lukkoja.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!