Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Muutoksen äärellä

Kirjoitettu 08.12.15
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Työkirja - työelämän vallankumouksen perusteet
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen & Pekka Pohjakallio
Kategoriat: 7.2. Aivoteollisuuden innovaatiotyökalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Loppu lähestyy.

Viimeiset esseet Tiimiakatemian aikana.

Joku puhuu valmistumisesta, mutta musta se on vähän huono termi. En pidä itseäni valmiina. Oon ehkä oppinut paljon hyviä asioita, mutta en ole valmis. Tai hetkinen, ehkä valmistuminen sittenkin on hyvä termi. En oo täydellisen valmis, mutta oon valmis siirtymään eteenpäin. Oon oppinut sellaisia asioita, joiden ansiosta voin turvallisin mielin jättää Tiimiakatemian oppimisympäristön taakseni ja siirtyä eteenpäin uusille, vaarallisille vesille. Kyllä itseasiassa, siihen olen valmis.

 

Työkirja käsittelee työelämän vallankumouksen perusteita. Olen saanut jälleen paljon kolahduksia kuin Partanen konsanaan. Ajatukseni työelämästä on muovautunut yhä vain enemmän. Tiedän nyt suuntani johon pyrin keväällä, ja tiedän pystyväni siihen suuntaan. Olen tämän kirjan avulla löytänyt myös joitain hyviä periaatteita oman itseni kehittämiseen työntekijänä.

Nykyaikaisen työelämän ongelmien ytimessä on Tuomisen ja Pohjakallion mukaan viisi kohtaa:

  1. Kiireen tunne
  2. Pirstaleisuus
  3. Konkretian puute
  4. Työn joustamattomuus
  5. Kielteinen ilmapiiri

Näistä kaksi viimeistä on onneksi vähäisiä Tiimiakatemialla, mutta kolme ensimmäistä sen sijaan erittäin valideja. Aion tässä esseessä löytää joitain pieniä ratkaisuja näihin.

Työn ja arjen ero

Oon halki Tiimiakatemian pyrkinyt erottelemaan työntekemisen ja vapaa-ajan. Ja oon kyllä mielestäni onnistunutkin ihan hyvin. Nyt viimeisen syksyn aikana pakka on vähän levähtänyt käsiin, mutta oon jotenkin silti onnistunut pyhittämään ne pienet vapaa-ajat lepoon. Toisin sanoen, se ei ehkä sittenkään ollut niin vaarallista se työn ja vapaan sekoittuminen, kuin olin kuvitellut. Samaa ajatusta alleviivavat myös kirjan kirjoittajat.

”Haluamme erotella työn ja arjen, koska pidämme sitä hyvän ja tasapainoisen elämän kannalta välttämättömänä. — Tavoite on äärimmäisen hyvä ja kannatettava. Ainoastaan tapa, jolla siihen pyrimme, on väärä. Alitajuntamme ei nimittäin ole kovin hyvä tekemään eroa työn ja arjen välille.”

Ajatukset seuraavat meitä niin töistä kotiin, kuin kotoa töihin. Jos kotona on ongelmia, niin se näkyy töissä. Jos töissä on ongelmia, niin se näkyy kotona. Fyysisessä työssä se ei välttämättä haittaa niin paljon, mutta ajatustyössä sen merkitys korostuu huomattavasti. Siksi oikea tapa ei oikeastaan ole erotella näitä kahta asiaa, vaan pyrkiä saavuttamaan molemmissa hyvä balanssi.

”Hyvä työ vaatii taustalle hyvää elämää. Tai oikeastaan: hyvä työ on osa hyvää elämää. — Siksi work-life balancea parempi tavoite on life balance. Hyvä ja tasapainoinen elämä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Täytyy myöntää että näiden ajatusten jälkeen olen valmis siirtymään takaisin yrittäjäksi. Tekemään töitä, ahkeroimaan ja elämään hyvää elämää, jossa työn ja arjen raja on häilyvä: koska se kaikki on vain osa elämää.

Työaika

Tästä luontevasti ajatusjuoksu ja kirja eteni työaikoihin. Kun miettii noita aiempia kappaleita niin huomaa, että nykyaikaisessa ajatustyössä 8-16 työaika on aavistuksen ristiriitainen. Jos saat töihin liittyvän ajatuksen kesken iltatoimien, niin pitääkö se vain työntää syrjään siitä syystä että et ole työajalla? Alitajunta ei edelleenkään erottele työtä ja vapaa-aikaa: kaikki on sille vain elämää.

Toinen mielenkiintoinen ajatus tähän liittyen on työstä maksaminen. Ihmisille yleensä maksetaan sen mukaan, mitä johonkin asiaan menee aikaa. Itse tykkään kuitenkin paljon enemmän urakkapalkasta siitä syystä, että olen hyvä tehostamaan töitä ja tiedän että pystyn saavuttamaan flow-tilan ja tekemään töitä pienessä ajassa tehokkaasti. Jos tulos on sama, tai jopa parempi, niin miksi asiakas ei maksaisi samaa summaa tai jopa enemmän? Ihmisten on vain vaikea mitata pelkkää tulosta ilman aikaa, joten siksi ajan mittaaminen on vakiintunut maksamisen mittariksi. Tämän ajatuksen haluan muuttaa tulevaisuudessa omaa työtäni hinnoitellessa.

”On vain työtä, ja järkevin aika ja tapa sen tekemiseen”

Itsensä johtaminen

Ja miten tähän työntekemisen uudistamiseen on mahdollista päästä? Johtamalla itseään ja omaa toimintaa. Jatkan Tiimiakatemian jälkeen yrittäjänä, joten koko homma joko nousee tai kaatuu tämän mukana. Haluan toimia valmentajana ja tuottaa erilaisia sisältöjä, erityisesti tekstimuodossa, mutta kaiken perusta löytyy itseni johtamisesta. Tähän Tuominen ja Pohjakallio antavat erinomaiset 1234-portaat:

  1. Yksi kysymys
  2. Kaksi poistoa
  3. Kolme tavoitetta
  4. Neljä tuntia

Ensimmäinen kohta alleviivaa ajatustyötä ja sen merkitystä. Kuten opinnäytetyössäni tuli esiin, alitajunnan eli intuitiivisen mielen voima on valtava. Sitä on mahdollista hyödyntää kirjaamalla yksi kysymys, jota miettii tasaisin väliajoin esimerkiksi viikon ajan. Sellainen kysymys, joka on olennainen ja joka vaatii oivalluksen tai idean. Tarkoitus on antaa alitajunnan työstää sitä jatkuvasti, ja vain silloin tällöin keskittyneesti miettiä asiaa.

Toinen kohta on kaksivaiheinen: mielestä listalle ja listalta kalenteriin. Ensinnäkin kaikki mahdollinen pieni, sellainen ”ai niin tääkin asia täytyy hoitaa” täytyy heti kirjata todo-listalle, jotta sen voi laskea mielestä pois. Jos sitä ei kirjaa, niin se jää vaivaamaan ja pahimmassa tapauksessa unohtuu kokonaan. Toisessa vaiheessa kun työpäivien aikana tulee yllättäen hetkiä, jolloin on aikaa, niin silloin napakasti tehdään asioita pois todo-listalta. Isommat kokonaisuudet todo-listalta tulee merkitä ihan kalenteriin asti, että ne tulee varmasti hoidettua.

Kolmannen kohdan tärkein sana on enintään. Kun puhutaan seuraavan päivän, viikon, tai puolen vuoden tavoitteista, niin niitä saa olla maksimissaan kolme. Muuten fokus pirstaloituu liikaa. Toteutin tätä syksyn alussa kun kirjasin aina seuraavalle viikolle kolme tärkeintä tavoitetta. Silloin tosin en tajunnut tuota sanaa enintään, mutta huomasin ajatuksen silti toimivaksi. Tietynlainen tyytyväisyys saavutti aina mut kun tiesin että ne kolme tärkeintä tavoitetta tällä työviikolla on tehty valmiiksi.

Neljäs kohta on eräänlainen vallankumous työaika-ajattelussa. Neljä tuntia keskittyneesti tulisi riittää päivän töiden tekemiseen. Nämä ovat niin kutsuttuja ”hyviä tunteja”, jolloin saat flow-tilan käyntiin ja pystyt keskittyneesti tekemään töitä. Esimerkiksi tämän esseen kirjoittaminen kuuluu nyt niihin, koska olen kirjoittanut kohta tunnin verran putkeen hyvällä saldolla. Neljää tuntia on vaikea pitää aivan suoraan putkeen, mutta taukojen kanssa se on mahdollista. Tärkeintä on että pystyy tekemään pidemmän pätkän keskeytyksittä ja sitten pitämään tauon. Välillä tunteja voi olla kolme, välillä kuusi, mutta tärkeintä on että kun aiemmat portaat on hoidettu hyvin, niin tiedän että noin puolet työpäivästäni kuluu noihin tärkeisiin tavoitteisiin ja tuottavaan työhön. Tarkoitus on minimoida hukkatuntien määrä ja saavuttaa esseen alussa painotettua laatua ennen määrää.

 

Ja näitä neljää kohtaa meikä lähtee nyt toteuttamaan omassa elämässäni. Tulevaisuus näyttää jännittävältä, mutta erityisen kiehtovalta sen takia että pääsen viimein keskittymään siihen mitä todella haluan tehdä.

 

 

Valmentaminen. Tarinankerronta. Kirjoittaminen.

Kehittäminen. Innostaminen. Rohkaiseminen.

 

 

Henry Vesin
Nuori tarinankertoja
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

 

 

P.S. Arvot verbinä! Tee arvoista aina toimintaorientoitunueita, siis verbejä!

Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!