Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Muutoksen pelko

Kirjoitettu 23.11.14
Esseen kirjoittaja: Paula Äijänen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuka vei juustoni
Kirjan kirjoittaja: Spencer Johnson
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjassa Kuka vei juustoni puhutaan vanhasta juustosta, jostain mistä ei halua luopua, se on ainoa juusto koko maailmassa. On se ura jääkiekkoilijana, toimiva kassajärjestelmä ja tai jokin muu. Ei edes halua nähdä muita vaihtoehtoja, se on se ”oma elämä”. Juustoa, omaa tekemistä täytyy säännöllisesti haistella, alkaako se olla jo vanha, ja kannattaisiko harkita siirtymistä uuteen.

”Mistä pitää päästää irti?”

Pelottava muutos

Muutos on kuitenkin pelottavaa, mutta tapahtuu aina. Se on seikkailu, jossa kaikki tekevät virheitä. Ja niille on osattava nauraa. Omaa tekemistä ei saa ajatella liian kriittisesti, täytyy osata välillä nauraa tekemiselle, ja nauttia siitä. On nähätävä mitä tekee väärin, ja mitä täytyy kehittää. Miksi muutos auttaa? Parisuhteessa muutoksen ei tarvitse olla ero, vaan toiminnan muutos, miten käyttäydyn, huomioin toisen ja olen läsnä. Muutoksen ei tarvitse olla suuri, se täytyy vain huomata ja tehdä toimintaan muutos. Vaikeinta on huomata se. Mielestäni tekemiseen tulee ärsyke, joka herättää itsensä omasata kuplasta. Joku kertoo jotain uutta, ristipölyttäjä tai valmentaja herättää porukan tai asiakas. Herätys on opin ja muutoksen paikka, täytyy rohkeasti huomata virheet ja nauraa niille. Muutos tapahtuu ja on oltava valmis reagoimaan. Se yllättää, mutta siitä on osattava kuitenkin nauttia, muutoksen olisi tarkoitus kuitenkin johtaa parempaan.

Uusi juusto

Muutoksesta on tehtävä selkeä juttu, mikä on se uusi juusto. Miten teen töitä sen eteen? Mikä on minun tapani käsitellä muutosta? Ryhmässä on erilaisia ihmisiä, jotka käsittelevät muutosta erilailla, kaikki täytyy kuitenkin saada muutokseen mukaan.. On osattava nauttia uudesta juustosta. Monesti muutosta vastaan taistelee ja jälkeen päin vasta huomaa kuinka tyhmä oikeasti on ollut. Ei ole osannut siinä hetkessä ajatella asiaa yhtään pidemmälle. Muutosjohtajien on osattava selkeyttää tulevaa niille jotka pelkäävät muutosta yrityksessä. On osattava rohkaista ja löydettävä oikeat sanat ja asiat, jotka johtavat oikeaan suuntaan. Muutokseen on aina oleva pelko, se pitää vain käsitellä oikein. Viestinnän täytyy olla oikeanlaista, on osattava ottaa yksilöt huomioon. Omassa tekemisessä on osattava ajatella laajemmin ja avatta silmät, niin kuin yritys elämässäkin.

Sitä osaa useimmiten ajatella vain pienellä alalle, ei osaa eikä uskalla tehdä mitään suurempaa. Sitä ollaan tässä ja nyt. Pelko siitä, mitä sitten tapahtuu jos teen näin tai jos päätän näin..

Kuvittelin, että olen se yksinkertaisen elämän eläjä, muutoksessa jatkuvasti mukana. Kuitenkaan näin ei ole. Muutos on aina vaikeaa ja pelottavaa. Ei tiedä selkeästi, mitä muutoksen jälkeen tapahtuu ja mikä se juusto sitten oikesti on. Onko nyt oikea hetki muutokselle vai joskus myöhemmin?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!