Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Myötätunnon mullistava voima

Kirjoitettu 04.02.20
Esseen kirjoittaja: Petra Röppänen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Myötätunnon mullistava voima
Kirjan kirjoittaja: Anne Birgitta Pessi, Frank Martela, Miia Paakkanen
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.04. Johtaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mun suurin unelma on ollut jo monen monta vuotta päästä johonkin, luultavasti Afrikkaan,  

vapaaehtoistyöntekijäksi hoitamaan isoja villikissoja.  

(https://www.goxplore.fi/ohjelma/wild-cat-sanctuary 

Jostain syystä oon aina kokenut hurjasti auttamisen halua eläimiä kohtaan, mutta en osaa kuvitella itseäni tekemään vapaaehtoistyötä vaikka vanhainkotiin. 

 

Nyt ollaan epämukavuusalueella. Puhutaan nimittäin mun heikkouksista. 

 

Otin vuoden lopusta lukuun Myötätunnon mullistavan voiman, joka tuli vastaan Paviljongin kirja- ja viinimessuilla syksyllä. Kasasin kirjan syliini muun muassa Tiimiälyn, Järki käteen -teoksen ja Elton Johnin omaelämäkerran kera. Vaikka tiesin, että tuun ahdistumaan koko opuksen avaamisesta, niin Frank Martelan nimi kannessa sai mut sen kuitenkin viemään kotiin. Oon lukenut viime aikoina useamman Martelan teoksen, jotka sytytti sen verran lamppuja päässä, että halusin antaa tällekin mahdollisuuden. Oisko munkin mahdollista oppia myötätuntoisemmaksi kanssaeläjiä kohtaan? 

 

En koe olevani mitenkään ilkeä tai kylmä ihminen – oon ennemminkin ihan hirveän herkkä. Koen asiat tosi vahvasti, kohdistuu ne sitten itseen, lähipiiriin tai jollekin muulle elävälle otukselle. Mutta: varsinkin Tiimiakatemian aikana oon huomannut, kuinka vaikea on välillä toimia myötätuntoisesti tilanteessa, jossa oon asioista eri mieltä tai en muuten vaan ymmärrä asian vakavuutta toiselle. Yleisesti ottaen lauon mielipiteitä aika suoraan ja turhia kaunistelematta – ymmärtämättä aina miltä se vastaanottajasta tuntuu. Tuun isosta perheestä, eikä meillä ole ollut tapana ihmetellä miten omat ajatukset kannattaa esittää muille. Ne on sanottu suoraan, ja omia puolia on tarvinnut osata pitää pienestä asti kiusaavia isoveljiä vastaan! Nykyään (onneksi) oon oppinut ajattelemaan vähän muitakin ihmisiä kuin itseäni, mutta en vieläkään tarpeeksi. 

 

PALAUTTEEN AVULLA ETEENPÄIN 

 

Meillä oli tällä viikolla tiimin kanssa yötreenit, jossa käytiin läpi Korven Kehäteoria. Sen avulla pystytään selvittämään tiimiläisten sitoutumista tiimiin. Kyseessä on siis eräänlainen palautesessio. Olin ainut tiimistä, jonka kaikki asettivat ihan ytimeen. Lyhyesti: keskellä ovat ydinpelaajat, posikehällä ovat luottopelaajat, posi-nega -kehällä ovat ne, joiden toiminnassa on huomattavissa minäkeskeisyyttä ja yksilösuorittamista, ja ulkokehältä löytyvät ne, joiden toiminta ei vaikuta tiimiin juuri millään tavoin 

 

 

Oli tietysti helpotus saada tiimiläisiltä palaute, että kaikkien mielestä kuulun ydinpelaajiin. Teamleaderin roolissa koen, että mun tehtävä on ehdottomasti olla se, joka näyttää esimerkkiä, tekee tarvittaessa päätöksiä ja ottaa vastuuta. Kaikki se ilmeisesti toteutuu myös tiimin mielestä. Kehitysehdotuksia kuitenkin löydettiin myös. Tiimi kokee, että muhun on vaikea tutustua paremmin. En päästä lähelle. Oli vaikeaa kuulla se heiltä.  

 

Oon nyt jonkin verran pyöritellyt tätä asiaa mielessäni loppuviikon. Tiedostin tämän puutteen kyllä itsessäni jo aiemmin, en oo vaan ikinä osannut ajatella sen olevan ongelma kenellekään muulle kuin mulle. Oon aina ollut se, joka on valittu ensimmäisenä joukkueeseen, mutta joka on aina jäänyt ilman paria. En jotenkin osaa ”bondailla” ihmisten kanssa, vaan mun suhteet jää usein tosi pintapuolisiksi. Tuun hyvin toimeen kyllä kaikkien kanssa, mutta harvemmin se etenee siihen pisteeseen, että vannotaan yhdessä verivaloja ja tehdään toisille ystävyysrannekkeita. Myötätunnon mullistavaa voimaa lukiessani viikon mittaan eteenpäin mietin, voisiko nämä asiat olla jotenkin yhteydessä toisiinsa? Pidänkö ulkokuortani jotenkin vahingossa niin kovana, ettei ihmiset uskalla koittaa lähestyä mua tietyn pisteen jälkeen? Voisko se johtua siitä, etten osaa olla kovin myötätuntoinen muita kohtaan? 

 

Suomalaisten myötätuntokäsityksissä korostuvat rinnalla kulkeminen, jaettu ihmisyys ja arkinen humaanius. Myötätunto nähdään suorastaan ihmisyyden ytimeksi, peräti määritelmäksi. Samalla sitä pidetään hyvin arkisena, kaikkia koskettavana. 

 

Myötätunnon mullistava voima, s. 51 

 

Teoksessa oli hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon myötätunnolla voisi olla yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kuinka moni kokee yleensä myötätuntoa kadulla vastaan kulkevaa narkomaania kohtaan? Entäpä kerjäävää asunnotonta? Usein nämä ilmiöt saattavat aiheuttaa enemmänkin pelkoa tai halveksintaa. Tunnustan, kyllä muakin joskus pelottaa liikkua yksin pimeällä jos vastaan tulee joku selvästi vähän kovemmissa aineissa oleva kulkija. Harvemmin siinä nopeasti tulee mietittyä, että mihinköhän hän pääsee yönsä viettämään tai mikä tämän tyypin on tähän tilanteeseen ajanut. Mitä jos asioita pysähtyisikin katsomaan eri tavalla? Koittaisi asettua muiden ihmisten asemaan? Tämä herätteli ajattelemaan asiaa myös lähempää omaa arkea – mitäpä jos asettuisin välillä ihan vain tiimissäkin toisen saappaisiin.  

 

Sain tiimiltä tärkeän pointin omaa johtamistapaani ajatellen. Välillä heitä vaan suorastaan vituttaa, kun olen se joka mainitsee heille heidän ”virheistään tai puutteistaan”. Lähinnä puhutaan siis siitä, että jos niin sanotut perusasiat ei ole hoidettuna: meillä tarkoittaa esimerkiksi kirjapisteitä, asiakaskäyntejä tai opintojen kirjausta. Heitä ärsyttää se siksi, koska tuntuu etten ymmärrä heidän tilannettaan. Mulla ne nimittäin on koko ajan hoidettuna. Tiimistä tuntuu, että mulle ei ole koskaan mitään huomautettavaa. Little miss perfect. Ymmärsin siinä hetkessä, ettei ole mikään ihmekään jos meikäläisen moittiminen ärsyttää. Totta hemmetissä muakin ärsyttäisi, jos joku koko elämänsä voimistelua harrastanut tulee sanomaan mulle yhtäkkiä että ”tee voltti, kyllä pystyt ku vähän yrität”. No en tietenkään pysty, jos en oo koskaan sitä harjoitellut. Sama juttuhan se tässä on – mulle näiden ”pakollisten pahojen” hoitaminen ajallaan ja hyvin ei ole homma eikä mikään, koska oon aina toiminut niin. Jollekin muulle se saattaa olla tosi vaikeeta, enkä ole osannut asettua hänen asemaansa.  

 

Ehdottoman parhaita vinkkejä kirjassa mulle olivat siis ne yksinkertaisimmat. Haasta itseäsi osoittamaan myötätuntoa myös niitä kohtaan, jotka tuntuvat vierailta tai erilaisilta. Luo tiimissä niin sanoin kuin teoin yhteistä normia, että myötätuntoa saa osoittaa. Säilytä teamleaderina myötätunnon rinnalla kunnioitus muiden itsenäistä toimijuutta kohtaan. Myötätunto on eri asia, kuin holhoava huolenpito. Tämä vaatii multa töitä, mutta ainakin nyt osaan kiinnittää asiaan huomiota. Baby steps, baby steps 

 

MYÖTÄTUNTOINEN JOHTAJUUS 

 

Muutamia vaikeita johtajuuden tilanteita on tullut jo eteen viime kuun aikana. Tiimissä on tullut ilmi jonkin verran sitoutumisongelmia, jotka on aiheuttanut eripuraa ja välillä turhaa asioiden puimista ilman, että kyseessä oleva henkilö on ollut paikalla. Mulla on aika nollatoleranssi turhaan paskanpuhumiseen. Asioita saadaan tietysti käsitellä tiimiläisten kesken ja ajatuksia pitääkin jakaa muille, mutta sillon kun keskustelu jää selän takana puhumisen tasolle eikä asiaa nosteta esiin myös keskustelunaiheena olevan ihmisen kanssa, niin koen sen olevan paskanjauhamista. Joten, oon ottanut heti nämä asiat esille myös niiden kanssa, jotka ovat jotakin mielipahaa muille tuoneet. Nämä keskustelut ei tietenkään ole koskaan mitenkään erityisen kivoja, varsinkaan kun se on edennyt siihen asti, että mietitään kannattaako jonkun olla mukana tiimissä ollenkaan.  

 

Koen, että nämä tilanteet ollaan saatu kuitenkin purettua ihan hyvin. Kyseessä on ollut niin epätietoisuutta, viestintäongelmia kuin hallitsemattomia tunteenpurkauksia. Asiat ollaan sen jälkeen kuitenkin puitu läpi – toki edelleen näiden henkilöiden täytyy tehdä töitä sen eteen, että luottamus heihin kasvaa ja vastaavat tilanteet ei toistu. Viimeksi kun olin keskustellut kahdestaan tiimiläisen kanssa vähän turhan isoksi paisuneesta tilanteesta, toimme tilanteen läpikäytäväksi vielä myös koko tiimin kanssa. Ennen kuin annoin kuitenkaan kenenkään hyökätä hänen kimppuunsa, mainitsin erään kirjasta oman huomioni herättäneen teorian: psykologisen turvallisuuden ilmapiirin. Tämä ilmapiiri kuvataan sellaiseksi, jossa kannustetaan avoimeen ja luottavaiseen vuorovaikutukseen, jossa työntekijät voivat ilmaista kokemuksiaan turvallisesti vailla hylätyksi tulemisen pelkoa. Tutkimukset ovat jopa osoittaneet, että tämä psykologisen turvallisuuden ilmapiiri tukee tiimioppimista! Aika tärkeä pointti siis meille. Tämän jälkeen mulle jäi fiilis, että kaikki vähän jäivät miettimään asiaa, eikä tilanteesta saatu enää aikaiseksi uutta konfliktia. Niin mulle kuin toivottavasti myös tiimikaverille jäi loppujen lopuksi koko hässäkästä ihan hyvä mieli. 

 

MYÖTÄINNON VOIMA 

 

On musertavaa olla töissä päivästä toiseen jaksamisen rajoilla ilman, että kukaan huomaa tai reagoi. Mutta on yhtä lailla musertavaa saada töissä pitkä ja vaativa projekti päätökseen ja iloita – ilman että kukaan noteeraa sitä mitenkään. 

 

Myötätunnon mullistava voima, s. 56 

 

Näillä sanoilla alkaa teoksessa kappale numero 3 – kappale, jossa käsitellään aihetta nimeltä myötäinto. Jep, samaa mietein. Mitä tarkoittaa myötäinto? Myötäinto tarkoittaa toisen positiivisissa tunteissa mukana elämistä: siihen kuuluu toisen ilon tai innostuksen huomaaminen, halu tehdä toiselle hyvää sekä teot, joilla toisen iloon ja intoon vastataan. Kuulostaa aika simppeliltä. Mutta tuleeko näin kuitenkaan loppupeleissä tehtyä? 

 

Mun yksi uudenvuodenlupaus vuodelle 2019 oli “Kiitän helpommin itseäni sekä muita”. En mielestäni täyttänyt sitä täysin viime vuoden aikana. Kehitystä kyllä tapahtui, mutta edelleen muistan liian harvoin kiittää ihmisiä ihan arkisistakin asioista. Kyllä jokainen tietää, kuinka hyvältä tuntuu saada joku yllättävä kehu tai kiitos keskellä normaalia viikkoa.  

 

“Onpa sulla ihanan energinen meno tänään! Mistä tota virtaa oikein riittää?”  

 

Kiitos muuten, kun hoidit sen viime viikon tapaamisen suunnittelun. Siitä oli tosi iso apu mulle, ja olit kyllä tehnyt sen ihan viimisen päälle hyvin. Voisitko jeesata mua tulevaisuudessakin presentaatioiden teossa?”  

 

Onneksi tunnistan kyllä omassa käyttäytymisessä myös tosi paljon positiivisia puolia myötäinnosta. Jos tiimiläinen kertoo jostain uudesta ideasta, niin olen usein ekoja joka on aivan kikseissä siitä. Innostun tosi helposti asioista, ja se johtuu luultavasti siitä, että mun mielestä monet asiat vaan ovat hurjan kiinnostavia. Haluan kokeilla kaikkea ja olla joka puolella yhtä aikaa, kun kaikki vaan innostaa! Myötäinto tarttuu kuitenkin ehdottomasti parhaiten muhunkin silloin, kun toinen on iloinen ja innostunut. Paras esimerkki tästä oli viime viikolla: kerroin tiiimille eräästä projektista, jota oon lähtenyt viemään vierailutiimin kanssa pikkuhiljaa eteenpäin. Selitin projektista, mikä siinä on ajatuksena, mitä sillä koitetaan saada aikaiseksi. Kerroin tiimille projektista siksi, että me tarvittaisiin apua myyntiin. “Olisko meiän tiimistä jollakin kiinnostusta myydä tällaista, kun en oikein siitä myymisestä tykkää?” Eetu heitti kuitenkin perään aika hyvän argumentin. “Petra, oot myyny mulle tänään jo kaks juttua ihan täysin. Ei sun tarvi mitään myydä, kun oot vaan ite niin innoissaan noista jutuista et se välittyy sitä kautta muille.” Totta. Turha piiloutua sen taakse, ettei osaa myydä. Kun on itse innoissaan, niin luultavasti se innostus välittyy ostajalle, joka on pian ihan yhtä innoissaan myynnissä olevasta tuotteesta tai palvelusta. 

 

Tiimissä kaivattaisiin kuitenkin ehdottomasti enemmän myötäinnon hetkiä ihan normaaliin arkeen. Ollaan mukana toisten onnistumisissa, kehutaan, huomataan teot ja vahvuudet. Ensimmäisenä keinona myötäinnon kulttuurin lisäämiseen aiomme tuoda kuukausittaisen MVP:n (Most Valuable Player) palkitsemisen. Tuomme tämän ajatuksen johtoryhmältä tiimille siten, että valitsemme tammikuulta yhden tyypin, jonka panoksesta haluamme kiittää. Tehdään henkilölle kunniakirja, joka luovutetaan osoituksena siitä, että sinun työsi on huomattu. Kiitos siitä. Tämän jälkeen toivottavasti pääsemme ehkä äänestämään koko tiimin kesken yhdessä joka kuukausi uuden MVP:n, ja sen avulla lisäämään sitä, että jokainen pääsee kiittämään kaveria tehdystä työstä. Aina ei voi tätä palkintoa voittaa, mutta toivomme, että “äänestyksen” kautta kaikki saavat kuitenkin huomiota onnistumisilleen. Nostetaan siis myötätunto ja myötäinto siihen arvoon, jonka ne ehdottomasti ansaitsevat. Näiden kokeminen on loistava keino vaikuttaa merkityksellisyyden kokemiseen omassa arjessa ja niiden avulla voidaan vahvistaa yhteen hiileen puhaltamisen kokemusta.  

 

Myötäinnolla ja myötätunnolla on mullistava voima. Se pitää vain valjastaa käyttöön.  

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!