Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Näin aivot oppivat

Kirjoitettu 07.11.19
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Näin aivot oppivat
Kirjan kirjoittaja: Minna Huotilainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Näin aivot oppivat

 

Minna Huotilainen on professori, erikoistunut kasvatustieteen professori Helsingin yliopistosta. Hän soveltaa aivotutkimusta erityisesti oppimisen menetelmiin. Kirja opastaa oppimisen saloihin sekä oppijan että opettajan työvälineenä. Kirja sisältää myös hyviä kokeile itse -osioita. Opettaja, tee näin ja oppija tee, näin. Ne selventävät tekstiä, joka on syvällisesti ja tieteellisesti kerrottua.

Olethan ottanut huomioon, että mm. musiikin harrastaminen muokkaa aivojasi. Mielenkiintoinen seikka on, että vieraan kielen oppiminen on aivojen näkökulmasta laadullisesti erilaista lapsena ja aikuisena. Kirja saa pohtimaan aivojen toimintaa monipuolisesti. Siinä esitellään aivotutkimusten tuloksia ja haastetaan myös suomalaista koulumaailmaa. Kirjan jälkeen on vaikeaa katsoa oppijaa samoin silmin. Huomaa ajattelevansa opetusta, oppimisen tapoja ja menetelmiä myös aivotutkimuksen näkökulmasta.

Huotilainen kirjoittaa heti kirjan alussa, että aivot eivät itse asiassa opi, vaan ihminen oppii. Aivot mukautuvat ja aivotutkijan näkökulmasta kohtalonuskoa eli fatalismia on syytä välttää. Selvennykseksi – on sama asia väittää, ”en jaksa nostaa penkkipunnerruksessa ikinä kuin 20 kg:n tangon, koska lihakseni ovat niin pienet”, kuin että ”en minä mitään opi, kun aivoni ovat niin tyhmät”. Aivot eivät ole kenelläkään tyhmät, vaan ne muovautuvat ja niitä pitää käyttää monipuolisesti. Kun siis muokkaan käyttäytymistäni, aivoni muuttuvat mukanani. Esimerkiksi musiikkia harrastavilla ihmisillä kuuloaivokuori on suurempi kuin niillä, jotka eivät harrasta musiikkia. Eli täysin pösilöstä tyypistä voi kasvaa rakastettava ja mukava ihminen, kun vain palaset loksahtelevat kohdalleen.

Jonkinlainen yleinen vanhakantainen luulo on myös sosiaaliluokan periytyminen. Erityisesti aivotutkijat kavahtavat moista ajattelua ja peräänkuuluttavatkin raskaus- ja vauva-ajan tukemista niin, että syntymätön ja vastasyntynyt lapsi saisi sosiaaliluokasta riippumatta samat mahdollisuudet aivojen normaaliin kehittymiseen. Taustalla on esim. alkoholin ja nikotiinin välttäminen raskauden ja imettämisen aikana. Onneksi kuulemme yhä enemmän duunarivanhempien lapsen kasvusta miljonääriksi ja ryysyistä rikkauksiin -tarinoita.

Kirja koostuu kolmesta pääosiosta. Oppimisen työkaluja, oppia ikä kaikki ja oppimisen alueita.

Ennen pääosioita paneudutaan oppimisprosessiin eli miten oppiminen tapahtuu. Samoin selitetään eri tutkimusmenetelmiä kuten aivosähkökäyrän käyttö, magneettikuvantaminen, PET-kuvaaminen (Positroniemissiotomografia) ja sähkön sekä magneettikentän käyttöä aivojen aktivointiin. Hyvin mielenkiintoinen on luku Ihmisaivot on luotu oppimaan. Ihmisen luontainen laiskuus on saanut ihmisen kylvämään siemenet, valjastamaan härän, lypsämään lehmän ja siirtymään eläimiä metsästävästä ja kasviksia ja marjoja keräilevästä metsästäjä-keräilijästä karjaa kasvattavaksi maanviljelijäksi.

Eläinten ja ihmisten välisissä aivovertailuissa simpanssi voi voittaa työmuistia testaavissa testeissä ihmisen, mutta soveltamisessa simpanssin aivokapasiteetti loppuu nopeasti. Aivojen koko ei suoraan vaikuta niiden kapasiteettiin, mutta jotakin aivojen koosta voidaan päätellä. Sinivalas, kana, hiiri, lehmä, joutsen, susi, laama, sika, kettu, norsu, koira, jänis, kotka, tiikeri, strutsi, lohi, delfiini tai ihminen. Mikä mainituista lajeista on viisain, nokkelin, luovin, rohkein tai älykkäin?

Oppimisen työkaluja

Muisti, tarkkaavaisuus ja motivaatio vaikuttavat keskeisesti oppimiseen. On asioita, jotka jäävät mieleen ja vähemmän tärkeitä asioita, joita ei ole tarkoituskaan muistaa. Aistimuisti vastaanottaa niin paljon tietoa, että on huojentavaa, kun toiset asiat saavat huuhtoutua muistojen suureen valtamereen. Toisinaan sitä toivoisi unohtavansa joitain asioita, joita joutuu taakkana kantamaan harteillaan. Siihen muisti ei anna suoraan mahdollisuutta, mutta kaikkien asioiden kanssa on mahdollista elää.

Työmuisti pätkii välillä meistä ihan jokaisella, mutta siihen on olemassa monenlaisia apuvälineitä. Pari tavallisinta onkin varmaan kaikkien mielessä: kalenteri ja kauppalappu. Muistilappua voi käyttää muuhunkin kuin ostoksiin. To-do-lista on varsin tavallinen, itselläni on sen suomalainen versio, HH-lista (hoida homma). Pitkäkestoisen muistin kapasiteettia ei ole millään tavalla ihmisaivoissa rajoitettu. Kännykän tökkivä 32 GB on ihmisaivojen rinnalla männynneulanen Tyynessä valtameressä. Välillä muistin syövereistä on vaikeaa kaivaa jotakin erityistä tietoa, mutta kyllä tallenne säilyy, miten sen vain saa ulos. Kirjan esimerkki venäläisestä muistihirviöstä on hyvä. Mies muisti kutakuinkin kaiken ja joutui lopulta kaiken muistamansa myötä psykiatriseen hoitoon. Ah, me autuaat unohtajat.

Itselläni on erikoinen muisto sukulaisestani Tyynestä. Tyyne syntyi vuonna 1900 ja vietti 1920-luvulla kesiään Janssonissa Naantalissa. Niiden vuosien aikana Tyyne oppi puhumaan ruotsia. Tämän jälkeen hän ei puhunut noin 70 vuoteen lainkaan ruotsia, sillä hän ei ollut kielen kanssa missään tekemisissä. 1990-luvulla ruotsin kieli aktivoitui ja viimeisinä elinvuosinaan hän ei puhunut enää lainkaan suomea, ei tyttärelleen, eikä kenellekään. Hyvä ja yllättävä esimerkki muistimme kapasiteetista.

Liikunta auttaa oppimaan ja sen avulla voimme ehkäistä suomalaista kansantautia eli masennusta. Hyvin harvassa tapauksessa liikunnasta on haittaa, mutta toki niitäkin on olemassa. Himoliikkujalla saattaa olla rasitusvammoja ja loukkaantumisia. Työpaikan kimmoisalle ilopillerille voi joissain tapauksissa käydä köpelösti, jos möhömahaiset jäärät ja ylipainoiset lylleröt liittoutuvat energiapakkausta vastaan. Mutta lähtökohtaisesti liikunta ja oppiminen kulkevat käsi kädessä.

Suoliston hyvinvointi on myös ensiarvoisen tärkeää. On kokeellisesti todistettu, että oppiminen on tulehtuneen suoliston vuoksi hitaampaa ja vaikeampaa. Aamupalan tärkeyttä ei saa vähätellä ja kouluruokailulle pitää antaa arvoa. Suomen yhteiskunta on erityinen, kun kouluissa tarjotaan ilmainen ateria koulupäivän aikana. Me vanhemmat opiskelijatkin saamme ruuan edullisesti.

Liikunnan ja ravinnon päälle on luonnollista jatkaa asiaa levosta. Aivot eivät lepää ihmisen levätessä, vaan oppiminen ja asioiden järjestely jatkuu unessakin. Aivot siivotaan unen aikana kuona-aineista. Nukkumiseen ja unen laatuun kannattaa panostaa. Jokainen tietää tunteen, kun saa käydä hyvään sänkyyn puhtaiden petivaatteiden väliin nukkumaan. Kannattaa panostaa myös pimennysverhoihin ja hiljaiseen ympäristöön.

Oppia ikä kaikki

Kakkos-osa käsittelee oppimista vauvasta vaariin ja mummoon. Oppiminen alkaa jo ennen syntymää, vauvalla on äidinkielen taitoja jo kohdussa. Oppiminen ei myöskään lopu ennen kuolemaa, paitsi aivojen vakavissa vauriotapauksissa. Vanhatkin aivot siis oppivat uusia temppuja ja kokemuksella on suuri merkitys. Oppiminen on hyvää aivojumppaa, se on työtä ja oppimiselle on varattava aikaa. Uuden sulattelulle pitää antaa myös aikaa, oppimisen ollessa kiivaimmillaan on hyvä varata välipäiviä ja lähteä opittua sulattelemaan harrastuksen pariin. Oma suosikkini on siirtyä luontoon.

Oppimisen alueita

Kolmas luku on jaettu eri oppimisen alueisiin. Luku on täysin vertaansa vailla, kun aletaan avaamaan lukemisen, matematiikan, soittamisen, laulamisen, kielien sekä taito- ja taideaineiden oppimista. Tuli välitön innostus oppia kaikenlaista lisää. Elämä on oppimisen aikaa ja sitä on vielä kosolti jäljellä. Kyllä me olemme onnellinen kansa, kun saamme opiskella.

Elämässä on niin helppoa ajautua negatiivisen ajattelun kierteeseen. Mikäli tunnistat itsessäsi sellaisia piirteitä, yritä karistaa negatiiviset asiat vähemmälle. Omat vinkkini. Kirjoita negatiiviset asiat A4-arkille, yksi asia/arkki, rypistä paperit pieniksi palloiksi ja ala sen jälkeen heittelemään ikäviä asioita roskikseen.

Mieti voitko tehdä ikäville asioille jotakin. Jos voit, tee. Jos et voi, hyväksy tosiasiat.

Mieti positiivisia asioita elämässäsi. Ruoki niitä. Panosta hyvään oloon ja panosta itseesi. Jos koet, että olet eriarvoisessa asemassa muihin nähden, ota asia puheeksi. Hanki itsellesi myönteisen ajattelun reppu ja kanna sitä selässäsi. Avaa se riittävän usein. Tutki sen lukuisia taskuja ja järjestele myönteisiä asioita päivittäin ja viikoittain. Muista aivojen muovautuvuus. Uusien taitojen oppiminen ja uudelle tiedolle altistuminen muuttavat aivoja. Aivot ovat muovautuva elin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!