Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Nautitaan Raakana

Kirjoitettu 04.09.16
Esseen kirjoittaja: Heidi Aittanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nautitaan Raakana

 

Henkka Hyppösen kirja, Nautitaan Raakana, esittelee ansoja, johon aivomme sallivat meidän astua. Kirjassa kerrotaan, kuinka ympäristötekijät vaikuttavat ajatuksiimme ja tekoihimme. Luulemme hallitsevamme elämäämme, mutta kuinka paljon loppupeleissä onkaan oman tahtomme tuotosta? Elämä pitäisi nauttia riisuttuna, yksinkertaisena ja tiedostettuna.

 

Aivot ovat mielenkiintoinen elin, ja niiden kapasiteetti on aivan mieletön. Pystymme muistamaan uskomattomia asioita, hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta aivot ovat kykenevät luomaan myös täysin uusia muistoja, niiden koskaan tapahtumatta? Kun olen tiedostanut tämän ja tarkastelen muistojani, herää kysymys, että kuinka paljon oli oikeastaan edes totta, ja mitä oikeasti tapahtui? Muistot ovat vain yksi osa-alue missä aivomme tekevät tykkisuorituksia. Aivot ovat myös taitavat havaitsemaan ympäristötekijöitä ja pieniä asioita, sekä muodostamaan niistä johtopäätöksiä ja erilaisia tuntemuksia. Henkisellä tasolla, on kuitenkin välillä helpompaa aistia asiat ”raakana”, ilman että uskoisi kaikkia johtopäätöksiä mitä aivot hopeatarjottimella meille tyrkyttävät.

 

Ympäristötekijät ovat aina vaikuttaneet suuresti minuun itseeni. Olen ns. peili-ihminen, millä tarkoitan sitä, että peilaan todella vahvasti ympäristöäni ja henkilöitä joiden kanssa olen vuorovaikutuksessa. Kelin ollessa sateinen, olen usein allapäin. Auringon paistaessa taivaalla, tunnen itseni onnelliseksi. Kunnon ukkosmyrskyn jyllätessä olen energiaa täynnä ja jotenkin jännittyneessä tilassa. Kelin vaikutukset ovat kuitenkin pieniä asioita verrattuna siihen, kuinka toiset ihmiset vaikuttavat minun olemukseeni ja ajatuksiini. Ihminen on laumaeläin, ja on luonnollista tarkastella toisen ihmisen toimintaa ja fiiliksiä, välttääkseen konfliktien syntymistä. Huono puoli vain on se, että se ei todellakaan ole aina paras ja oikea vaihtoehto, sekä usein tämä laumakäyttäytyminen aiheuttaa muiden ihmisten kanssa erimielisyyksiä ja konflikteja. Ihmiset pitäisi oppia myös nauttimaan raakana ja tiedostaa henkisellä tasolla ympäristön vaikutus, jotta osaisi käsitellä asioita, muiden mielipiteiden vaikuttamatta.

 

Peilaaminen on minun hyvä puoli, mutta samalla varjopuoli. Hyvä puoli on se, että sen takia tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen ja usein ihmiset tulevat myös minun kanssa hyvin toimeen. Olen ollut aina aurinkoinen ja positiivinen persoona, joka on vaikuttanut positiivisesti muihin peili-ihmisiin, joita olen kohdannut elämäni aikana. Nyt olen kuitenkin tajunnut sen, että energiaa on tosiaankin kahdenlaista. Positiivista, mikä on ollut aina voimavarani, mutta sitä löytyy myös negatiivista, mikä voi myrkyttää ihmisen melko suurellakin tavalla. Toisena tiimiakatemiavuotena vietin aikaani jokseenkin negatiivisessa seurassa. Negatiivisuus ympärilläni oli huumorilla maustettua, mutta en tajunnutkaan kuinka paljon se vaikutti minun mielipiteisiini ja minun tekemiseeni. Hukkasin itseni lähes täysin, ympäristötekijöiden vuoksi. Annoin toisten, sekä ympäristön vaikuttaa liian suuresti minuun. Nautin elämäni ”humoristisella” negatiivisuudella kyllästettynä, enkä todellakaan raakana. Hassua on se, että niin kuin yleensäkin suurimmat oivallukset, tämä tapahtui vasta jälkeenpäin.

 

Vietin kesän Kahvila Myllytuvalla, missä ympäristö ja ympärillä olevat ihmiset vaikuttivat positiivisella tavalla käyttäytymiseeni. Koin olevani jälleen ”oma itseni”. Se Heidi, jonka äitini tuntee ja se Heidi, joka olin ennen Tiimiakatemiaa. Tiimiakatemialla on tullut vastaan stressiä, deadlineja ja kaikenlaisia altistavia ympäristötekijöitä minkä olen antanut vaikuttaa liian paljon syvimpään olemukseeni. Olen stressannut turhaan, tehnyt kärpäsistä härkäsiä, kuunnellut liikaa muiden negatiivisia ajatuksia ja ottanut liian monta asiaa, ihan liian tosissaan. Myllytuvalla tajusin taas sen, että minun elämässäni ei ole mitään niin vakavia asioita tällä hetkellä menossa, että minun pitäisi tuntea armotonta stressiä ja ahdistusta. Otin asiat niin kuin ne oikeasti ovat. Nautin kesällä elämästäni raakana, ja tämän tajuaminen oli minulle kuin lottovoitto. Avasin mieltäni kesällä asioille ja tarkastelin niitä niin kuin ne ovat. Kaikki ihmiset joita kohtasin, olivat minulle lähtökohtaisesti hyviä tyyppejä, ja unohdin kaikki ennakkoluulot ja otin kaiken vastaan sellaisenaan. Ajattelutapa yllätti minut positiivisesti ja parasta on se, että Myllytuvan ulkopuolella Jyväskylässä, olen onnistunut ylläpitämään samanlaista avoimuutta ja tietynlaista sinisilmäisyyttä.

 

Kolmanteen akatemiavuoteeni aion lähteä juuri tuolla samanlaisella avoimella ajattelutavalla, koitan rikkoa minulle jo syntyneitä ajatuslukkoja, ja kohdata ihmiset vilpittömästi uudestaan, jotta voin muodostaa heistä täysin omat mielipiteet. Tiedostava ajattelu ympäristöstä, sekä siihen huomion kiinnittäminen toimivat tänä vuonna oppaanani. Tietysti olemassa on riski, että peili-ihmiseni vie jossakin määrin voiton, ja kesällä oppimani asiat itsestäni unohtuvat. Hetkinä kun koen taas hukanneeni itseni, voin kuvitella taivaalle edesmennneen, aidon minut tunteneen Ukkini, edustamaan Mufasaa, joka ilmestyi Leijonakuninkaassa Simballe, kun Simba oli hukannut itsensä, ja lausumaan ”muista kuka olet”.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!