Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Niksejä esseen kirjoittamiseen

Kirjoitettu 15.08.15
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tyhjän paperin nautinto
Kirjan kirjoittaja: Julia Cameron
Kategoriat: 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Julia Cameronin kirja Tyhjän paperin nautinto menee ehkä jopa enemmän psykologian ja ihmistuntemuksen puolelle kuin kirjoittamiseen. Toisaalta, ihmisistä on mielenkiintoisinta kirjoittaa, joten hyväksyttäköön. Enkä kyllä kiistä etteikö tämä kirja olisi tuhti paketti kirjoittamisen ainutlaatuisesta luonteesta.

Aluksi ajattelin että tämän kirjan kautta saisin niksejä esseen kirjoittamiseen. Laitoin sen myös tämän esseen otsikoksi. Mutta olen pahoillani. En löytänyt niinkään niksejä esseiden kirjoittamiseen, vaan taitoja elämänhallintaan ja syvempään itsetuntemukseen. Tai ehkä siinä sivussa sitten niitä niksejä kirjoittamiseen.

 

Aluksi niitä niksejä..

No, nyt kuitenkin niitä muutamia yksinkertaisia niksejä kirjoittamiseen. Tiedät varmasti miten vaikeaa esseiden aloittaminen on? Minäkin lykkäsin tätä esseetä kaksi viikkoa. Kun avasin luonnoksen, keskellä ruutua luki että ”asd”. Tartuin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja päätin että minähän kirjoitan. Laitoin taustalle instrumentaalimusiikkia (Pro tip: leffojen soundtrackit on usein hyviä! Np: Nick Cave & Warren Ellis: The Assassination of Jesse James By the Coward Robert Ford) ja aloitin. Ja tässä ensimmäinen niksi: aloita. Yksikään essee, novelli tai kirja ei valmistu aloittamatta. Sukella siihen kylmään veteen!

Toisena vinkkinä jo äsken mainittu taustamusiikki. Ruoki inspiraatiotasi! Hyvä taustamusiikki, ehkä jopa klassinen musiikki. Pääasia on että se ei soi päässäsi, vaan taustalla. Ruoki myös muuten itseäsi. Moni kirjailija on tukahtunut siinä vaiheessa kun on unohtanut elää ja on vain keskittynyt kirjoittamaan. Oparikin olisi aika kuolettava jos välissä ei tekisi tutkimusta ja lukisi aineistoa. Käy mielenkiintoisissa paikoissa, tee mielenkiintoisia juttuja. Tiimiakatemialaisten esseisiin liitettynä, tee mielenkiintoisia projekteja ja lue niihin liittyviä kirjoja. On hankala kirjoittaa esseetä jos ei ole mitään mihin peilata.

Tee jotain mielenkiintoista, salaperäistä ja kiehtovaa. Yksin.

Kolmanneksi, älä puhu paperille, vaan kuuntele mitkä lauseet haluavat tulla kirjoitetuksi. Heidille taisin vastaavalla ajatuksella joskus kevään lopussa puhua, että on hyvä tiputtaa se itsesensuuri pois päältä ja kirjoittaa vauhdilla. Kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa vaan. Ja antaa niiden lauseiden tulla mitä tekee mieli kirjoittaa. Silloin tulee kirjoitettua aitoa tekstiä, jota on mielenkiintoista lukea. Muista että sinä et ole tässä tärkeä, vaan tarina. Et ole tarinan keskipiste, vaan tarinankertoja. Pidä siis huolta että kirjoitat niitä lauseita jotka kaipaavat tulla kirjoitetuksi.

Neljänneksi, kirjoita ihan vaan huvikseen. Milloin viimeksi kirjoitit jotain ihan vaan huvikseen? Et koskaan? Nyt on aika aloittaa. Ja usko mua, tämä on vielä kevyt ja helppo nakki verrattuna vaikka aamusivuihin joihin Cameron kehottaa. Eli kirjoita mitä vain, mistä vain. Sitä ei tarvitse julkaista, mutta sillä on tapana avata sun omaa sielunmaailmaasi. Kirjoittaminen on terapeuttista, joten kirjoita. Ihan mitä tahansa, kunhan kirjoitat.

Viidenneksi, ja tämän listan viimeiseksi, luonnostele. Kirjoita hyviä juttuja ylös. Tai vaikka vain lauseita. Älä murehdi kokonaisuudesta, kuuntele ja kirjoita vain. Kirjoita talteen, tulevaisuutta varten. Näistä luonnoksista syntyy tulevaisuudessa ne suuremmat kokonaisuudet.

 

Sitten jälleen aihealue nimeltä minä

Löysin tämän kirjan kautta taas paljon itsestäni. Ennen Tiimiakatemiaa, tai varsinkaan alta lukioikäisenä, en juurikaan kirjoittanut. Olen aina lukenut paljon, mutta en koskaan ole kirjoittanut. Joskus lukion lopussa aloin kirjoittamaan omia tuntojani päiväkirjamaisesti ja tosi satunnaisesti. Tiimiakatemian aikana kuitenkin olen tosissani alkanut (=joutunut) kirjoittamaan näitä esseitä. Tämän kirjan myötä kuitenkin hoksasin että tässä on jotain mitä voisin tehdä jatkossakin. Olen saanut esimerkiksi Copywriter-kurssilta erittäin hyvää palautetta omasta kirjoittamisestani, mulla on hämmentävän tarkka silmä kirjoitusvirheisiin ja myös mun esseitä on kehuttu. Laitoin juuri kesän alussa blogin pystyyn osoitteeseen tarinankertoja.fi, ja ainakin siellä alan kirjoittamaan ahkerammin.

Tämän lisäksi aloin myös kelaamaan omaa henkilökohtaista elämääni, ja miten siellä mua alkoi kiinnostamaan kirjoittaminen. Sen kummemmin erittelemättä, mussa tais juuri muuttua jotain.

Tämän kirjan aikana hoksasin myös että oon tarinankertojana noviisi. Kuunteluoppilas. Kuukausia sitten kun tämä ajatus kolahti tajuntaani, vaihdoin sähköpostin allekirjoitukseni Tarinankertojasta Nuoreksi tarinankertojaksi. En ole vielä valmis, kaukana siitä. Mutta olen oikealla tiellä. Palasin myös vanhaan esseeseen kirjoittamaani visioon: Elän tarinankertojana tarinankerronnalla. Seuraavaksi kuljen sitä kohti opettelemalla kirjoittamaan paljon.

Yksi käytännön hoksaus myös tähän osioon: blogitekstit ei synny kotona. Ne syntyy tien päällä. Siksi mun on opeteltava kirjoittamaan lennossa! Tää oli oikeesti tervetullut herätys, koska usein oon miettiny niitä blogitekstejä juuri tällä paikalla, tässä tietokonepöydän ääressä istuen. Tosiasiassa elämä on tuolla ulkona, ja siellä syntyy impulssit blogiteksteille. On opittava tunnistamaan ne, ja aloittamaan kirjoittaminen siellä. Ei täällä.

Opin myös sen että autolla ajaminen on tosi jees! Ja että tää kirja pitää ehkä ostaa omaan kirjahyllyyn.

 

 

Lopuksi suora lainaus muistiinpanoistani. Mulla ei ole mitään hajua mihin tää liittyi, mutta tää kuulostaa ihan sairaan siistiltä:

Muista sisälläsi asuva pieni anarkistikaksivuotias.

 

 

Henry Vesin
Nuori tarinankertoja
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!