Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

No agenda club

Kirjoitettu 12.01.13
Esseen kirjoittaja: Saija Valkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: No agenda club
Kirjan kirjoittaja: Pekka Pirhonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

”Ollaksesi oma itsesi, sinun on tunnettava itsesi.” kirjoittaa Pekka Pirhonen johtamis-aiheisessa kirjassaan No agenda club. Aluksi mietin miten tämä liittyy johtamiseen mutta lukiessani eteenpäin ymmärsin pointin: jokaisen on tunnettava itsensä ja osattava johtaa itseään ennen kuin voi johtaa muita. Löysin kirjasta muutamia hyviä pointteja, joita listaan seuraavassa:

 

”Ajatteludieetti”

Ihmisen luontainen ominaisuus on analysoida joka tilannetta. Tunnistan itsestäni varsin hyvin tuon piirteen. Minulle on monesti huomautettu asiasta ja sanottu: ”älä mieti liikaa”, se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Olen aina ajatellut paljon ja analysoinnut tilanteita, jonka vuoksi tavasta on hemmetin vaikea päästä eroon. En niinkään suunnittele tulevaisuutta, elän hetkessä mutta analysoin vastaantulevia tilanteita joskus liiaksikin. Olen koettanut rajoittaa analysointiani ja pikku hiljaa askel kerrallaan alan päästä liiasta analysoinnista eroon. Pirhonen kommentoi yli-analysointia ja suosittelee ajatteludieettiä; samaan tapaan, kun dieetti ruokailun suhteen, tarkoituksena olisi säännöstellä ajatteluaan. Hän korostaa, ettei idea ole lopettaa ajattelua kokonaan vaan nimenomaan säännöstellä sitä siten, että ei analysoi tilanteita liikaa. Esimerkiksi dialogin aikana keskittyy nimenomaan kuuntelemaan toisia eikä analysoimaan heidän käyttäytymisiään tai sitä millaisia he ovat ihmisinä. Ajattelua voi säännöstellä, kun elää hetkessä ja pyrkii pitämään mielen kirkkaana muista kuin tämän hetken ajatuksista, sillä ”kun muistelemme menneisyyttä tai suunnittelemme tulevaa, teemme sitä NYT.” Menneisyyden tai tulevaisuuden pohdiskelu vie aikaamme nimenomaa tästä hetkestä, jolloin hetkessä elämisemme kärsii.

 

”Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kiinnittää huomiota.”

Pirhosen selitys edellä mainitulle on, että energia seuraa sinne minne huomionsa kohdistaa. Ajatus sai minut pysähtymään. Miksi tuhlata energiaa vähäpätöisiin asioihin? Eli miksi kohdistaa huomiota asioihin, joilla ei ole merkitystä ja joihin ei voi vaikuttaa, kun se nimenomaan vain tuhlaa energiaamme? Jos puolestaan kohdistaa huomionsa olennaiseen – vain yhteen asiaan kerrallaan – saa enemmän tehoja itsestään irti. Pirhonen huomautti esimerkiksi, että syödessään on hyvä keskittyä hetkeen ja jättää ylimääräinen esim. lehti/kännykkä pois, sillä näin voi keskittyä myös keskustelemaan muiden ruokailijoitten kanssa. Tässä oli yksi koppi omaan elämääni; ennen aina syödessäni tein jotain muuta samaan aikaisesti. Testasin kuitenkin kirjan oppeja jo käytännössä ja syödessäni keskityin hetkeen, samalla keskustellen kämppikseni kanssa. Yllätyin miten syvälliseksi ruokailukeskustelummekin lopulta muotoutui, kun keskityimme nimenomaan siihen.


Ketään ei väsytä se, mitä tapahtuu, vaan se, miten hän tapahtumiin suhtautuu.

Edelliseen koppiin viitaten, jokainen voi valita mihin huomionsa keskittää eli mihin energiansa käyttää. Joskus tilanteet eivät kuitenkaan ole omassa hallinnassamme emmekä näin ollen pysty vaikuttamaan siihen, mitä tapahtuu. Voimme kuitenkin vaikuttaa omaan suhtautumiseemme; voimme käyttää valtavan määrän energiaa tilanteen analysoimiseksi, tai koettaa sopeutua siihen tai voimme jättää sen kokonaan huomiotta. Kohdistamalla energiansa oikeasti tärkeisiin asioihin ja suhtautumalla tilanteisiin avoimin mielin vaikutamme merkittävästi henkiseen jaksamiseemme. Pirhonen huomauttikin, että suurin osa väsymyksestämme on henkistä, joka juontuu nimenomaan siitä miten suhtaudumme asioihin. Turha murehtiminen syö energiaamme käytännössä enemmän kuin mikään muu.

 

 

”Hyvä itsensä johtaminen kiteytyy kykyyn hallita omaa mieltään.”

Viimeisenä koppina sain käsityksen mitä itsensä johtamisella todella tarkoitetaan. Pirhosen mukaan itsensä johtamisessa on kyse kolmesta asiasta: (1) kirkas ajatus itsestä ja vastuunotto omasta elämästä, (2) uskallus olla itsensä kaikissa olosuhteissa sekä (3) kyky liittyä muihin kestävällä tavalla ja saavuttaa yhdessä tuloksia. Seuraamalla näitä oppeja tuloksena on päämäärätietoinen oma elämä. Kun aloin pohtia elämääni näiden asioiden pohjalta, huomasin, että hyvä itsensä johtaminen on suunta, johon olen ollutkin pyrkimässä. En voi sanoa osaavani tuota taitoa vielä täydellisesti – tuskin koskaan voinkaan – mutta ainakin suunta on oikea. Huomasin, että kun vertaa tätä hetkeä viime vuoteen, voin todeta, että olen kasvanut henkisesti paljon. Vuosi sitten olin hukassa eikä itsensä johtamisesta ollut tietoakaan. Jos joku olisi tuolloin sanonut, millaista elämäni tällä hetkellä tulee olemaan ja, että ottaisin itsestäni näin suuren vastuun, en luultavasti olisi uskonut. Voisin melkein väittää, että viimeisen vuoden aikana elämässäni on tapahtunut enemmän muutoksia kuin koko elinaikanani. Tuntuu hurjalta, että olisin voinut milloin tahansa muuttaa elämääni mutta tein sen vasta viimeisen vuoden aikana. Menivätkö aiemmat vuodet minulta siis hukkaan? Eivät. Ne ovat kaikki syitä sille, että olen tässä tällä hetkellä, vahvempana ja virheistä oppineempana kuin koskaan ennen – mutta kuitenkin nuorempana kuin mitä koskaan enää tulen olemaan.

 

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!