Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

No Agenda Club

Kirjoitettu 18.02.13
Esseen kirjoittaja: Katri Rutanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: No Agenda Club - Elä väljästi
Kirjan kirjoittaja: Pekka Pirhonen
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pekka Pirhosen No Agenda Club pureutuu tehokkaasti työelämän ongelmakohtiin. Tiimissämme on ollut puhetta työilmapiiristä, ja sitä yritän peilata tähän esseeseen. Poimin kirjasta myös muutaman vinkin joilla harjoittelen olemaan parempi tiimiläinen. Kirja käsittelee ns. No Agendan vaikutusta työelämään (ja vähän muuhunkin elämään). Voidaanko tehokkuutta nostaa rennommalla otteella ja vapaammalla ilmapiirillä?

Ain laulain työtäs tee

Työnteko on nykypäivänä tehty epämukavaksi. Ajatellaan että silloin tapahtuu suurinta kehitystä. Työn täytyy olla haastavaa. Miksi näin pitää olla? Tiimiakatemiallakin puhutaan epämukavuusalueella kehittymisestä, mutta välillä epäilen onko se kaikissa tapauksissa totta. Itse olen huomannut kehittyväni varsinkin silloin kun pidän siitä mitä teen. Jotkut asiat tietty on pakko tehdä jotta pääsee eteenpäin, esimerkiksi myyntipuheluiden soittaminen ei ole vielä kertaakaan ollut kivaa.

Ymmärrän työn merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa, olemme ahkera kansa. Liiankin ahkera jopa! Jokaisen tulisi tehdä töitä niin paljon kuin ikinä pystyy, jotta olisi kunnon kansalainen. En yhtään ihmettele että Suomessa alkoholinkulutus alkaa riistäytyä käsistä, kun yleinen paine on tällainen.

Tasapainoisempi Idealeka

Tiimissämme tilanne on ajoittain hieman hankala. Jokaisen pitäisi päästä oppimaan projekteista sekä samalla tienaamaan rahaa. Puhutaan paljon rahan tekemisestä että yrityksemme pysyy pystyssä. Johtoryhmän jäsenenä voin sanoa että paineet ovat kovat, kun kohdataan ensimmäisen vuoden ja tiimiytymisen haasteita. En ole varma ovatko kaikki vielä sisäistäneet tiimityön merkitystä ja Tiimiakatemian kulttuuria. En tosin ole varma olenko itsekään. Jokatapauksessa emme voi olettaa että asiat tapahtuvat heti. Tiimiläiset (mukaanlukien allekirjoittanut) vertaavat helposti itseään muihin, varsinkin vanhempiin tiimiyrittäjiin. Tämä pitäisi unohtaa, sillä teemme tätä itseämme varten, emme muita. Kulttuuri on Tiimiakatemialla muutenkin melko kilpailuhenkinen, ja tämä asettaa paljon turhaa painetta.

“Ihmisten keskinäinen kilpailu on mieletöntä, sillä jokainen on ainutlaatuinen.”

Välillä tuntuu että osalla tiimimme jäsenistä on hirveästi kaikkea työn alla. Ehtiikö siinä oikeasti oppimaan mitään? Onko kaikki se tekeminen oikeasti tehokasta? Pirhosen mukaan palaverit ja tapaamiset ovat helposti hyödyttömiä. Tämä johtuu siitä että kaikkea on liikaa. Aiheita on liikaa, tietokoneet vievät keskittymistä, puhelimet soivat ja ihmisiä tulee ja menee. Ainut mitä tuntuu olevan liian vähän on aika.

“Elämä paranee vähentämällä jotain, ei lisäämällä.”

Olen varma että tiimimme hieman sekava tilanne on vaikuttanut esimerkiksi asiakkuuksien hankintaan. Huonommalla ilmapiirillä on vaikutus ihmisiin ja työntekoon. Toisaalta uskon että pääsemme tästä vaiheesta vielä tämän vuoden aikana eroon kun tiimiytyminen on päässyt kunnolla käyntiin.

“Organisaation jäsenten keskinäisten suhteiden laatu määrittelee organisaation laadun. Organisaation laatu puolestaan määrittelee sen, minkälaisiin suhteisiin se pystyy asiakkaidensa , kumppaniensa ja muiden asianosaisten kanssa. Ja juuri näistä suhteista riippuu organisaation kyky tuottaa lisäarvoa. Pehmeät suhteet luovat siis kovan tuloksen.”

Paremmaksi ihmiseksi

Mietin kirjaa lukiessani että millä pystyn itse edesauttamaan tiimiytymistä ja kaikkien tiimiläisten hyvinvointia. Tiedän että olen ihmisenä sellainen joka ei helposti sano hyviä asioita ääneen, vaan keskittyy puutteisiin. Olen myös jossain suhteessa melkoinen perfektionisti. Kirjasta löytyi kuitenkin melko hauska harjoitus jota aionkin viedä käytäntöön ja käyttää säännöllisesti:

“Mene peilin eteen ja ala kehua itseäsi. Keskity vahvuuksiisi ja unohda heikkoudet. Katso myös muita uusin silmin. Mieti, mitä hienoa toisessa ihmisessä on: keskity toisten vahvuuksiin.”

Uskon että jos opin jättämään ainaisen itsetarkkailun ja muihin vertaamisen vähemmälle, pystyn toimimaan parempana tiimiläisenä. Kirjan luettuani tajusin että voisin ottaa asioita hieman rennommin, säästyn muutamalta harmaalta hiukselta vanhempana sillä tavoin. Kirjassa oli paljon samoja piirteitä kuin de Mellon Havahtumisessa, ehkä hieman käytännönläheisemmällä tasolla. Tämä tulee varmasti luettua vielä uudelleen!

 

Katri Rutanen

Osuuskunta Idealeka

katri.rutanen@idealeka.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!