Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

No Excuses! The Power of Self-Discipline

Kirjoitettu 14.02.18
Esseen kirjoittaja: Anne Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: No Excuses! The Power of Self-Discipline
Kirjan kirjoittaja: Brian Tracy
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

No Excuses –The Power of Self-Discipline on niitä kirjoja, joita pitäisi lukea säännöllisesti. Oikeastaan olisi hyvä lukea joka aamu ennen töihin/kouluun lähtöä pätkä. Tänä ajanjaksona, jona kuuntelin tätä kirjaa vähän joka välissä, eli koulumatkalla mennessä ja tullessa sekä pitkin päivää sopivan mittaisen tauon ilmetessä, tunsin itseni tehokkaaksi. Vaikka kaikkia kirjan neuvoja seuratessaan ajautuisi aivan taatusti burnoutiin, kirjassa on lukuisia hyviä vinkkejä ja viisauksia. Kirja neuvookin kuinka olla ”paras”, ei ”hyvä” tai edes ”loistava”. Jos haluaa olla paras, on selvästikin raadettava. Itseäni mietitytti, onko maailmassa kuitenkaan ketään, joka pystyy noita Brian Tracyn ohjeita noudattamaan. Vaikka pääpaino kirjassa on työelämässä, muutkin elämän osa-alueet käydään läpi: parisuhde, lapset, ruokavalio ja liikunta. Kaikki osa-alueet vedetään täydellä intensiteetillä. Mainitsinkin jo aiemmin siitä, että Brian Tracy kehottaa lukemaan joka aamu tunnin verran ennen töihin lähtöä, olemaan töissä tuntia ennen kuin muut saapuvat ja lähtemään tuntia myöhemmin kuin muut. Tämä edellyttää nopeasti laskemalla aivan viimeistään viideltä heräämistä. Ja jos muut lähtevät töistä kotiin neljän-viiden aikaan, Brian Tracyn opetuslapset lähtevät viiden-kuuden aikaan. Jos aamulla viiden aikaan herää ja meinaa levätä riittävästi (jota Tracy myöskin peräänkuuluttaa), sängyssä pitää olla viimeistään yhdeksän aikaan illalla. Eli vapaa-aikaa jää noin kolme tuntia, jolloin täytyy harrastaa liikuntaa, huolehtia parisuhteesta ja olla läsnä lapsille. Päättelin tästä, että ne, jotka haluavat olla parhaita, löytävät toivon mukaan tämän kirjan jo parikymppisinä sinkkumiehinä/naisina ja hoitavat tuon raatamisosuuden siinä vaiheessa, jolloin vanhempana heillä on enemmän vapaa-aikaa sitten olla perheen kanssa ja ehkä vaikka harrastaakin jotain. Kirjassa ei tosin puhuttu mitään siitä, milloin raatamisen voi lopettaa. Ei varmaan ikinä. Jos haluaa olla paras. Ja saada vatsahaavan.

Mutta kuten sanoin, kirjassa oli monia oikein oivallisia ja inspiroivia kohtia ja keskityn nyt niihin. Kaiken onnistumisen takana on itsekuri ja sen periaatteen voin allekirjoittaa täysin. Seuraavat kohdat kolahtivat:

  1. Valitse ”vaikea ja välttämätön” ”mukavan ja helpon” sijaan.

Tällä tarkoitetaan siis sitä, että ihmiset keskimäärin haluavat syödä jälkiruoan ensin. Kun ajatellaan pitkällä tähtäimellä, työ (pääruoka) täytyy tehdä ensin ja palkinto (jälkiruoka) saadaan vasta sitten. Tämä vaatii sitä itsekuria. On paljon mukavampaa syödä aina tarjottu pulla ja kokea välitöntä nautintoa, kuin kieltäytyä pullista ja nauttia pidemmällä tähtäimellä kevyemmästä ja terveemmästä olomuodosta. Samoin kuin on mukavampaa katsoa pari jaksoa jotain mielenkiintoista sarjaa Netflixistä ja tehdä työhommat vasta sitten. Itsekin ajattelen monesti niin, että jos katson pari jaksoa, niin ei haittaa, kun pitäähän sitä nyt viikonloppuna; ehtii niitä hommia myöhemminkin! Silloinhan homman pitäisi toimia myös toisinpäin. Mutta jos ajattelee, että teenpä ensin hommat ja katson vasta sitten sarjoja, niin tajuaa, ettei ehdi katsomaan sarjoja ollenkaan, kun työhommissa kestää niin kauan. Niinpä! Sitä siis uskottelee itselleen, että työhommat voi tehdä myöhemminkin, vaikka tietää, ettei se mene niin.

Tätä ykköskohtaa olen harjoitellut sillä tavalla, että punnitessani teenkö houkuttelevan ja turhan asian vai ei-houkuttelevan ja järkevän asian, kelailen sitä faktaa, etten ole koskaan katunut esimerkiksi sitä, että olen hoitanut jonkun työjutun sen sijaan, että olen katsonut telkkaa tai ollut netissä. Sama pätee viihteellä; kukaan tuskin on harmitellut jälkeenpäin sitä, että jätti shotit juomatta viittä vaille valomerkkiä. Tämän tyyppinen ”en ole koskaan katunut” -ajatus saattaa auttaa tiukassa tilanteessa valitsemaan pitkällä tähtäimellä parhaimman vaihtoehdon.

Kodinhoidossa tämä ykköskohta pätee myös. Olen kertonut jo aiemmissa reflektioissa, että hurahdin Konmari-metodiin ja sen myötä siistimisestä on tullut helpompaa. Silti tällainen vätys, kuin minä, saa aika ajoin taistella itsekurinsa kanssa, jotta paikat pysyvät ojennuksessa. Esimerkiksi välillä on ylivoimaisen vaikeaa siivota keittiö heti ruoanlaiton jälkeen tai pedata sänky heti sieltä noustua. Se tuntuu jostain kumman syystä jonkinlaiselta lisätyöltä, vaikka se itse asiassa on tulevaisuuden työlistalta pois! Keittiön siivous ja sängyn petaaminen ovat kuitenkin jossain vaiheessa edessä. Se, että jättää sängyn sekaisin ja keittiön sotkuiseksi, on paljon pienempi ”jälkiruoka” (eli jonkinlainen helpommalla pääsemisen lyhyt nautinto), verrattuna siihen, että kun vatsa on täynnä, keittiö on tiptop tai kun muut aamun ja päivän askareet alkavat, sänky on jo pedattu. Tästä luonteva aasinsilta seuraavaan kohtaan, eli:

  1. Tee asiat heti

Pätee töissä ja joka paikassa. Jos lupaat lähettää sähköpostilla lisätietoa, lähetä sitä heti. Kaikki ärsyttävä pikkuasiatkin (ja varsinkin ne) olisi hyvä tehdä heti. Nämä ovat taas niitä asioita, joita ei ole koskaan katunut, että siis on hoitanut asiat heti. Jos epämieluisia juttuja alkaa lykätä, kynnys kasvaa ja kasvaa, vastenmielisyys asian hoitamiseenkin kasvaa ja asia jää jopa tekemättä. Mikäli taas lykkää yhdentekeviä juttuja, ne saattavat unohtuessaan jäädä tekemättä. Helpointa muutenkin on tehdä asiat siinä vaiheessa, kun ne ovat tuoreessa muistissa. Pätee erinomaisesti reflektioiden kirjoittamiseen. Itse en yleensä jätä reflektioita roikkumaan, sillä ymmärrän, että sitä vaikeammaksi se käy, mitä enemmän aikaa kuluu. Monilla kuitenkin tuntuu olevan useampi kirja luettuna ja odottamassa reflektioita. Ei onnistuisi minun muistikapasiteetillani. Tätä ”käskyä” olen noudattanut yksityiselämässäni mm. niin, että pyrin nykyään vastaamaan saamiini viesteihin heti, edes lyhyesti, muuten ne helposti unohtuvat. Samoin jos huomaan, että jollain läheisellä on juhlapäivä, laitan heti nopean onnitteluviesti, johon ei kulu kuin 15 sekuntia ja sitten se on tehty.

  1. Vältä keskeytyksiä ja häiriötekijöitä

Tämä kanssa kolahti. En allekirjoita Brian Tracyn raatamismetodia, mutta tämän kanssa olen samaa mieltä. Suurella osalla ihmisistä on hirveästi löysää työpäivässä. Jutellaan työkavereiden kanssa edellisillan ja viikonlopun kuulumiset, hörpitään kahvia, lueskellaan sähköpostit, jopa sanomalehti, vilkaistaan ehkä Facebookia ja Instagramia ja hups, aikaa vierähtää helposti varttitolkulla. Tämä on haastavaa nykyään, kun jo työn puolesta täytyy seurata sähköpostia ja Facebookia ja usein yksityisviestit ja työviestit tulevat samaan sähköpostiohjelmaan. Helposti tulee samalla ”nopeasti vilkaistua” mitä Hulluilla päivillä on tarjouksessa. Vaikka minua huvittikin suuresti Brian Tracyn ääripään mielipide, jonka mukaan työkavereiden kanssa ei pidä keskustella, ei edes syödä samaan aikaan ja jos lähtee jostain syystä työpisteeltään, pitää hokea mielessään ”takaisin töihin, takaisin töihin, takaisin töihin”, olin hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että kun ollaan töissä, tehdään töitä. Jos kaikki töissä ollessaan tekisivät töitä, jo vain hommat hoituisivat. Tähän olen myös kiinnittänyt tämän kirjan myötä huomiota; kun teen koneella työasiaa tai käytän jotain netissä olevaa ohjelmaa, taistelen etten hairahdu sivupoluille ja palautan mieleeni Brian Tracyn lausumat sanat. (Äänikirjassa todella kuultiin Brian Tracyn sanat, sillä ne olivat hänen itsensä lukemat.) Toinen vinkki häiriötekijöiden ja lorvimisen minimoimiseen oli kuvitella esimies tai joku muu tarkkailemaan työskentelyä, eli siis kuvitella joku seisomaan työpisteen viereen. Kyllä Waiston pöytäänkin saataisiin vipinää, jos siinä olisi Ulla seisomassa 24/7. Akatemialla tietysti pyritään itseohjautuvuuteen ja siihen ettei tekemisen motivaattorina enää ole auktoriteetin käsky ja valvonta, mutta alku on aina haparoivaa, ennen kuin tekemiseen tulee rutiinia. Parisuhdeosiossa sovellettiin samaa ideaa, kun Brian Tracy kehotti olemaan menemättä vastakkaisen sukupuolen kanssa lounaalle tai illalliselle tai ainakin kuvittelemaan oman puolisonsa siihen viereen seisomaan ja tarkkailemaan..

  1. Opiskele jatkuvasti

Tämä oli inspiroiva toteamus, joka ei tarkoita niinkään opiskelu-opiskelua, kuin jatkuvaa lukemista ja tiedonhankkimista ja sitä kautta jatkuvaa oppimista. Monet varmaan pänttäävät koulussa silmät ja suut täyteen ja työelämään päästyään heittävät kirjat nurkkaan ja opiskelevat uutta vain, jos on pakko ja työnantaja tarjoaa jonkin päivittävän koulutuksen. Brian Tracy sanoo lisäksi, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän voi oppia. En osaa sanoa kehittyvätkö oppimisen mekanismit jotenkin, mutta ainakin kaikki oppi ikään kuin kasaantuu ja usein tukevat toisiaan. Varmasti esimerkiksi kaikki markkinoinnin tai johtajuuden kirjat sisältävät osittain samankaltaisia asioita, jolloin ymmärrys syvenee ja eri näkökulmat tekevät kokonaisuuden ymmärtämisestä vahvemman. Esimerkiksi minä en varmasti oppinut asioita kovin syvällisesti Rajiksen markkinoinnin kurssilla, kun en ollut markkinoinnista lukenut oikeastaan halaistua sanaa ennen sitä. Kurssi antoi kuitenkin karkean perustan, jota kaikki seuraavat markkinointia sivuavat lähteet rakentavat selkeämmäksi.

Ihmisen kyvykkyys jatkuvaan opiskeluun on kaikessa itsestäänselvyydessään ihmeellisen mullistava asia. Mitä vain voi oppia, jos haluaa! Itseään voi kehittää vaikka olisi kuusikymppinen. Tuntuu, että monilla on sellainen käsitys, että kaikkeen tarvitaan koulutus, siis ohjattua opetusta. Asiat kuitenkin erittäin harvoin ovat niin monimutkaisia, että niitä on mahdoton itse lukemalla ymmärtää. Ei opettaminenkaan mitään taikuutta ole, sieltä kirjasta ne asiat ovat. Ainut vain, että ohjatussa opiskelussa seurataan tiettyä ohjelmaa ja aikataulua, kun taas itseohjautuvaa opiskelua ylläpitää vain oma innostus ja jos sitä ei ole, niin itsekuri.

  1. Ajanhallinta & ABCD-metodi

ABCD-metodista olikin meidän treeneissä, enkä pureudu siihen sen kummemmin. Itse metodia enemmän innostuin eri asioiden punnitsemisen tärkeydestä ja siitä, että säännöllisesti miettii, mikä on järkevin asia, jonka voi sillä hetkellä tehdä. Ihmisen on joka hetki tehtävä valintoja (kotityöt/urheilu vs. Netflix, järkevä kirja vs. hömppäkirja jne.) ja näiden valintojen olemassa oloa on hyvä kirkastaa pohtimalla, onko minäkin hetkenä tehtävä työ tai ajanviete järkevin sillä hetkellä. Brian Tracy sanoo fiksusti, että pahimman laatuista hukkaan heitettyä työtä on se, kun näkee suurta vaivaa C tai D -ryhmän asian eteen, eli tekee perinpohjaisesti asian, jolla on vain vähän tai ei lainkaan arvoa. Tämä kolahti omaan nilkkaan. Miten ihanaa onkaan väsätä Canvalla jotain lappusta ja säädellä värejä ja selailla fontteja, samalla kun kymmenen tärkeämpää asiaa olisi listalla. Treeneissäkin on ollut puhetta, että infomatskut voi tehdä vasta sen jälkeen, kun on asiakkaita, jotka niitä haluavat. Itse tekisin mielelläni juuri toisin päin. Silloin tosin vastaan saattaa tulla tilanne, että tajuaa, ettei kukaan edes innostu kyseisestä ideasta. Kaikenlaisten lappujen tekeminen vaan on niiiiiin kivaa ja turvallisen ennalta-arvattavaa, kun taas asiakkaista ei koskaan tiedä.

Ajanhallinta on elämänhallintaa. Aikaa ei voi säästää, mutta ainakin pystyy valitsemaan mihin sitä käyttää. Tämä on huippua oivaltaa, sillä monista varmaan tuntuu, ettei aika millään riitä kaikkeen. Kun oivaltaa, että kaikki tekeminen on valintoja, ymmärtää, että asioiden lisääminen kalenteriin ei onnistu loputtomiin vaan välillä on järkevämpää vaihtaa. Itse jätin kahvin pois, jotta pystyin lisäämään teen juomista. Samoin kokeilen paraikaa jättää sarjojen katselun pois ja korvata sen vapautuneen ruutuajan klassikkoelokuvilla. Koska en halunnut lisätä tv:n katselua, viisainta oli muuttaa ohjelmistoa. Tämä vaatii tietysti sen, että katsoo elokuvan useassa lyhemmässä osassa. Tällaisilla teoilla pystyy pikku hiljaa vähentämään ainaista ”pitäisi tehdä enemmän tehdä sitä ja tätä” -valittamista.

  1. Johtajuus

Alkoi oikein hengästyttää Brian Tracyn luetellessa johtajan piirteitä. Ei sillä, etten olisi samaa mieltä, mutta jonkinlainen yli-ihminen muodostui ainakin omaan mieleeni. Hyvä johtaja on roolimalli, joka työskentelee ankarammin kuin kukaan muu. Hyvällä johtajalla on täydellinen kontrolli itsestään ja hän käyttäytyy kuin omistaisi koko yrityksen. Hyvä johtaja on toimintaorientoitunut ja sitoutunut saamaan tuloksia aikaan. Kyllä, kyllä ja kyllä. Ainoa asia, jonka voisin yhdistää kunnolla itseeni, on se, että hyvä johtaja toimii kriisitilanteessa rauhallisesti ja hallitusti. Itse toimin paineen alla mielestäni järkevästi ja rauhallisesti, enkä menetä malttiani kovin helposti. Toimintaorientoituneesta en voi niin sanoa, mielelläni istuisin päivät pitkät tekemässä kaikenlaisia ihania julisteita ja lappusia, niin mielelläni kuin haluaisinkin sanoa, että asiakkaiden kontaktoiminen on parasta. Johtamista en ole kovasti harjoitellut, mutta ihan tavan työssä toimin mielestäni yrittäjähenkisesti, eli jos näen, että jokin asia on retuperällä, hoidan sen kuntoon, vaikka minua ei ole pyydetty sitä tekemään. Samoin uskallan ajatella maalaisjärjellä ja esimerkiksi aletuotteiden loppuessa kesken tarjota jotain vastaavaa tuotetta tilalle välttääkseni asiakkaan pettymyksen, vaikka en olisi saanut moiseen erityistä lupaa.

Täydellisestä kontrollista ja minusta ei voi puhua edes samana päivänä, oikeastaan viikkona. Kiehtovaa onkin välillä miettiä asioita, joita tekisi toisin, jos omaisi täydellisen itsekurin. Eivät ne niin ihmeellisiä asioita kuitenkaan ole. Ehkä tekisin jotain vastaavaa, mitä menestyneet ihmiset tekevät ennen aamupalaa, eli kävisin lenkillä tai kävelisin Akatemialle joka aamu. Mutta ihminen, jolla menee pelkästään aamupalaan vähintään puolituntia, saisi herätä viideltä, jotta pystyisi varaamaan tunnin kävelymatkaan. Tai sitten aamiainen pitäisi vaihtaa johonkin nopeampaan ja suihkussa käydä jo illalla. Ei siis täysin mahdotonta.

  1. Kaupanteko

Tämä osio oli taas niin totta. Brian Tracy sanoo, että torjutuksi tulemisen pelko on suurin myynnin este. Jos torjutuksi tulemisen pelko pääsee kasvamaan, vähempiarvoiset tai arvottomat oheistoiminnot ottavat vallan: jokainen puhelu vaatii yhä mittavammat lämmittelyt ja paperityöt, sähköpostit, venyvät lounaat ja tauot vievät huomion pois itse asiasta. Huojentavaa on kuulla, että myyntitaidot ovat opittavissa, mutta ne eivät tule itsestään ilman systemaattista opettelua. Kukaan ei varmasti ole myyjä syntyessään, mutta uskon silti, että toisille myyntitaito kehittyy huomattavasti vähemmällä vaivalla. Reipas, positiivinen, itsevarma ja ulospäinsuuntautunut persoona omaksuu myynnin perusasiat helpommin, eikä ota vastoinkäymisistä niin itseensä, kuin ujo ja introvertti ihminen.

Tässä vaiheessa varmasti kiinnostaa miten aion itse ottaa onkeeni Tracyn sanoista. Jaa-a, vaikea sanoa. Kuulun tuohon introverttiin ryhmään ja tuntuu, että supermyyjän juna on mennyt jo aikaa sitten ohitse. Eihän kaikista toki tarvitse supermyyjiä tulla, varmasti sekin riittää, että kykenee menemään epämukavuusalueelleen ja tekemään tarvittavan. Tässä minulla siltikin on parannettavaa, paaljon parannettavaa. Ja siinä ennen kaikkea, ettei ota sitä niin h***tin vakavasti. Asiakkaiden kieltäytyminen ei kerta kaikkiaan ole mitään henkilökohtaista! Tai se, että he eivät vastaa puhelimeen. Tuntuu se silti ärsyttävältä, kun on tsempannut itsensä soittofiilikseen, että ”Jes, nyt mä sen teen, hyvin se menee!” ja tyypit ei edes vastaa. Vähän kuin saisi märän rätin naamaan. Se itsevarma ja positiivinen myyjätyyppi ei jää märehtimään vaan näppäilee vain seuraavan numeron listalta. Olisi siistiä olla se tyyppi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!