Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

NO FEAR – Johtaja kohtaa digicowboyt

Kirjoitettu 11.12.18
Esseen kirjoittaja: Lari Nikkanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: No Fear - Johtaja kohtaa digicowboyt
Kirjan kirjoittaja: Pekka A. Viljakainen
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.7. Johtamisen klassikot, 4.8. Johtamisen käsikirjat

NO FEAR - Johtaja kohtaa digicowboyt, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Pekka Viljakaisen No fear- Johtaja kohtaa digicowboyt, on nykyaikaisen, niin kutsutun digicowboy-sukupolven johtamiseen keskittyvä teos. Johtamistyylit ovat muuttuneet vuosien saatossa työympäristöjen ja työtehtävien siirtyessä yhä digitaalisempaan muotoon. Tämä on pakottanut vanhemman sukupolven esimiehiä, kuten Viljakaista itse muuttamaan perinteisiä johtamistyylejään siten, että johtamistaitoa tulee kohdistaa erityisesti tiettyihin osa-alueisiin. Viljakainen nostaa esiin digitaalisukupolven johtajan ominaisuuksista tärkeimmiksi innostuksen, yhteenkuuluvuuden ja vastuullisuuden. Innostuksen johtaminen tarkoittaa käytännössä uusien mahdollisuuksien esiintuomista ja yleistä motivointia. Yhteenkuuluvuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi työyhteisön rakentamista yhä tiiviimmäksi tiimiksi, sekä päämääriä, joiden eteen johtajan on saatava kaikkien työntekijöiden panostus. Mitä tulee vastuullisuuteen, täytyy johtajan olla avoin, luotettava ja jossakin määrin myös läpinäkyvä.

 
Olen myös itse huomannut aikaisempien esimiehieni kohdalla huomattavia eroja eri yrityksissä työskennellessäni. Esimerkkinä mainittakoon niin sanottu ”vanhan liiton johtaja” muuttofirmassa, joka ilmaisi mielipiteensä hyvin suorasanaisesti ja miettimättä lainkaan, miten asian olisi voinut ilmaista motivoivampaan sävyyn. Samaiselle herralle päivän suunnitelmaa esiintuodessa kannatti aina ehdottaa kahdesta vaihtoehdosta sitä, minkä mukaan et halunnut toimia, koska todennäköisesti hän tuolloin lyttäsi ajatuksen ja päätti, että mennään sillä toisella vaihtoehdolla.
Vastakohtana tälle on taas tapaamani johtaja, joka heti ensimmäisenä työpäivänä antoi mietintääni useita asioita, joihin haluaisi itse löytää parannuksia. Hän kulki pitkin työpaikkaa ja jutteli jatkuvasti muiden työntekijöiden kanssa, mikä lisäsi silmin havaittavasti motivaatiota ja tahtoa työntekijöiden keskuudessa.

 
Kyseistä käytöstä voisi verrata kirjassa esiintulleeseen ”Oikean ja vasemman aivolohkon teoriaan”. Vasen puolisko keskittyy hallintaan, kontrollointiin, prosessien toimeenpanoon ja mekaanisuusuuteen ja oikea puolisko uuden luomiseen , kyseenalaistamiseen ja inspiroimiseen. Näiden  ”vanhan liiton johtajien”  kesken vasenta lohkoa käytetään usein liikaa, kun digicowboy-sukupolven johtajan tulisi nimenomaan pyrkiä tuomaan esiin oikean aivolohkonsa ajattelua. Digitalisoituminen asettanut työntekijöitä hyvin itseohjautuviin työtehtäviin omien työpisteidensä ääreen. Haasteena tulee yksilöiden työpanoksen ja motivaation, sekä mahdollisesti jatkuvasti toistuvien virheiden tunnistaminen. Johtaja ei voi enää vain käskeä valtaistuimeltaan työntekijöitä tekemään tehtäväänsä, koska esimerkiksi yksilöiden vahvuuksien tunnistaminen on tällä tavoin erittäin haastavaa.

 
Toisena johtajan ominaisuutena esiintullut yhteenkuuluvuus  on  noussut puheenaiheeksi myös oman tiimini keskuudessa. Miten viidestätoista täysin eri puusta pudonneesta itsenäisestä nuoresta saadaan rakennettua joukkoe, mikä tukee toisiaan ja pystyy avoimesti tuomaan esiin mielipiteensä, ongelmansa ja kehitysehdotuksensa? Kirjan kirjoittamiseen osallistuneet johtajat ovat löytäneet tähän paljon vinkkejä, mutta koska tiimiakatemian tiimit  ovat poikkeuksellisia yrityksiä ideoinnin ja innovaatioiden runsauden takia, on näitä vinkkejä haastava koota toimivaksi paketiksi käytäntöön. Siksi teos ei ehkä ole paras kirja tiimileaderille  tiimiakatemiassa, vaan siitä saisi enemmän irti korkeammassa asemassa olevat yritysjohtajat.

 
Vastuullisuutta selitin aikaisemmin johtajan avoimella, läpinäkyvällä ja luotettavalla käyttäytymisellä. Mikä tästä tekee jälleen erityisen haastavaa tiimileadereille, on tiimileaderien yhdenvertaisuus tiimin jäsenien kesken. Käytännössä he johtavat tiimiä, mutta ovat silti helposti alttiina muiden tiimiläisten eriäville mielipiteille ja isot päätökset tehdään loppuviimein demokraattisesti. Yhdenvertaisessa tiimissä tämä ominaisuus tulisi näkyä kaikilla, sillä kun päätösvaltaa on jaettu tasaisesti, on haastava luoda kaikkia miellyttäviä päätöksiä ja toimintatapoja.

 

Kirjan käytännönläheinen ja faktapohjainen tyyli tekivät kirjasta mielenkiintoisen luettavan, sillä on kiinnostavampaa lukea muiden tarinoita kuin oppikirjamaista faktaa, jonka taustalta ei löydy asiaan perustelijaa. Yksi milenkiintoni eniten herättäneitä asioita kirjassa oli Viljakaisen kysymys: Miten sinä tuotat arvoa organisaatiossasi, siis oikeasti. Kokosin hieman muokatun mietintälistan teille tiimiliidereille.

 
– Osaatko luoda arvoa uudenlaisessa verkossa? Ymmärrätkö käytännössä mitä arvon luominen edes tarkoittaa?
– Miten vaikutat yli kymmenen ihmisen henkilökohtaiseen kehittymiseen, vai onko se mielestäsi mahdotonta?
-Millä tavoin ratkot ongelmia tiimiläisen projekteissa astumatta heidän varpailleen?

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!