Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

”Nuaatitaan ruakana”

Kirjoitettu 08.02.14
Esseen kirjoittaja: Timo Perttunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

"Nuaatitaan ruakana", 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

NAUTITAAN RAAKANA

– Henkka Hyppönen

Kirjan sanoma meni välillä hitusen yli hilseen, mutta pääosin se oli selkeä. Rakastan tarinoita ja tykkään Hyppösen tavasta kertoa niitä. Värikäs kielenkäyttö ja osuvat esimerkit antavat kirjalle erinomaisen arvosanan. Älä kuvittele liikoja, elä elämä sellaisenaan, turhia asioita lisäämättä, turhia asioita poistamatta. Ole ja nauti.

 

”Kun ajattelemme, emme ole läsnä.

Kun ajattelemme, olemme aina joko menneessä tai tulevassa.”

– Hyppönen

 

Rasvaton maito, kevytmaito, täysmaito vai maitojuoma?

 

Oliko ennen kaikki paremmin? Maailmalla ja Suomessa on otettu jättimäisiä harppauksia teknologian ja ylipäätänsä uudentiedon suhteen jo pelkästään minun elinkaaren aikana (eli 22 vuodessa). Hyppönen vertaa kirjassa omaa nuoruutta nykyisten lasten nuoruuteen, joten teenpä itsekin nyt saman.

 

Kasvoin pienessä, noin 10 000 ihmisen kaupungissa 1990-luvulla. Samalla tavalla kuin Hyppösellä valintoja oli vähän ja elämä helppoa (toki aika kultaa muistot).

Asuimme perheeni kanssa Kuhmon keskustassa, joten ei ollut epäselvyyttä mihin kouluun tulisin menemään. Tottakai vanhemmat päättivät sen puolestani ja mentiin lähimmälle ala-asteelle.

Ala-asteen jälkeen kaikki kuhmolaiset nuoret pistettiin samalle ylä-asteelle. Sillä ei ollut väliä, asuitko 50 kilometrin päässä keskustasta tai keskustassa, vaihtoehtoja ei ollut, vaan kaikki menivät Tuupalan-koululle opiskelemaan.

Kaikki kävivät Kuhmossa rippikoulun. Jos olit ortodoksi, niin sinua pidettiin tosi uskovaisena. Itsekin menin silloin massan mukana. Kävin rippikoulun muiden tavoin, koska en halunnut erottua joukosta. Ainoana erona muihin oli se, että konfirmaatio päivänä jouduin tulemaan aikaisemmin kirkolle, jossa minut sitten kastettiin. Aivan, 15-vuotiaana.

Jos olit erilainen, niin sait kärsiä siitä. Vaatemuoti oli sitä, että käytiin ostamassa Kuhmon Pajakasta (Moda) jotain Stockerin tai MicMacin rytkyjä, koska vanhemmat oppilaat piti niitä, niin silloin ne oli muotia nuorempienkin keskuudessa. Eikä niitä vaihtoehtoja olisi liiaksi ollutkaan, joko ostat vaatteet Pajakasta tai marssit Makasiiniin ostamaan halvempia rytkyjä, jolloin sait aivan varmasti kuulla siitä koulussa.

Harrastaminen Kuhmossa oli myös helppoa. Sinulla on valittavana jääkiekko, lentopallo ja pesäpallo. Halutessasi pystyit pelaamaan niitä kaikkia. Jos pelasit lätkää, niin olit kova jätkä, jos joku erehtyi menemään hiihtokouluun niin se haukuttiin hintiksi (minkä ihmeen takia??!).

”HIIHTÄMINEN ON HOMOJEN HOMMAA…”

– pienen kylän nuoriso

 

Televisioita siihen aikaan kotona oli yksi, ja se oli aina varattu isän toimesta. Eipähän tarvinnut upottaa  nuoruutta television ääressä, piti keksiä muuta tekemistä.

Nyt palataan takaisin tulevaisuuteen eli vuoteen 2014. Olen Hyppösen kanssa samaa mieltä siitä, että nykyisin kaikkea on liikaa ja vaikka sitä on jo nyt liikaa niin silti olemme tyytymättömiä ja haluamme lisää. Televisio kanavia on yli 400, no okei itselläni näkyy noin 30 kanavaa, mutta sen lisäksi on olemassa kaikki maailman maksulliset kanavat ja streamit ja ties mitä muuta. Eipä sitä enää osaa päättää mitä elokuvaa illalla aikoo katsoa. Välillä aloittaa yhtä, sitten vaihtaa toiseen kun ensimmäinen vaikuttikin huonolta, sitten vilkastaan vielä kolmatta elokuvaa eri kanavalta paremman toivossa. Lopputuloksena on ettei saada otetta mistään elokuvasta, kun ollaan tasaiseen tahtiin vaihdeltu kanavaa.

 

Kuhmon Kesportista tullaan ostamaan lenkkareita. Asiakas kyllä aluksi tietää mitä haluaa, mutta kun hän näkee valikoiman (niinkin pienessä paikassa kuin Kuhmo) niin yllättäen hän ei enää tiedäkään mitä lenkkareita hän alunperin tuli hakemaan. Jos kaupassa olisi vaan miesten- ja naistenlenkkari pari niin päätös tulisi huomattavan paljon nopeammin.

 

Nykyajan ihmisen pitääkin tehdä vaan valintoja valintojen perään. On miljoona koulua mistä valita, miljoonia aloja, tuhansia samanlaisia tuotteita ja niin edelleen. Nykyajan ihmisistä pärjää parhaiten se joka uskaltaa valita ja mahdollisimman nopeasti, eikä vaan jää mähkimään asioita, jolloin hän junnaa paikoillaan. Silti me jäämme mähkimään asioita, koska pelkäämme tehdä huonoja päätöksiä ja näin ollen tuottaa itsellemme ja muille mielipahaa.

Ihmiset eivät tykkää siitä, että kun he valitsevat jonkun asian, niin välittömästi he kuvittelevat että aidan toisella puolella olisi ollut vihreämpää. Tästä on hyvä esimerkki ja ikuisuuskysymys, Tiimiakatemia vs. Rajakatu.

Haluamme kaiken ja kerralla. Jos emme tiedä asiasta tarpeeksi ahdistumme ja pelkäämme tekevämme väärän valinnan. Entä jos emme tietäisi toisesta vaihtoehdosta mitään, entä jos emme tietäisi toista vaihtoehtoa, murehtisimmeko silloin sitä?

 

Joten turhaan tässä olen itsekin mähkinyt, että Tiimiakatemia vai Rajakatu, tai että Mittava vai ei. Paskat! Minä olen päätöksen tehnyt ja tullut Tiimiakatemialle ja minun puolesta päätettiin että menen Mittavaan, joten loppuu se turhanpäivänen vinkuminen ja tyydytään siihen mitä ollaan valittu!

 

Onnellisuus

 

Hyppönen kertoo kirjassaan oivan esimerkin siitä että onnellisuus on vain väliaikainen tila, ihminen ei pysty ylläpitämään onnellisuuttaan vaan väkisin tulee nousuja ja laskuja. Hyppönen kertoi esimerkin koripalloilija Phil Jacksonista.

Jacksonin unelma oli voittaa NBA. Se oli hänen unelmansa jo pienestä pojasta lähtien. Lopulta Jackson saavutti unelmansa ja voitti joukkueensa kanssa NBA-mestaruuden, mutta sen voittaminen ei tuntunutkaan siltä miltä sen piti tuntua. Pari päivää juhlimista ja paluu arkeen. Samalla tavalla voi viettää vaikkapa syntymäpäiviä. Juot parin päivän rännin ja olet kavereiden kanssa, tunnet olevasi suosittu ja huipulla, mutta sitten tuleekin sunnuntai, olotila on aivan hanurista ja seuraavana päivänä arki jo häämöttääkin.

Voimme myös kuvitella että olemme yliluonnollisia ihmisiä ja pystyisimme juhlimaan 24/7 ihan täysillä. Kyllä, olisimme luultavasti onnellisia, mutta emme pitkään. Jossakin vaiheessa tottuisimme siihen tilaan ja onnellisuus vaihtuisi yhdentekeväksi.

Tämän takia meidän tulee epäonnistua ja kokea epäonnistumisen tunnetta, niin Tiimiakatemialla kuin myös vapaa-ajalla. Häviön jälkeen osaamme taas arvostaa voittoa. Epäonnistuneen projektin jälkeen saamme onnistuneesta projektista suuremman mielihyvän kuin siitä että olisimme suorittaneet 10 projektia 110% onnistuneesti. Sinun tulee elää, onnistua, epäonnistua ja taas onnistua, näin saat onnistumisesta mahdollisimman suuren nautinnon.

Ihmismieli

 

Aivomme on ihmisen suurin lahja, mutta myös pahin ansa. Mielesi kuvittelee kaikennäköistä ja monesti se aiheuttaa sinulle suurta henkistä tuskaa. Heitän tähän seuraavaksi lyhyen kertomuksen, minkä Hyppönen kirjoitti kirjassaan. Muuttelin hieman tarinaa, mutta pääpointti säilyy samana.

”On synkkä ja myrskyinen ilta, puolisosi on lähtenyt työmatkalle autolla. Tiedät että hänen seuranaan on myös hyvännäköinen kollega. Katsot kelloa ja ihmettelet miksi mitään ei ole kuulunut.

Soitat matkapuhelimeen. Se hälyttää mutta kukaan ei vastaa. Yrität keskittyä muuhun, rupeat pelaamaan Xboxia, mutta pelaamisesta ei oikein tahdo tulla mitään. Huoli ja epäily täyttää mielen. Yrität soittaa uudelleen, nyt numeroon ei saada enää yhteyttä.

Päätät tehdä kotitöitä. Ehkä tiskaaminen vie ajatukset muualle. Peset likaista lautasta, mutta se lipsahtaa käsistä ja rikkoutuu lattiaan. Kiroat ääneen. Ajatukset puolisosta häiritsevät nyt toden teolla.

Onko jotain kauheaa sattunut? Ehkä puoliso on joutunut auto-onnettomuuteen. Tai mikä vielä pahempaa, hän on ajanut hyvännäköisen kollegan kanssa matkanvarrella sijaitsevaan motelliin.

Tunnin kuluttua puhelin soi. Puolisosi pahoittelee, että puhelimen akusta loppui virta kesken matkan. Kysyt miksi hän ei soittanut kollegan puhelimesta, ja puolisosi kertoo, että kollega sairastui ja hän matkustaakin yksin.”

Yhdistit puolison työmatkaan jotain sellaista, mitä siinä ei ollut, ja kärsit henkisesti. Kirjoitit mielessäsi käsikirjoituksen pettämisdraamasta ja kauhuelokuvan auto-onnettomuudesta. Jos olisit nauttinut tilanteen ”raakana”, puolisosi olisi lähtenyt matkalle ja soittanut illalla. Olisit voinut nauttia illastasi. Sen sijaan aivosi / mielesi pilasi iltasi totaalisesti. Välillä pitäisi päästää vaan aivoista totaalisesti irti ja katsoa vaikka päättömiä lastenohjelmia, suosittelen Nakke Nakuttajaa.

Loppusanat / sanat loppuivat

 

Kirjan sanoman vieminen käytäntöön toimii mielestäni parhaiten treenien ja palavereiden kohdalla. Kirja opettaa sinua olemaan tarkkaavaisempi ja ohjaa sinua kohti hyvää dialogia. Mitään lisäämättä, mitään poistamatta, nauti asioista sellaisina kuin ne ovat.

 

Kirjan viesti on kenties jo jonkin verran toiminut minussa ainakin alitajunnassa. Luin tämän kirjan tammikuun alkupuolella ja nyt helmikuun treeneissä meillä kävi vanhempi tiimiyrittäjä, joka antoi minulle ja Anu Kuivaniemelle positiivista palautetta.

Hän sanoi että olisimme hyviä johtajia, sillä emme heittäneet mitään turhaa väliin, vaan kuuntelimme tarkasti mitä muilla on sanottavana ja pyrimme viemään tilannetta kokoajan eteenpäin.

Naurahdin kommentille, sillä olemme Anun kanssa niin erilaisia ihmisiä ja välillämme on jatkuvaa kärhämää. Naurahdin myös siksi että, se taisi olla ensimmäinen positiivinen kommentti jonka olen saanut omien treenien päätteeksi puoleentoista vuoteen.

 

Mielestäni kirja haastaa lukijaa ei pelkästään lukemaan, vaan myös tekemään ja ajattelemaan omaa toimintaa sekä muuttamaan käytöstään tietoisesti. Katsotaan mitä tästä tulee…

 

Timo Perttunen

Mittava Innovations

tipi@mittava.fi

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!