Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Onko Tiimiakatemia kuuma ryhmä?

Kirjoitettu 30.01.16
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kuumat ryhmät tuloksen tekijänä
Kirjan kirjoittaja: Jean Lipman-Blume, Harold J. Leavitt
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 2.5. Yhteisöllisyyden klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

YPK kertoo, että tämä kirja on vaikuttanut suuresti Tiimiakatemian alkumetreillä. Ja se on kieltämättä selkeästi havaittavissa. Ajattelin alkuun, että kirjoittaisin meidän tiimistä, mutta sitten vaan tuli huomattua, että kaikki kohdat osuivat selkeämmin koko Tiimiakatemiaan.

”Kuuma ryhmä on erityinen mielentila.”

Näkökanta, johon eniten törmää kun talon ulkopuolelle lähtee on se, että ollaan hulluja, omalaatuisia, uraauurtavia ja poikkeuksellisia. Kun itse elää koko ajan tätä hullunmyllyä arkena, siihen sokaistuu. Siksi on niin tärkeä lähteä talon ulkopuolelle ja pitää yllä ulkopuolisia suhteita, jotta olisi aina jotain johon peilata. Saa perspektiiviä. Kirjassakin kuvaillaan, että usein ulkopuolisten mielestä kuuman ryhmän toiminta on hulluttelua ja ideat pähkähulluja. Varsinkin JAMKin puolelta on törmännyt useinkin tähän asenteeseen. Ja usein vielä ikävällä sävyllä.

Tämäkin kuitenkin kuuluu kuuman ryhmän piirteisiin: on hankittuja tai kuviteltuja vihollisia. Omasta mielestäni JAMK emo-organisaationamme menee kumpaankin kuvaukseen. Me haluttaisiin olla tosi itsenäisiä ja kulkea omissa sfääreissä ja JAMK taas yrittää hallita meitä. Väkisinkin siitä tulee konflikteja. Tämäkin löytyy suoraan kirjasta: usein kuuman ryhmän suhteet muuhun organisaatioon ovat hankalat. Kirjassa käytettiin termiä kahdensuuntainen kiinnostuksen puute; meillä on erilaiset tavoitteet ja intressit.

Ehkä nyt kaikkien uudistusten ja pinkkujen myötä olisi silti aika lopettaa meidän osalta se kyräily. Toki jotkut toimet ärsyttävät ja tulevat ärsyttämään jatkossakin, mutta kaikki se negaation määrä ei vie meitä minnekään. Päinvastoin, se voi sammuttaa kipinää ja tukahduttaa meitä. Se tuli syksyllä huomattua, että valkkujen ja omatkin ajatukset olivat paljon uudistuksissa. Ja tietenkään kaikkea ei pidä vain nöyränä niellä, mutta kyllä syksy oli ehdottomasti henkisesti liiankin raskasta. Meidän mahtavista pinkuista pitäisi kuitenkin ottaa mallia! He ovat tehneet kovaa duunia ja ainakin minulle näyttäneet miten suhtautua asioihin. He ovat hyväksyneet tilanteensa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja ainakin omiin silmiin ovat tehneet sitten paljon hommia sen eteen, että saavat kummaltakin puolelta mahdollisimman paljon irti; hatunnosto siitä.

Useampaan kertaan on tullut kuultua, että tähän se Tiimiakatemia varmaan loppuu. Tämäkin ilmiö on suoraan kirjasta; eletään vahvistumisen ja hajoamisen kausia. Nyt vaan pitää valita mihin suuntaan mennään. Ja meidän ihanat valkut ainakin ovat ottaneet tässä uuden suunnan ja päättäneet suunnata energiaa ulkomaisen ta-tutkinnon launchaamiseen. Ja se on hyvä.

Kirjassa vinkkinä näihin hankaliin suhteisiin sanottiin väylien avaaminen ulkomaailmaan. Tupataan joskus olemaan vähän liian ylpeästi sisäänpäin kääntyneitä, mutta nyt ainakin pinkuilla on hyvä mahdollisuus rakentaa meidän suhteita peruspuolelle paremmaksi ja edustaa meitä siellä. Tulevaisuudesta ja tulevista pinkuista en sitten tiedä, sen näkee sitten, miten hommat menee.

 

Nyt kun on konfliktit käsitelty, voi siirtyä muihin kuumien ryhmien ominaisuuksiin. 😀 Eniten eri mieltä kirjan kanssa olin kohdista, joissa väitettiin, että kuumien ryhmien jäsenten väliset suhteet eivät ole lämpimiä tai henkilökohtaisia. Täällähän se on niin päinvastoin kuin olla ja voi! Monista on tullut mulle hyviä kavereita ja tiimillehän tulee jaettua monia henkilökohtaisia asioita. Ehkä meille on tärkeää myös ne suhteiden rakentamiset, eikä pelkästään jokin yksi projekti.

Ehkä meidän erikoisuus on se, että muodostutaan monista eri tiimeistä ja yhdessä kokonaisuutena ollaan jotain ns. suurempaa. Vaikka kaikki ihmiset ja tiimit ovat erilaisia, on meillä joku sisäinen palo, joka yhdistää. Kirjoittajien mukaan kuumat ryhmät ovat harvoin pitkäikäisiä. Meidän rumbaahan on nyt kestänyt 23 vuotta ja jatkuu vaan. Tuota kohtaa lukiessa tuli ajatus, että meillä ihmiset vaihtuvat tasaisesti, siksi vuosia karttuu. Ja opiskelun kesto 3,5 vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika, itsellä ainakin se on ajanut viime aikoina paljon eteenpäin, että tästä on otettava irti niin paljon kuin ehtii. On kasvanut hyvin ymmärrys siitä, että on itse vastuussa omasta tulevaisuudestaan ja siitä millaiseksi sen rakentaa.

Joskus tulee pohdittua, että onko tässä meidän työtavassa järkeä. Tuntuu, että passiivisena kuuntelijana ja ohjeiden vastaanottajana olisi helpompaa. Mutta loppujen lopuksi tulen aina siihen tulokseen, että kyllä täällä kannattaa olla. Täällä kuitenkin tekemisen takana on yleensä jokin merkitys, jokin syy siihen miksi tekee ärsyttäviäkin juttuja. Kirja puhuu paljon kehämallin ja tähtimallin eroista (= ryhmien rakennetyyppejä). Siinä missä perinteinen ylhäältä alaspäin rakenne on ehkä tehokkaampi, on kehämalli luovempi, joustavampi ja työmieliala on parempi. ”Työskentely epämuodollista ja demokraattista” – onkin yksi kirjan väliotsikoista. Ja itselleni ainakin työskentelyilmapiiriksi sopii aika hyvin tällainen hallittu kaaos. Teen usein montaa asiaa yhtä aikaa, kotonakin saatan lukea kolmea kirjaa yhtä aikaa, toimistolla hypin tehtävästä toiseen. Vaikka minä ja muut ovat aina pitäneet minua tunnollisena ja pedanttina, sopii keskittymiselleni paremmin pieni poukkoilu. Täällä se onnistuu. Luultavasti tajuan kunnolla Tiimiakatemian arvon vasta sitten kun joutuu kuplan ulkopuolelle. Siksikin täytyy nauttia nyt niin paljon kun voi.

Koska työskentely kuumassa ryhmässä on niin intensiivistä, liittyy siihen paljon tunteita. Kirjan loppupuolella aloin pohtia omia tuntemuksiani ta:ta kohtaan. Paljon on tullut tässäkin tekstissä ylistettyä, mutta aina on myös se toinen puoli. Ei nyt ihan viha-rakkaussuhde, mutta sinne päin.

TA </3

Kuten kuumassa ryhmässä työskentely yleensäkin on meidän arki rehellisesti sanottuna aika rankkaa. Itsensä kanssa joutuu tappelemaan joka päivä, kun yrittää opetella todelliseen itsenäisyyteen ja vastuun taakkaan. Monesti sitä on henkisesti aika väsynyt.
Epäonnistumiset tuntuu paljon pahemmilta, sillä töihin on todella laittanut itsensä likoon. Asioilla on jotain merkitystä.
Ja sitten kolmas ominaisuus, jonka kanssa meistä kaikki varmasti kamppailee: ulkopuolinen elämä vs. Tiimiakatemia. Miten jakaa aikaa läheisille kun töitä riittää? Miten saada ymmärrystä kavereilta kun ei itsekään ymmärrä aina tätä paikkaa? Miten pysyä omana itsenään jos on koko ajan niin kiinni hommissa?

TA <3

Kuten kuuman ryhmän kuvauksessa sanotaan, saa meilläkin yksilö olla oma itsensä. Se on mielestäni mahtavimpia juttuja. Saan koko laitoksen kuulostamaan pumpuliselta paratiisilta jos pääsen hölöttämään siitä, kuinka täällä eri ominaisuuksia ja luonteita osataan arvostaa ja hyödyntää.
Lisäksi täällä saa kirjaa lainaten venyä, saavuttaa ja täyttää tarpeita. Mitä tarpeita luennolla istuminen täyttää?

 

Kirjan koko nimi on kuumat ryhmät tuloksen tekijänä. Olen lähinnä kirjoittanut kuuman ryhmän ominaisuuksista omaan arkeeni peilaten. Niistä tuloksista en ihan tiedä. Ne voisi olla parempiakin ainakin rahallisesti. Mutta toisaalta, kyllä me jo nyt vedetään aika kovaa. Mutta onneksi aina on varaa vetää vielä kovempaa. 😉

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!