Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Onko yrittäjyys tarkoitettu minulle?

Kirjoitettu 28.02.14
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ensimmäistä kertaa elämäni aikana mietin, onko yrittäjyys sittenkään minua varten. Taivas + Helvetti on kirjoitettu yrittämään kannustavasti, mutta minut se sai ajattelemaan etenkin sitä toista puolta. Onko minusta todella yrittäjäksi?

Tällä hetkellähän minä täytän yrittäjän tunnusmerkit. Olen yrittäjä sekä tiimiyrityksessämme Mittavassa, kuin myös yrittäjä tiimiakatemian ulkopuolellakin omassa yrityksessäni. Tämän kirjan yrittäjätarinat ovat vain niin poikkeavia omastani, että en tällä hetkellä ole aivan satavarma omasta yrittäjyysurastani. Kyllä, tiedostan sen että näistä moni on nk. suuria tarinoita, eli niitä joissa asiat on kasvanu isolleen. Onko se sitten suomalainen vaatimattomuuteni vai mikä, että samaistuin eniten maahanmuuttaja Jude Njilan yrittäjätarinaan, jossa liikevaihto on lähempänä kymmentä tuhatta kuin sataa tuhatta.

Joka tapauksessa tämä kirja antaa realistisen ja hyvän buustauksen siihehn, mitä yrittäjyys voi parhaimmillaan tai pahimmillaan olla. Hitonmoisesti vastuuta ja vapautta, ja siihen päälle aimo annos rohkeutta kokeilla. Noilla eväillä pystyy jokainen pärjäämään yrittäjänä, mutta yrittäjyydestä nauttimiseen vaaditaan vielä se, että teet oikeita asioita. Niitä asioita joihin sinä koet intohimoa, ja joita todella haluat tehdä.

Itse olen saanut yrittäjämäisen asenteeni jo äidinmaidosta. Isäni on suuren taloushallinnon yrityksen pääosakas ja äitini verhoiluliikkeen omistajayrittäjä. Pappani puolestaan on jäänyt eläkkeelle rakkennusyrityksestään, ja molemmat setäni olivat projektialan yrittäjiä ennen kuin myivät yhteisen yrityksensä eteenpäin. Jostain alakoulun lopusta asti olen miettinyt yrittäjävaihtoehtoa ja yläkoulussa pidettiin yrittäjyyskurssilla muutaman kaverin kanssa koulun kioskia koko yhdeksännen luokan ajan. Lukiossa yrittäjyyskurssit jatkuivat ja tapahtumatuotanto tuli tutuksi. Lukion jälkeen tein satunnaisia alihankintahommia IT-alalla, ja siviilipalveluksen jälkeen laitoinkin suvun suosiollisella avustuksella osakeyhtiön pystyyn. Puoli vuotta XML-koodia ja sitten kävikin Tiimiakatemian ovi minun kohdallani. Oli aika siirtyä tiimiyrittäjyyden maailmaan. Mutta olenko oikeasti yrittäjä vai vain nappikauppias?

Suuret liikevaihdot tavallaan kauhistuttavat minua. Ei siksi että ne ovat suuria, vaan oikeastaan siksi että ne vaativat ihan hitonmoisesti epävarmuutta. Eikä oikeastaan haittaa edes se epävarmuus, vaan se, että suuriin liikevaihtoihin pääseminen kuvataan aina hiton ankeena ja ahdistavana puuhana. Suo, kuokka ja Jussi. Suomalainen sisu, perkele. Onko pakko käydä kaikki tuo läpi että pääsee isoihin liikevaihtoihin? Olen aina pyrkinyt suoriutumaan semivarmoja reittejä, joten Tiimiakatemia on ollut kovana opettajana epävarmuuden kanssa. Toisaalta ne luvut vaatii myös ihan sairaasti töitä, ja olenko valmis uhraamaan niin paljon vain sen vuoksi että saan olla yrittäjä? Myös on otettava huomioon että noihin koviin lukuihin pääseminen vaatii muita ihmisiä, eli toisin sanoen minun on osattava johtaa. Taas lisää epävarmuutta.

Mutta entä jos lähestytään asiaa toiselta kantilta. Vastuuta, vapautta ja rohkeutta kokeilla. Olen ottanut jo jonkinmoisen rohkean askeleen ryhtyessäni yrittäjäksi 20-vuotiaana, puolivalmiilla liiketoimintasuunnitelmalla. Ensi töikseni puolen vuoden aikana kehitin itseni ulos siitä ainoasta tulonlähteestä joka minulla yrityksessäni oikeastaan oli. Sen jälkeen on tehty vähän sitä sun tätä, ja nyt viimeisimpänä videokuvausta. Olen kuitenkin huomannut että töitä riittää aina tekevälle, joten kai minut voi luokitella jollain tasolla rohkeaksi. Tänä aikana olen myös sekä Mittavassa että Nelivektorissa huomannut että vastuun ja vapauden ottaminen sopii minulle. Haluan pitää sen vapauden, että päätän omista töistäni, toimintatavoistani ja työajoistani. Tiedostan myös vahvasti sen että toiminta on vastuullani, ja teen parhaani että myös muut tiimin jäsenet ymmärtävät oman panoksensa merkityksen. Tähän voisi vielä lisätä sen että minulla ei ole minkäänlaista taipumusta masennukseen ja että minulla on kova stressinsietokyky. Valmiudet siis isompiinkin lukuihin löytyy. Ja johtamistahan voi aina oppia ja pidän haasteista.

Kyllä minusaa taitaa sittenkin olla vikaa yrittäjäksi.

 

Ps. Nyt jälkikäteen bongasin artikkelin joka tiivistää juuri kaikki nämä ajatukset mitä kirjoitin! Kiitos Ville Lahtinen tästä artikkelista.

 

Henry Vesin
Matalentoinen bisnesenkeli
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

Tagit: , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!