Onnellisuutta kirjasta

07.12.13 Esseen kirjoittaja: Oskari Rouhiainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Munkki joka myi Ferrarinsa
Kirjan kirjoittaja: Robin Sharma
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

Munkki joka myi Ferrarinsa

 

Oskari Rouhiainen

 

Robin Sharman Munkki joka myi Ferrarinsa on tarina itsensä loppuun ajaneesta monimiljonääriasianajajasta Julian Mantlesta joka sydänkohtauksen saatuaan lähtee Intiaan etsimään rauhaa ja onnen salaisuutta. Hän löytää itsensä Sivanan munkkiluostarista Himalajan vuoristoista. Hän elää munkkien oppien mukaisesti vuosia ja palaa sitten takaisin kotimaahansa levittämään paremman elämän opetuksia niille jotka ovat niitä valmiita vastaanottamaan. Hänen ensimmäinen oppilaansa on hänen entinen nuorempi asianajajakolleegansa John. Loput 2/3 kirjasta käsittelee Julianin ja Johnin välistä dialogia yhden kokonaisen yön ajan jolloin Julian opettaa Johnille munkkiluostarissa oppimansa pyhät salaisuudet joilla elämän saa kukoistamaan. Harjoitusten tarkoitus on parantaa omaa elämänlaatua ja tulla onnelliseksi. Samalla menetelmiä seuraavan ihmisen läheiset tulevat saamaan onnea elämäänsä.

Pidin kirjasta erittäin paljon ja koin munkkien pyhät harjoitteet aluksi hieman oudoiksi mutta kun ajatuksella niihin paneuduin, miltei jokaisen tarkoitus aukesi minulle. Tahdon kokeilla monia kirjasta saamiani oppeja omassa arjessani. Joitakin jo huomaamattani olenkin käyttänyt tai tiedostanut tärkeiksi.

Kirjassa puhutaan elämän tasapainottamisesta työnteon ja hyvinvoinnin välillä. Mieleeni heräsikin kysymys siitä miten voisin yhdistää nämä kaksi? Henkilökohtainen kasvu on riippuvainen päonnistumisista. Jos ei koskaan epäonnistu niin ei ole elänyt rohkeasti eikä silloin ole mahdollista onnistuakaan (ainakaan suuresti). Kirjassa painotetaan suuresti sitä että kun ottaa opit itselleen käyttöön on velvollinen ”levittämään sanaa” eli opettamaan valaistuneiden oppeja eteenpäin. Pohdin asiaa koska koin sen hieman päällekäyväksi toimintatavaksi. Mieleeni tuli vain jehovan todistajat kolkuttelemassa oville, tässä tapauksessa munkit. Jos koet jonkin asiasn sinulle hyväksi niin oletko oikeutettu tai onko oikein yrittää opettaa muita elämään samoin? Luettuani pidemmälle ja ymmärrettyäni oppien hienouksia tulin siihen tulokseen että ehkä kyse on enemmänkin takaisin antamisesta. Olet itse saanut jotakin hienoa ”ilmaiseksi” joten miksi et antaisi jotain takaisinkin. Hyvän kiertoon pistäminen tuo sinulle vielä lisää onnea. Arnoldin 6 rules to success: Give back to the community!

Yhden kappaleen alussa oli minua häiritsevä lainaus joka ei avautunut minulle oikein mitenkään kirjan aikana:

 

Suuret unelmat eivät koskaan toteudu,

Sillä ne siirtyvät yhä kauemmaksi ulottumattomiin.”

Alfred Lord Whitehead

 

Opin myös että itsestä vastuun ottaminen ei tarkoitakaan pelkästään itseä niskasta kiinni ottamista vaan enemmänkin omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimista. Siksi pohdinkin aivan uudesta näkökulmasta omaa hyvinvointiani. ”Ulkoisella menestyksellä ei ole mitään merkitystä, ellei ihminen menesty myös sisäisesti.” Uskon tähän täysin. Ulkoinen menestys, hienot autot ja asunnot jne. eivät itsessään tuo onnellisuutta ellei ole pitänyt huolta myös omasta sisäisestä ”olennostaan”. Ulkoinen menestys voi olla onnellisuuden ”korvike” jolloin se turruttaa surua tai yksinäisyyttä jne. mutta se ei ole pidemmällä aikavälillä todellinen onnellisuuden lähde. Onnellisuuden salaisuus onkin kirjan mukaan seuraava:

 

Onnen salaisuus on yskinkertainen: ota selville, mitä teet kaikkein mieluiten,

ja suuntaa sitten kaikki energiasi sen tekemiseen. Silloin elämäsi täyttyy yltäkylläisyydellä ja kaikki toiveesi toteutuvat helposti ja miellyttävästi.

 

Lukiessani tätä kirjaa äitini luona Kirkkonummella, tuli siskoni kotiin ja alkoi soittamaan pianoa ja laulamaan kauniisti. Aluksi minua häiritsi kun yritin keskittyä lukemiseen mutta sitten minua alkoi harmittamaan se että muilla perheenjäsenilläni on selkeät taiteelliset harrastukset ja lahjat ja minulla ei. Äitini piti juuri ensimmäisen taidenäyttelynsä (itse maalaamiaan öljyvärimaalauksia) ja hän päätti jo vuosia sitten tavoitteekseen julkaista ensimmäisen kirjansa ennen 50v syntymäpäiviään. Minua harmitti ajatus oman taiteellisuuteni vajaavaisuudesyta verrattuna muihin perheenjäseniini ja sitten silmäni osui kirjassa Suzukin lainaukseen ja oloni helpottui huomattavasti:

 

Olen elämäntaiteilija – elämäni on teokseni.”

 

Yksi parhaimmista opeista on ohje jossa käsketään lopettamaan itsensä vertaaminen toisiin. Ainoa oikea vertailukohde on entinen minä.

 

Kirja on mielestäni täynnä kokeilunarvoisia elämää rauhoittavaa rytmittävää ohjetta ja tulen varmasti kokeilemaan niitä omassa arjessani. Kirja sai minussa useita kertoja aikaan sellaisen hyvänolon ja itsensähyväksymisen tunteen jota en ole kuukausiin tuntenut.

 

 

Olen tarkoituksella valinnut itselleni luettavaksi nyt paljon henkisen kehityksen kirjoja sillä koen nyt jos koskaan tarvitsevani niitä kaikkein eniten. Tarvitsen työkaluja luoda itselleni tekemisen mentaliteetin jolla jaksan jatkaa ja päästä yli menneisyyksien haamuista. Tämä kirja kuten Alkemisti ja Lokki Joonatan ovat minulle tällä hetkellä erittäin hyviä ja tärkeitä kirjoja. Älkää siis ampuko minua alas kirjavalintojeni takia. Myynnin ja markkinoinnin kirjallisuudelle on aikansa ja se ei ole nyt.

 

VN:F [1.9.8_1114]
Arvio: 0.0/5 (0 ääntä)
VN:F [1.9.8_1114]
Peukut: 0 (0 ääntä)
Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!

captcha