Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Onnistu rekrytointihaastattelijana

Kirjoitettu 23.08.18
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Onnistu rekrytointihaastattelijana
Kirjan kirjoittaja: Mikko Markkanen
Kategoriat: 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Balentorin harjoittelijahaku sytytti minussa kipinän rekrytointia kohtaan. En ehkä tavoittele asemaa, jossa päivästä toiseen tehtävänäni olisi rekrytoida ja etsiä uusia ihmisiä, mutta aihe silti kiinnostaa ja kiehtoo toisaalta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja toisaalta mystisyydessään ja monimutkaisuudessaan. Tosiasia on se, ettei rekrytoija voi koskaan tietää sataprosenttisen varmasti onnistuvansa rekrytoinnissa. Vasta aika näyttää onnistumisen. Ehkäpä haaveilen asemasta, jossa pääsisin olemaan mukana rekrytoinnissa silloin tällöin..!

Olen itse kulkenut läpi omien rekrytointihaastattelujen lähes uskomattomalla onnistumisprosentilla – työntekijän puolelta tietysti! Hakemuksia toki olen lähettänyt kymmenittäin onnistumatta, mutta vain kerran olen saanut haastattelun jälkeen kieltävän vastaksen. Tuolloin hain 18-vuotiaana mansikanmyyjäksi. En muista miten ilmoituksessa tuolloin mainittiin autosta, mutta haastattelussa kävi selvästi ilmi, että auto ja ajokortti on lähes välttämättömyys. Minultahan ei löytynyt kumpaakaan. Onni onnettomuudessa oli se, että pääsin samaiseksi kesäksi Särkänniemeen ajolaitehoitajaksi. Koska olen ollut töissä 7-luokkalaisesta lähtien taukoamatta, on matkanvarrelle osunut monenlaisia työhaastatteluja. Paikkoina ovat toimineet hotellin aula, haastattelua varten vuokrattu tila, julkinen kahvila sekä toki perinteisesti tuleva työpaikka. Särkänniemen haastattelut toteutettiin nyt jo edesmenneen Delfinaarion aulassa. Ensimmäisen työpaikkani lehdenjakajana sain puhelinhaastattelulla, eikä tuolloin todellakaan edes haaveiltu kuva- tai videoyhteyksistä. Erilaisia kokemuksia ovat tarjonneet myös Bestsellerin ryhmähaastattelu, josta jatkoon päässeet tapasivat myöhemmin myymäläpäällikön kahdenkeskeisessä haastattelussa ja joutuivat myymään tälle kuulakärkikynän, sekä Balentorin taitotesti excell- ja powerpoint-taitojen varmistamiseksi. Minkäänlaista persoonallisuustestiä en muista koskaan työtä hakiessa tehneeni. Muutoin haastattelut ovat noudattaneet pääosin hyvin perinteistä kaavaa.

Keskityn opinnäytetyössäni termin avaamisen jälkeen tietynlaisten piirteiden ja ominaisuuksien kaivamiseksi esiin. Siksi haluankin käyttää kirjareflektion jonkin toisen näkökulman tutkimiseen. Kuten jo kirjan sisällysluettelo kertoo, vaiheita ja näkökulmia on rekrytoinnissa hurjan paljon. Ja mikä parasta, ne kaikki kiinnostavat minua valtavasti!

Haastattelustrategia

Oma ainoa kokemukseni työnantajan puolella pöytää haastattelussa olemisesta oli… no, kokemus. Sekä itselleni, että haastateltaville. Balentorille on haettu puolivuosittain harjoittelijoita jo useiden vuosien ajan ja haastattelukysymykset ovat kokemusten kautta muotoutuneet siihen tilaan, jossa ne nyt ovat. Sain siis valmiin listan kysymyksiä, jotka minun tulisi hakijalle esittää. Siitä se tentti sitten alkoi.

Onnistuneen työhaastattelun tulisi olla vuorovaikutteinen keskustelutilanne (ei tentti), jossa parhaimmillaan on rento, luottavainen ja avoin ilmapiiri. Taitava haastattelija mukautuu haastatteluun ja pystyy tekemään muutoksia suunnitelmiin tulkintojensa varassa. Parhaat strategiset oivallukset syntyvät, kun rajoja uskalletaan rikkoa kekseliäästi. Haastateltavan voi antaa esimerkiksi alkuun kysellä häntä kiinnostavia asioita, ja näin saada heti selville, mitä hakija pitää tärkeänä. Haastattelijan on kuitenkin pidettävä langat käsissään.

Haastattelustrategiaan kuuluu myös päätöksentekostrategia. Päätöksentekostrategia on tapa, jolla päätöksentekijä karsii päätösvaihtoehtoja ja lopulta tekee ratkaisun. Tärkeimmät ominaisuudet mietitään siis jo etukäteen. Hakiessani Balentorille hävisin ensin ensimmäiselle vaihtoehdolle kielitaidossani. Ohitseni mennyt ei kuitenkaan ottanut paikkaa vastaan ja sain kuin sainkin unelmieni harjoittelupaikan. Minun jälkeen tulevaa harjoittelijaa valitessa kaikki potentiaalisimmat omasivat sujuvan kielitaidon, joten meidän piti käyttää päätöksessä muita ominaisuuksia. Kielitaito ei toki ollutkaan missään nimessä tärkein ominaisuus kummallakaan kerralla.

Roolit

Haastattelutilanteissa on perinteisesti vahva valta-asema. Haastattelija johtaja, tilanteen isäntä/emäntä, jolla on oikeus kysyä (lain puitteissa toki) sen mitä haluaa ja arvioida haastateltava yksilönä. Haastateltava on sopeutunut siihen, että häntä, hänen taitojaan ja hyvyyttään arvioidaan ankarasti. Haastattelija tietää jo hakemuksen perusteella hakijasta jonkin verran, hakija ei haastattelijasta juuri nimeä ja titteliä enempää. Haastattelun edetessä ero vain kasvaa haastattelijan saadessa koko ajan lisää tietoa ja haastateltavan jäävän näin koko ajan enemmän jälkeen tiedon määrässä toisesta osapuolesta. Yksi uudenlainen strategia voisikin olla, että haastattelussa pyrittäisiin jatkuvasti lisäämään myös hakijan tietämystä yrityksestä ja edessään istuvasta esimiehestä. Uskon tämän olevan olennaista myös itseorganisoituvaan organisaatioon rekrytoitaessa.

Haastattelutilanteissa haastateltavan ja haastattelijan välissä on lähes aina pöytä. Pöytää voidaan pitää fyysisen reviirin rajana. Kirjan mukaan erityisesti ehdokkaat eli haastateltavat pitävät siitä, sillä tilanne on odotettu ja pöytä tuoleineen luo turvallisuuden tunnetta. Tahtoisin kovasti itse jatkossa kokeilla toisenlaista lähestymistapaa ja viedä esimerkiksi dialogirinki työhaastatteluun. Toki rinki jää kahden hengen kesken kovin pieneksi, mutta jo kolmen hengen haastatteluissa rinki näyttäisi jo ringiltä. Kahdenkeskeisissäkin haastatteluissa olisi kiva kokeilla, ettei pöytä ole raja-aitana edessä, vaan tilanne loisi mahdollisimman tasavertaisen aseman. Tilanne on haastateltavalle aina jännittävä ja toki rinki ilman pöytää voi pahentaa jännitystä entisestään. Kova jännitys saattaa peittää alleen hyvänkin hakijan, mutta toisaalta näin on helppoa nähdä hakijan kyky mukautua uusiin tilanteisiin.

Mielenkiintoisen näkökulman pöytä ja tuolit -asetelmaan antaa Skype, jonka käyttö työhaastatteluissakaan ei enää ole harvinaista. Balentorillakin käytimme harjoittelijahaussa Skypeä, sillä parikin potentiaalista hakijaa oli vaihto-oppilaana vielä harjoittelijahaun aikaan. Skypessä ei fyysisesti olla kummallekaan kuuluvassa tilassa, joten isäntä/emäntä ja vieras -asetelmakin puuttuu. Balentorilla istuimme silti pöydän takana kameran kuvatessa meitä ja haastateltavatkin olivat asettaneet koneen pöydälle niin, ettei asetelma juuri eronnut perinteisestä. Entäpä jos haastateltava olisikin istunut esimerkiksi lattialla räsymaton päällä tai mekin toimistolla vaikkapa mukavasti nojatuoleissa? Riippuen toki siitä, millaiseen työhön uutta ihmistä etsitään, olisi jo ympäristönkin suhteen mukavaa koittaa jotakin erilaista. Miten toimisi työhaastattelu esimerkiksi puiston keinuissa keinuen? Ainakin minut ajatus saa syttymään! Ryhmähaastattelu Keinumattia pelaten? Tällainen vaihtoehtoinen tapa on myös Wayout, jossa kuulemani mukaan käydään pelaamassa esimerkiksi viiden parhaimman kanssa ja katsotaan, kuinka ryhmädynamiikka toimii ja miten paine vaikuttaa kunkin hakijan käyttäytymiseen. Keinumisella haettaisiin hyvin erilaisia asioita, kuten rentoutta ja aitoutta, mutta molemmat olisivat ainakin erilaisia tylsään ja perinteiseen työhaastatteluun.

Tagit: