Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Opi oppimaan

Kirjoitettu 10.10.14
Esseen kirjoittaja: Henna Teikari
Kirjapisteet: 3
Kirja: Oppimisen Vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Gordon Dryden, Jeannette Vos
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 1.6. Oppimisen käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Oppia ikä kaikki.

Otin Gordon Drydenin ja Jeannette Vosin teoksen Oppimisen Vallankumous käteeni, sillä halusin tutkiskella itseäni ja oppimistapojani. Teos pohjautuu suurimmaksi osaksi erilaisiin haastatteluihin ja tutkimuksiin, joista on kerätty oppimismenetelmien kerma ympäri maailmaa. Edellisistä opinnoistani on jo kulunut aikaa ja siitä syystä oli pienen tilannekatsauksen aika. Miten minä opin? Miten voisin kehittää oppimisestani vielä tehokkaampaa?

Olen aina ollut niin sanottu kympin tyttö. Ahkera opiskelija, joka menestyy hyvin arvosanoin. Tästä oletuksena taustajoukoissa oli tietenkin haku yliopistoon ja joku ”hyvä” ammatti. Olen kuitenkin myös toiminnan ihminen. Olen aina ollut aktiivisesti mukana monessa, niin urheilussa kuin erilaisissa työtehtävissäkin. Koin oppivani tältä aktiiviselta puoleltani huomattavasti enemmän kuin viettämällä aikaa neljän seinän sisällä nenä kirjassa tai istumalla luennoilla. En kokenut yliopiston olevan minun paikkani, taustapaineesta huolimatta. Mikä vastakohtien vastakkain asettelu. Vai onko? Lopulta löysin itseni Tiimiakatemian hakusivuilta. Tajusin, miten paljon ihailin sen laitoksen oppimismetodeja. Kaikki lähtee itsestä ja halusta oppia. Opitaan tekemällä ja sovelletaan teoriaa käytäntöön. Tämä tuntui olevan melkein liian hyvää ollakseen totta. Näin minä tahdon oppia.

Kirjassa kerrotaan olevan kolme pääasiallista oppimistyyliä: haptinen, visuaalinen ja auditiivinen. Pidän kyseenalaistamisesta, sparraamisesta ja teorian kokeilusta käytäntöön. Siispä koen omaksi oppimistavakseni haptisen tyylin. Tämä ei siis tarkoita, ettenkö nauttisi esimerkiksi kirjojen lukemisesta ja niistä teorian imemisestä itseeni. Koen vain, että pelkällä teorialla ei kovin pitkälle pötkitä. Tätä painotetaan myös Tiimiakatemialla ja sen oppimismetodeissa. Tekemällä opitaan. Tunnen siis olevani kotonani Tiimiakatemian opinnoissa. Kirjan mukaan on myös tutkittu, että opimme 10 % lukemastamme, 20 % kuulemastamme, 30 % näkemästämme, 50 % näkemästämme ja kuulemastamme, 70 % sanomastamme sekä 90 % sanomastamme ja tekemästämme. Tämän kun jokainen oppilaitos ja opiskelija ennemmin tai myöhemmin tajuaisi.

Jos lukeminen on vain 10 % oppimisestamme, miksi sitten luemme? Tämä tutkimustulos ei minua itseäni kovin rohkaissut lukemisen parissa. Vaikka tavallaan pidän lukemisesta, koen toisinaan ongelmia sen kanssa. Sorrun lukemaan kirjan kannesta kanteen ajattelematta juuri mitään. Oppimisen Vallankumous antoi minulle eri keinoja sisäistää lukemaansa ja muuttaa lukemalla oppimistaan. Tästä eteenpäin luen ja teen samalla muistiinpanoja, jotta saan ajatuksistani kiinni esimerkiksi näitä reflektioita tehdessäni. Tietokirjojen lukeminen eroaa suuresti tarinan lukemisesta. Tarinoiden, novellien, romaanien ja muiden niin sanotusti viihteellisten kirjojen lukeminen kokonaisuudessaan on elämys. Tietokirjojen lukemista on verrattu enemmänkin sanomalehtiin. Sanotaan, että jos pystyt lukemaan sanomalehden tunnissa, pystyt lukemaan ainakin neljä kirjaa päivässä. Eli toisin sanoen ensin on kysyttävä: Miksi luen tätä? Mitä haluan saada siitä? Mitä uutta haluan oppia? Tällöin tietoon perustuvaa kirjaa ei tarvitse lukea välttämättä sanasta sanaan saadakseen tarvittavaa oppia.

Oppiminen ei kuitenkaan rajoitu vain johonkin tiettyyn koulutusohjelmaan. Elämä on yhtä oppimista, päivittäin, vaikka emme sitä aina huomaa. Aivot voivat oppia syntymästä elämän loppuun asti.

 

Mitä sinä olet oppinut tänään?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!