Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 20.09.18
Esseen kirjoittaja: Hemmo Markkula
Kirjapisteet: 4
Kirja: Oppimisen vallankumous +Tim Ferriksen blogikirjoitukset
Kirjan kirjoittaja: Dryden Goedon, Vos Jeanette (+ Tim Ferriksen blogi)
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Oppimisen vallankumous

 

Olen aikaisempaa jo todennut, että opin eri tavalla, kuin kouluissa opetetaan. Minun on ollut vaikea keskittyä lukemaan, eikä pänttäämisestä jää päähän juurikaan. Ala-asteella tehtävävihkoni olivat täynnä erilaisia piirustuksia. Jäin jopa tuntien jälkeen viimeistelemään otsikkojani tai muita taideteoksia. Ne pitivät keskittymiseni aiheessa, sekä auttoivat muistamaan, vaikken sitä silloin vielä ymmärtänytkään. Onneksi taiteilijavanhemmat kannustivat tuolloin piirtelemään. Ylä-asteelle siirryttäessä piirustukset alkoivat jäämään vihoistani, mikä harmittaa näin jälkikäteen. Hyvänä esimerkkinä oli lukion englannin kirjoitukset. Sain todistukseen koulussa yleensä 6 tai 7 ja kuvittelin olevani surkea kielessä. Itse kirjoituksissa sain kuunteluista kuitenkin täydet pisteet, mikä ällistytti opettajat. Tosin kirjallinen osa huononsi lopullista arvosanaa.

 

Kun aloitin JAMK:ssa liiketalouden opinnot huomasin samojen asioiden toistuvan. En kerta kaikkiaan pystynyt keskittyä tylsillä luennoilla tai paneutua tönkköön oppikirjaan, mikä ei juurikaan kiinnostanut. Kirjoitellessani esseitä huomasin kuitenkin toisen piirteen. Kirjoitelmissa naputtelin ahkerasti kahdesta seminaarista kirjoittelemiini muistiinpanoihin perustaen, sekä etsin tukevaa tietoa netistä. Olin ollut seminaareissa ihan fiiliksissä kynä sauhuten. Muistivihot ei selvinnyt edes ilman piirtelyjä. Oppimisen vallankumous –kirjassa törmätessäni sivun 362 kuvaan tajusin seminaarien osuneen minun visuaalisen oppimisen sweet spottiin. Kuvassa oli teksti: ”oppilas, joka istuu hiljaa katsoen suoraan eteenpäin tai jonka katse suuntautuu ylöspäin hänen hakiessaan tietoja muististaan…oppii yleensä parhaiten visuaalisesti.” Naurahdin vähän. Tämä on kirjaimellisesti minä aina keskittyessäni ja visualisoidessani asiaa huoneen ylänurkkaan.

 

 

”Parhaat oppimismenetelmät ovat pitkälti samoja kuin ne, joita käytämme pikkulapsina”

 

Kuulee usein ihmisten sanovan, ettei aikuisena opi niin hyvin, kuin lapsena. On kuin koulut käynyt henkilö olisi luovuttanut ja ajattelee menevänsä loppuelämän autopilotilla. Tämä ärsyttää itseäni paljon. Muistelen Tim Ferriksen sanoneen hyvin kutakuinkin seuraavasti opiskellessani uuden kielen oppimista. Aikuinen oppii nopeampaa, kuin lapsi koska hänellä on enemmän tietoa oppimisesta. Se mitä lapsella on, mitä suurella osalla aikuisista ei ole on uteliaisuus ja avoimuus uutta tietoa kohtaan.

 

Vaikka kirja on vanha ja sisältää vanhentunutta tietoa, kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi eri oppimismenetelmiä, mistä ne ovat peräisin ja miten aivot reagoivat eri ärsykkeisiin. Aivojen oppimismekanismi alkoi kiinnostaa itseäni aloittaessani japanin opinnot. Ensimmäinen asia, mikä tässä muuttui aikaisemmasta koulukokemuksesta, oli innostus. Se sai minut etsimään tietoa kaikkialta. Perehdyin, miten monia kieliä oppineet gurut tekivät sen ja aloin kyseenalaistaa yliopistossa ottamani japanin tunnit. Yksi näistä guruista on aikaisemmin mainitsemani Tim Ferriss.

 

Ferriksen metodi voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

 

  1. Opettele ääntämään kieltä
  2. Opiskele 625 kielen yleisintä sanaa
  • Käytä kuvia ja tarinoita pelkkien käännöksien sijaan
  1. Opiskele perus kielioppi
  • Tässä on aika kaivaa oppikirja esille.
  1. ”Kieli peli”, eli hae tietoa itse tekemisestä ja yhdistä siihen muita intohimojasi.
  • Haluat oppia lukemaan? Lue sinua kiinnostavista aiheista.
  • Haluat oppia puhumaan? Puhu ja keskustele (mieluiten natiivin kanssa).

 

 

Eikö kuulosta samalta, miten lapset oppivat? Oppimisen vallankumouksessa kirjoitetuissa nopeutetun oppimisen menetelmissä kerrotaan lähes identtisestä menetelmästä, mitä käytetään muun muassa Australialaisissa lukioissa kielten opiskelussa.

 

Opiskelin 3 kurssia japanin kieltä yliopistossa, kunnes huomasin sen olevan liian tehotonta ja työlästä. Hyppäsin askeleen takaisin ja aloin etsiä itselleni hyviä opiskelutyylejä. Löysinkin WaniKani nimisen sovelluksen, mikä käyttää muistisääntöjä (mnemonic) ja aikavälikertausta (spaced repetition). Sovellus opettaa japanin kanji kirjoitusmerkkejä ja samalla sanastoa, ääntämistä sekä sanojen käyttöä lauseissa. Kanjeille luodaan tarina ja opittu sana tuodaan esille uudestaan aina kun aivosi ovat juuri unohtamassa, jolloin ne jäävät pitkäaikaiseen muistiin. Sovelluksen kautta olenkin oppinut 382 kanjia ja 1155 niistä rakentuvaa sanaa.

 

Japanin ääntäminen on suomalaiselle helppoa, sillä sanat äännetään samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Ainoastaan r-kirjain tuottaa hankaluuksia. R- ja l-kirjaimet ovat yksi ja sama, mutta ääntäminen on niin sanottu yksitäryinen r. Olen opiskellut kieltä myös lukemalla alakoulu-tasoisia japanilaisia sarjakuvia. Kuka sanoi, ettei opiskelu voisi olla hauskaa? Aionkin palata yliopiston kursseille vahvistamaan kielioppiani sekä keskustelutaitojani, joita koen olevan järkevä kehittää siellä.

 

Oppimisen vallankumous –kirjassa painitetaan juuri samoja asioita. Löydä oma oppimistapa, käytä muistitekniikoita, tee muistiinpanoista visuaalisia lineaarisien sijaan sekä parhaiten oppii tekemällä ja leikkimällä. Nämä puuttuvat lähes täysin nykypäivän koulumaailmasta. Ihmisten oletetaan oppivan, vaikkei oppimista opeteta lähes lainkaan. Ihmisten oletetaan osaavan tehdä hienoja esitelmiä, vaikka itse esiintymistä ei opeteta ollenkaan. Tämä on mielestäni käsittämätöntä! Kirjassa kerrottiin myös rennon keskittymisen taidosta. Se laittoi minut pohtimaan. Aina päästessäni flow-tilaan olen ollut itse rennossa tilassa. Välillä pakottaessani itseäni keskittymään ja tekemään en ole saanut mitään aikaiseksi ja ajatukseni vain harhailleet. Esimerkkinä jotkut aikaisemmat kirjaesseeni, joissa olen pyrkinyt saamaan tiivistettyä koko kirjan asiat. Tällöin olin pohtinut vain, miten rutistaa mahdollisimman paljon asiaa mahdollisimman selvästi esille ja jäänyt vain hiomaan kokonaisuutta. Sittemmin olen reflektioissani valinnut yhä enemmän itseäni koskevia asioita ja tuonut niitä esille enemmän omalla ajatuksen juoksulla. Näin olen ollut itse enemmän mukana, mikä on rentouttanut mieltä sekä mahdollistanut välillä, jopa flow-tilaan pääsyn. Olen huomannut myös kirjoittamiseni olevan parhaimmillaan heti aamulla meditoinnin jälkeen puhelimeni ollessa yön jäljiltä lentokonetilassa, ennen kuin pää alkaa täyttyä päivän askareista.

 

 

Miten kehitetään hyviä ideoita

 

Kirja ehdottaa uuden idean synnyttämiseen seuraavia askelia.

 

  1. Määritä ongelma
  2. Määritä ongelmalle ihanteellinen ratkaisu ja visualisoi se
  3. Kokoa kaikki asiaan liittyvät tiedot
  4. Riko kaavat
  5. Ylitä oman alasi rajat
  6. Kokeile erilaisia yhdistelmiä
  7. Käytä kaikkia aistejasi
  8. Tee välillä jotain muuta – anna ongelman hautua
  9. Rentoudu ulkoilemalla tai kuuntelemalla musiikkia
  10. Nuku yön yli
  11. Heureka!
  12. Tarkista, toimiiko se

 

Uuden idean synnytyksessä olemme Waistossa yleensä vain keskusteltu ja roiskittu eri innovoinnin työkaluja ympäriinsä. Se ei sinänsä ole huono asia aina. Olemme kuitenkin monesti jääneet jumiin asioihin, jolloin olisimme tarvinneet, jonkun ohjaamaan toimintaamme. Askeleet minkä mukaan toimia. Edellä mainitut 12 kohtaa jo sellaisenaan innostaa minua. Olemme tehneet samoja asioita, mutta itse suunnitelmallisuus on usein puuttunut yhtälöstä. Entä jos tiimimme synnytykset olisivatkin 2 päiväisiä? Nämä stepit aion ottaa varmasti puheeksi.

 

Mitä jos et tiedä ongelmaa tai mitä alat ideoida? James Adams pitää kirjan mukaan listaa ärsyttävistä asioista. Tämä on mielestäni nerokasta! Yrittäjyys on perimmäisiltään ärsyttävien asioiden korjaamista ja parantamista. Tällä hetkellä en itse tiedä mitä muuta tekisin, kun opiskella japania unelmieni eteen, joten tämä lista on minulla seuraavana työn alla.

 

Menestymisen salaisuus

 

Oppimisen salaisuus –luvussa puhutaan itsetunnosta ja sen merkityksestä. Nykyajan koulujärjestelmä on suunniteltu tuottamaan epäonnistumisia ja mille tahansa yritykselle tappavat epäonnistumisprosentit hyväksytään kouluissa. Tämä laskee suurimman osan lapsista itsetuntoa ja heidän kasvaessa vanhemmiksi välittyy tämä sama piirre myös kotona jälkikasvulle. Muiden ihmisten odotuksista tulee lapsen tai aikuisen rajoituksia. En itse saanut lapsena kovin hyvää itsetuntoa, mitä olen nyt aikuisena pyrkinyt korjaamaan.

 

Kirjasta lainatakseni: ”maailman parhaat järjestelmät ovat suunniteltu tuottamaan onnistumisia”. Onnistumisia on aina ja niihin tulisikin kiinnittää aina myös enemmän huomiota kuin epäonnistumisiin, oli ne kuinka pieniä tahansa. Jos mieli ohjataan onnistumisiin, niin se on varma, että niitä myös tulee enemmän.

 

Whether you think you can, or think you can’t – you’re right

  • Henry Ford

 

 

Aika usein menestyksessä puhutaan motivaatiosta. Itse en ole oikein sisäistänyt sen merkitystä etenkään nuorempana. Itselleni on nykyään helpompaa ajatella, että menestykseen tarvitaan itseluottamusta sekä oikeaa intohimoa asiaa kohtaan. Intohimo täytyy löytää. Itseluottamus syntyy kasvatuksesta, mutta myös tekemällä, tulemalla hyväksi asiassa ja unohtamalla muiden mielipiteet.

 

”Mieli ei ole täytettävä astia, vaan sytytettävä tuli”

  • Plutarkhos

 

 

Ajattelutapatesti

 

Tein kirjan Bobbi DePorterin Quantun Learning –teoksessa alkuperin julkaistun testin ajattelutavoista ja lopputuloksena on aika dominoiva abstrakti peräkkäinen, mikä perustuu ennen muuta teoreettiseen ja abstraktiin pohdintaan. Esimerkkinä filosofit ja tutkijat. Kirjan mukaan heidän on helppo keskittyä ydinkohtiin ja tärkeisiin yksityiskohtiin, ajattelu on loogista, järkiperäistä ja älyllistä. Jos jokin vaatii tutkimusta, kaikki tehdään perusteellisesti. Työskentelee mieluiten yksin.

 

Pääkohdat mielestäni sopivat, mutta aivan kaikkea en kyllä allekirjoita. Keskityn kyllä yksityiskohtiin ja teen tutkimukset yleensä perusteellisesti, mutta en kohdista niitä valitettavasti aina niihin tärkeimpiin asioihin. Ajattelutavassa on jotain perää. Yleensä haluan perusteet väittämille ja ymmärtää asian, jotta hyväksyisin sen. Voisi sanoa, että pyrin ajattelemaan loogisesti ja järkiperäisesti. Nyt myöhemmin olen myös huomannut pitäväni yksin työskentelystä mahdollisesti enemmän, kunhan pääsen vauhtiin.

 

 

Opimme

  • 10% lukemastamme
  • 20% kuulemastamme
  • 30% näkemästämme
  • 50% näkemästämme ja kuulemastamme
  • 70% sanomastamme
  • 90% sanomastamme ja tekemästämme

Vernon A. Magnesen

 

https://tim.blog/2014/07/16/how-to-learn-any-language-in-record-time-and-never-forget-it/

https://tim.blog/2009/01/20/learning-language/

https://tim.blog/2014/03/21/how-to-learn-a-foreign-language-2/

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!