Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 04.03.19
Esseen kirjoittaja: Elina Pikkarainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Gordon Dryden, Jeannette Vos
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Toteutan oman oppimisen vallankumousta arjessa joka päivä. Tiimiakatemia on nopeuttanut omaa oppimistani ja valmistaa minua paremmin tulevaisuuteen kuin mikään aiempi koulu. Juttelin eilen eräälle henkilölle, joka oli hakenut Jyväskylän ammattikorkeaan juuri Tiimiakatemian vuoksi. Hän oli kuitenkin päätynyt normaalille tradenomi linjalle, kun ei ollut päässyt suoraan aloittamaan pelkkiä Tiimiakatemian opintoja. Sanoin hänelle, että hän on missannut yhden elämänsä parhaista mahdollisuuksista. Hän valmistui tradenomiksi ja käsiin jäi hirveä määrä teoriaa, mutta hän jäi ilman, oman kehittymisen ja oppimisen kannalta tärkeintä, käytännön oppimista. On ihan eri asia oppia usean vuoden ajan liiketaloutta yritysmaailmassa, tehden töitä, kuin lukea teoriakirjoja ja käydä muutama kuukausi harjoittelussa. Voi teoriastakin oppia, mutta tekeekö tiedolla oikeasti mitään ennen kuin sitä pääsee soveltamaan käytäntöön. Omasta mielestäni ei, voihan sillä toki päteä, mutta oikea oppiminen jää aika hailakaksi. Muistan, kuinka pelasimme ensimmäisenä vuonna teoriaopinnoissa hotellipeliä ja oma ryhmäni menestyi surkeasti, kun emme ymmärtäneet sen pelin ideaa. Uskon, että jos nyt pääsisin pelaamaan sitä, tekisin huomattavasti parempaa tulosta, kun olen alkanut ymmärtää liiketalouden ydintä käytännössä. Luin Oppimisen vallankumouksen ja mielestäni olen päässyt oppimaan yhteen edistyksellisimmistä kouluista, joka tarjoaa loistavat eväät tulevaisuuteen.

 

Kirjassa on määritelty oppimisen vallankumouksen malli seuraavasti: Käytä todellista maailmaa opetuksessa ja opettele tekemään. Käytännön kautta oppiminen on antanut minulle enemmän oppeja, kuin mikään teoriakirja ikinä. Teoria yksinään ei painu muistiini kovin hyvin. Mutta ihan varmasti muistan sen, kuinka olen täyttänyt tapahtumalupalappuja. Erityisesti opin tehdessäni virheitä, sillä kun on kerran tehnyt väärin, osaan välttää tekemästä samalla tavalla uudelleen. Vaikka joissain asioissa sitä ei ikinä viisastu, kuten siinä, että jos juo liikaa tulee krapula. Nimimerkillä päätäni särkee niin pirusti.

 

”Koulun pitäisi olla kaupungin hauskin paikka.” Oppimisen hauskuus on tärkeää, sillä silloin oppiminen tehostuu. Oppimisen vallankumous korostaa oppimisen hauskuutta, koska silloin on motivoituneempi oppimaan. Mielestäni Tiimiakatemialla on ihan älyttömän hauskaa olla, vaikka on niitä huonojakin päiviä mahtunut joukkoon, silti oman kehittymisen kannalta on ollut tärkeää, että päivittäinen tekeminen on hauskaa. Eihän sitä muuten haluaisi tehdä. Kirja sai miettimään, että miten ikävää olisi oppia vain niitä asioita, joista opettajat pitkälti päättävät. Ihan hirvittävän tylsää, harmi vaan että suurin osa oppii sillä tavalla. On rikkaus, että olen päässyt selvittämään mitä haluan tehdä ja mitkä asiat eivät kiinnosta yhtään. Käytännön kautta kokeilut ovat saaneet mielenkiintoni heräämään tapahtumien järjestämiseen ja johtamiseen. Oppeja ja kiinnostusta herättää myös itse oppiminen. On ollut mielenkiintoista huomata, että voi oppia mitä vaan itse haluaa. Olen saanut innon oppimiseen heräämään ja uskon, että asenne uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen kantaa pitkälle.

 

Oppiminen jatkuu läpi elämän, mutta on paljon itsestä kiinni, kuinka paljon haluaa oppia. Kirjan mukaan tulevaisuuden työntekijöiltä vaaditaan oma aloitteisuutta, oppivuutta ja motivoituneisuutta. ”Oman tulevaisuuden hallitsija” on itseensä luottava ja luova. Tulevaisuudessa itsensä johtamisen taidot ja yrittäjämäinen asenne korostuvat, samoin elinikäinen oppiminen. Maailma muuttuu ja on hyvin todennäköistä, että vanhana en esimerkiksi tule viettämään eläkepäiviä, enkä kyllä tiedä haluanko edes tehdä niin. Kohti eläkettä ajattelu on hieman kapeaa ja se jollain tavalla kannustaa siihen, että kun pääsen eläkkeelle ei minun enää tarvitse oppia uutta tai tehdä töitä, voin vain olla. Tulevaisuudessa minun tulee todennäköisesti hallita omaa elämää ihan loppuun asti taloudellisesti, niin ettei varsinainen töissä käyminen tule ikinä loppumaan. Eikä se haittaa niin kauan, kun työ pysyy mielekkäänä ja kehittävänä. Täytyyhän arjessa olla puuhasteltavaa ja ihanne tilanne on, jos vanhana ja miksei myös nuorena pääsee tekemään niin mielekkäitä töitä, että ne voi mieltää harrastukseksi. Tulevaisuudessa myös koko maan tärkein voimavara tulee olemaan kansalaisten tiedot ja taidot, jotka ovat riippuvaisia ihmisten kyvyistä oppia uutta. Mielestäni koko koulumaailmaa pitäisi muuttaa, jotta se palvelisi tulevaisuutta paremmin. Olen mielestäni ottanut valtavia harppauksia omassa ammatillisessa kehityksessäni verrattuna niihin, jotka puurtavat normaalilla tradenomilinjalla. Kirjassakin todetaan sen olevan hälyttävää, että koulut toimivat hyvin pitkälti samalla tavalla kuin ne ovat alkujaan toimineet. Koulut eivät valmista ihmisiä siihen, mitä heiltä tulevaisuudessa odotetaan, millaisia haasteita kohdataan ja mihin ihmiset kykenevät. Ihmetyttää suuresti, miksi koulut kehittyvät niin hitaasti, kun ympärillä tapahtuu valtavia muutoksia. Ne ovat kehityksestä jäljessä.

 

Kirjassa käsiteltiin myös paljon aivojen toimintaa, sillä sieltähän oppiminen alkaa. ”Aivot voivat oppia syntymästä elämän loppuun asti.” Aivojen keskittymistä varten kirjassa oli listoja musiikista, mitä kannattaisi kuunnella, jotta voi saavuttaa rennon keskittymisen tilan, jolloin aivot omaksuvat tietoja nopeammin ja tehokkaammin. Musiikin lisäksi oppimista voidaan tehostaa visuaalisilla muistiinpanoilla ja mielikuvakartoilla. En ole vielä kehittänyt omia visuaalisia muistiinpano tekniikoitani kovin pitkälle, mutta olen aloittanut. Ajoittain kirjoittamisen sijaan piirrän muistiinpanovihkooni kuvia, mitkä liittyvät asiaan. Olen myös miettinyt, että pitäisikö käydä kurssi, jotta osaisin kuvittaa ajatuksia paremmin. Erilaisilla mietiskelymenetelmillä voi myös saavuttaa rennon keskittymisen tilan. Ainakin itse huomaan, että tällä hetkellä en pysty ajattelemaan kovin tehokkaasti, kun olen hieman stressaantunut ja aivoni eivät pääse rentoutumaan. Uusien kuningasideoiden tuottaminen on takunnut jo jonkin aikaa juuri tästä syystä. Kirjoitin jo eräässä esseessä aiemmin, että EHKÄ alan meditoimaan. No en ole vielä alkanut, tai kerran kokeilin, mutta siitä ei tullut sitten mitään. Kuitenkin meditointi tulee jatkuvasti eteeni kirjallisuudessa, joten uskon, että otan sen uuteen kokeiluun ja koetan saada sen avulla mieleni taas virtaamaan. Oppimisen vallankumouksessakin mainittiin, että uneksiminen on tärkeää, sillä sen avulla voi saavuttaa asioita. Uskon kyllä siihen, ajatuksen voima on valtava. Minun täytyy vaan alkaa järjestelemään omaa ajattelua ja erityisesti alkaa haaveilla ja suunnitella Mymmiä, niin saan ajatuksia hyvin suunnattua tulevaisuuden unelmointiin. On varmasti syytä käyttää siihen useampi ilta viikosta. Aivotoiminnan kannalta on tärkeää myös syödä hyvin. Erikoista, kuinka minulle jäi kirjasta ilman muistiinpanoja mieleen se, että raskaana olevan naisen tulee syödä banaani päivässä, sillä se auttaa lapsen aivoja kehittymään. Sepä siitä ravinnosta. En tiedä oliko tämä esseen kannalta kovin järkevä tieto, mutta ainakin omista lapsistani tulee oikeita älykääpiöitä, kun syön banaaneja raskausaikana.

 

Oppimisessa on kirjan mukaan tärkeää myös oppijan itsetunto, koska se on sidoksissa siihen, mitä osaa tehdä. Itsetunto kohoaa onnistumisista ja osaamisen karttumisesta. Oppiessa on tärkeää saada oivalluksia ja onnistumisia, sillä ne myös kannustavat jatkamaan oppimisen parissa. Epäonnistumiset lannistaa pahemmin, jos itsetunto ei ole kohdallaan. Kuitenkin koen, että kunhan epäonnistumisten määrä ei nouse liian korkeaksi ne myös kasvattavat ja opettavat valtavasti. On kuitenkin välttämätöntä, että myös epäonnistumisia tulee vastaan oppimisen poluilla. ”Monet epäonnistuneet ihmiset eivät ole tajunneet, miten lähellä onnistumista he olivat luovuttaessaan.” Tämä on mielenkiintoinen lause, sillä esimerkiksi Menkkafestareita järjestettäessä mietin monta kertaa, pitäisikö vain kuopata koko juttu. Kuitenkin kun tulee useampia haasteita eteen ja pääsee niistä yli, niin lopulta onnistuminenkin on palkitsevampaa. Myöskään luovuttaessa ei ikinä voi tietää miten lähellä onnistuminen on ja minkä verran onnistumisen saavuttamiseen tulisi enää käyttää päiviä, tunteja tai minuutteja.

 

Kirjaa lukiessa oli mielenkiintoisinta huomata, miten monet kohdat vallankumouksellisen oppimisen rakentavat asiat pätevät Tiimiakatemian arkeen. Yllätyin ehkä siitä, että kirjassa ei ollut valtavasti käytännön työkaluja. Mieleeni kuitenkin jäi useampia oivalluksia oppimisesta ja ajatuksia omasta tulevaisuudesta oppimisen kautta. Mitä sitten päädynkään tulevaisuudessa työkseni tekemään olen varma, että Tiimiakatemialta olen omaksunut muutaman vuoden sisällä vallankumouksellisen oppimisen mallin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!