Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

originals

Kirjoitettu 09.08.17
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Originals
Kirjan kirjoittaja: Adam Grant
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vu jade

Tämän ajatuksen takana on nähdä tuttu maailma uusin silmin. Kirjassa käytetään esimerkkinä internet selainta. Käyttämällä tietokoneesi oletus selainta, kuulut vanhasti riskiryhmään, joka tallaa valmiiksi valittuja polkuja. Asiakaspalvelu tehtävissä oleville tehtiin tutkimus, ne jotka työn aloitettuaan vaihtoivat selaimen mieleisekseen, olivat kaikin puolin tyytyväisempiä työhönsä, pienestä on kiinni. Minä olen vaihtanut selaimen mieleisekseni.

 

Herää kysymys, että mitä kaikkea on syötetty valmiina. Tiimiakatemialla olen kasvanut paljon ihmisenä siinä suhteessa, että kyseenalaista paljon ennekuin lähden tekemään asioita. Valmiiksi tallattuja polkuja on helpompi kulkea, mutta jännitys puuttuu monesti. En koe olevani varsinaisesti mikään kapinallinen, että kaikki pitää tehdä erilailla vain sen takia että olisi erilainen kuin muut, mutta välillä on hyvä kyseenalaistaa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja mihin ollaan menossa. Elämä saattaa lipua helposti käsistä kun menee laput silmillä muiden perässä. Tiimiakatemia on hyvä paikka kasvaa ihmisenä, juuri mitään ei tule valmiina, ja sekin vähä mitä tulee alkaa tuntua vastenmieliseltä. On pakko itsenäistyä ja ottaa oman elämän suuntia.

 

On oikeastaan ollut yllättävän kivuliasta irtautua valmiiksi tallatulta polulta. Tein tiimiakatemialla melkeinpä pelkästään muiden projekteja ensimmäiset 2,5 vuotta, mutta onneksi tajusin että jokin pitää muuttua. Lähdin tosissaan miettimään että mihin juuri minun pitää tästä pyrkiä. Ensimmäiset puoli vuotta ei ollut helppoa, mutta jos se olisi helppoa niin kaikki tekisivät niin. Hirveen epävarma olo tulee helposti, mutta onneksi olen päässyt siitä yli kun vaan jaksaa vaivata pääkoppaa ja tutkia. Olenkin tämän valinnan takia valunut aivan tiimin ydinporukasta vähän ulos, mutta se on ollut melkein pakollista kerta ei tiimistä löydy samalle polulle lähtiötä. Tämä on ollut ehdottomasti todella kasvattava kokemus.

 

Määrä luo laatua

Muista vieläkin hyvin tiimiakatemian alusta sen kun asiakkaissa piti laukata kieli pitkällä, vaikka käynnit olivat todella huonoja ja niissä ei juuria asiaa ollut. Muun päävalmentaja muistutti aina että laatu tulee määrästä, se otti päähän. Helpolla kun halusi päästä, niin ajateltiin että pari oikeen hyvää asiakaskäyntiä ni jo vain on tekemistä. On ollut hankala hyväksyä sitä ajatusta että pitäisi tehdä paljon töitä tietyn lopputuloksen eteen, aina haluasi päästä mahdollisimman helpolla, kaippa se vähän on perus luonteessa. Kumminkin kaikessa tekemisessä määrä on tuonut laadun lopulta. Ainut asia mikä mietityttää tässä asiassa on se että mihin kaikkeen tätä oppia kannattaa käyttää, kaikkeen? Voisiko olla niin että joitain asioita ei haluakkaan oppia niin hyvin kuin mahdollista. Kirjassa on esimerkki, jossa koululaisille annetaan arvosana heidän tuottaman määrän eikä parhaimman yksittäisen tuloksen perusteella. Esimerkkinä käsityöt, teet vaikka 20 linnunpönttöä niin saat 10 arvosanaksi. Laadulla ei ole väliä vaan määrällä, mutta kumminkin oppilasryhmä joka tavoitteli määrää, teki myös laadukkaampia pönttöjä.

 

On jotenkin ristiriitainen olo, toisaalta tuo käy järkeen. Toisaalta en haluasi tuhlata voimia turhaan. Kun mietin esimerkiksi tiimiakatemian aikana esseiden kirjoittamista, niin tulee tämä viisaus esiin. Jos minä tavoittelisin vaikkapa 10 oikein huippuesseetä niin lopputulos olisi huonompi kuin tämänhetkinen noin 60 esseetä. Se kirjottamisen taito on kehittynyt paljon enemmän niiden huonojen ja välillä ihan hyvien esseiden kautta. Tässäkin ajatus on se että ei haluaisi tuhlata suotta voimia, mutta silti se voimien tuhlaus on osoittautunut kannattavaksi, ei pitäisi kuunnella sisäistä höpöttäjää kokoajan. Tämä määrä luo laatua, pitäisi saada enemmän tavaksi, koska siinä on valtavasti potentiaalia.

 

Kirja saa kyllä minut kysymään, että miten saan joka päivä enemmän määrä aikaseksi, vähän enemmän. Pitkällä tähtäimellä se vie pitkälle. Ajatuksissani pyörii paljon opinnäytetyö. Siinä olisi hyvä sauma kokeilla oppeja. Teen sitä mahdollisimman monesti, eikä tavoitteena ole saada parilla kertaa sitä valmiiksi. Siitä tulee varmaasti laadukkaampi ja hermot säästyvät. Kuten sanottua vaikeinta on itsensä johtaminen ja kaikki lähtee siitä. Pitää saada enemmän aikaan jokapäivä.

 

Rakenna momentumia jokapäivä

Monesti näyttä siltä kun joku saa jonkin suuren onnistumisen, että olipas äijällä tuuria että olikin oikeessa paikassa. Todellisuus on usein toinen. Kirjassa puhutaan siitä että, pitää jokapäivä nousta ylös tehdä töitä paljon, jotta joskus se momentum tulee ja silloin ollaan valmiina.

 

Lähes kaikki haluavat muutoksia elämäänsä heti, räjäyttää koko pakka uusiksi ja lähtee sitä uudesti syntyneenä eteenpäin. Minullakin on monesti tämmöisiä ajatuksia, vaan ei ole oikotietä onneen. En ole tavannut hirveästi ihmisiä jotka tekevät asioita antaumuksella päivästä toiseen, ikään kuin rakentaen jotain. Se on harvinaista, mutta niinhän se menestyjien joukko on. Olen jo kaksi vuotta yrittänyt saada itselleni tavaksi lukea kirjaa joka päivä, mutta jokin siinä mättää. Onnistun pitkiäkin jaksoja, mutta on suvanto vaiheita. Kirjaa lukiessa tajusin, että minulla on ollut tähtäin liian lähellä. Nyt ymmärsin, että alamäet kuuluvat matkaan. Kaikki ei mene suoraan lineaarisesti eteenpäin, ei edes tapojen opettelu. Sitä jotenkin ajattelee asiat aina liian kapeasti ja mustavalkoiseksi. Matka on joka tapauksessa eteenpäin ja oma momenttumini rakentuu pikkuhiljaa, eikä se ole kiinni pikku suvantovaiheista.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!