Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Palaute kuuluu kaikille

Kirjoitettu 03.12.20
Esseen kirjoittaja: Liisa Jamsa
Kirjapisteet: 2
Kirja: Palaute kuuluu kaikille
Kirjan kirjoittaja: Risto Ahonen, Sirke Lohtaja-Ahonen
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin palautteen antamisesta kirjan, koska halusin tietää, miten palautetta kannattaa antaa arjessa, pienissäkin asioissa. Meillä on tiimin kesken toki palautekeskustelut, mutta joka päivä projektitiimissä tai tiimiliiderinä ollessa näkee kehityskohtia joista haluaisi antaa palautetta – mutta milloin ja miten?

Ensimmäinen perustavanlaatuinen oppi oli erottaa havainnot ja tulkinnat toisistaan. Palautetta ei saa antaa omien johtopäätöksiensä perusteella. Jos joku on myöhässä, se ei tarkoita että hän ei kunnioita toisia, vaan se tarkoittaa että hän on myöhässä.

Omista tunteista havaintoon liittyen saa kuitenkin kertoa toiselle, esimerkiksi että myöhästely tuntuu ikävältä ja epäkunnioittavalta, vaikka tiedänkin että myöhästelijä tuskin tarkoittaa mitään pahaa.

Aika selkeä juttu, onneksi ainakin itselleni, on olla triggeröimättä palautteen vastaanottajaa yleistämällä esim. että toinen on aina myöhässä.

Aika usein teemme tulkintoja toisistamme aivan muutaman kerran perusteella, ja se on todella ärsyttävää omalla kohdalla tapahtuessaan. Monet positiiviset teot jäävät vähemmälle huomiolle, kun homma sujuu sutjakkaasti.

Yksittäinen virhe voi tietysti olla tärkeä indikaattori siitä, että henkilö mahdollisesti tekee virhettä useamminkin, ja siksi siitä on syytä huomauttaa. Mutta lisäisin tällöin, että ”huomasin tämän kerran, ja en tosiaan tiedä onko sinulla ollenkaan tapana tehdä näin, mutta varmuuden vuoksi ajattelin tästä huomauttaa”.

Palautteessa ratkaisee laatu

Kirjoittajan mukaan palaute koetaan positiivisena, kun se on annettu hyvin, ja vastaavasti negatiivisena, kun se tarjoillaan huonosti. Palautteessa tulee olla neutraali havainto, esimerkiksi: Olet muutaman kerran tullut myöhässä ja se on aiheuttanut muissa ärtymystä.

Jos palautteen muotoilee henkilökohtaisesti näin ”Minua ärsyttää, koska tulet myöhässä”, viesti on pohjimmiltaan se, että sinun tulee muuttaa tapojasi minun mieltymysten vuoksi. Tällöin palaute ei myy vastaanottajalleen kuvaa siitä, miten asiat olisivat paremmin hänen omassa elämässään, jos hän ottaisi niistä vinkkiä = iloisemmat projektiryhmäläiset ja hauskempi palaveri.

Ei siis ole huonoa tai hyvää palautetta, vaan kaikki tekemistä ohjaava, perusteltu palaute on hyvää ja hyödyllistä. Emme saisi palautteen antajana koskaan jättää palautetta antamatta, koska se on ”huonoa”. Se on joko hyödyllistä, tai hyödytöntä. Hyödytön palaute voi olla perustelematonta ”musta tuntuu, et sä et välitä tästä tiimistä” tai jotain mihin saaja ei voi vaikuttaa ”huonoa on se, ettei sua kiinnosta muut tiimiläiset”.

Palaute on lahja

Palautteelle saa itse päättää, aikooko sen suhteen toimia vai ei. Jos palautetta ei ymmärrä, tulee kysyä lisää, mutta voi myös olla, että saatu palaute ei ole itselle tärkeä omien tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Liiderisyksynäni kehityin palautteen vastaanottamisessa tajuamalla, että jos joku kritisoi toimiani johtajana, palaute ei tarkoita että luoteessani tai identiteetissä, ihmisenä olisi mitään vikaa. Ohjasin tuon palautteen liideri-minälle, joka on vain johtajuusrooli jota yritän kehittää.

Tajusin myös, miten vaarallista on antaa palautteelle liikaa arvoa.

Aloin nimittäin ylikompensoimaan omia heikkouksiani. Olen saanut palautetta siitä, että jätän asioita kesken ja intoni lopahtaa. Keskityin pitkäjänteisyyteen sen sijaan, että olisin liiderinä käyttänyt vahvuuksiani, energistä optimismia ja luovuutta, hyväkseni.

Kerro, mutta älä neuvo

Mieltä mullistava havainto itselleni oli, että palautetta antaessa ei välttämättä kannata antaa neuvoja miten tehdä jokin asia toisin. Parastahan tietysti on se, kun toinen ymmärtää havainnon syvällisesti, ja keksii itse siihen ratkaisun.

Lienee parasta vähän tutkiskella, tarvitseeko palautteensaaja neuvoa tai ohjetta jatkoon kysymällä tarvitseeko hän asiassa apua tai tarjoutumalla auttamaan jos haluaa muuttaa tapojaan.

Kannustavan palautteen merkitys

Kannustavaa palautetta, eli mikä on mennyt hyvin, tulisi olla jopa suhteessa 5:1 eli hurjasti korjaavaa enemmän! En tosiaan ole antanut tarpeeksi hyvää palautetta projektiryhmäläisilleni tai tiimiläisillekään, jos palautteeksi lasketaan perusteltu palaute.

Helppoa on toki osoittaa kiitollisuutta ja huomioida toisten onnistumiset sanomalla että ”Hyvä x, hyvin tehty!”

Pitäisi muistaa kehun ja kannustuksen lisäksi vähän miettiä, miten henkilö on kehittynyt omissa tavoitteissaan tai muuten tekemisessä. Olemme usein niin keskittyneitä omaan tai oman lähipiirin tekemiseen, että muiden kehitys jää huomaamatta. Tai kenties olemme niin lähellä kehittyjää, ikään kuin katselemassa hiusten kasvua joka päivä – ihan eri juttu kuin jos näkee toisen vain kerran vuodessa!

Meillä on ensi viikolla tiimin kesken palautekeskustelut, ja on todella mielenkiintoista verrata heitä siihen, mitä he osasivat viime syksynä, vuosi takaperin. On mielestäni tärkeää huomioida tuo kehitys, sillä se valaa itseluottamusta ja rautaisempaa otetta bisneksiin!

Palaute osaksi kulttuuria

Palautteen voi ottaa osaksi kulttuuria sopimalla käytäntö palautteesta ja ilmaisemalla esimerkillisesti itse, että on valmis kehittymään palautteen perusteella. Meidän kivijalkaprojektissa voisi toimia viikottainen palautekierros esimerkiksi viikkopalaverissa: havainnot toisten toiminnasta, ei mitään sen raskaampaa tai tunteellisempaa.

Eräässä aikaisemmassa kesäprojektissa joka ikisestä päivästä tehtiin jälkimotorolat, jotka jaettiin koko projektiryhmän kesken. Hyvää, huonoa, opit ja mitä viedään käytäntöön. Se oli tehokasta ja lempeää, sillä rutiini oli nopea ja kun ”käsky” antaa palautetta tuli ulkopuolelta (motorola-rakenteesta), sitä oli helpompi antaa toisille.

Työkalujen tai rakenteen käyttö ja rutiininomaisuus saattavat olla kriittisiäkin sellaisen kulttuurin luomisessa, jossa annetaan palautetta. Ehkä unelmani spontaanista palautteesta on liian hankala, koska olemme kuitenkin ihmisiä. On hankalaa punnita, milloin olisi sopiva hetki huomauttaa jostain asiasta, varsinkin jos asialla ei ole kiire tai juuri merkitystä.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!