Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paranoidi Optimisti

Kirjoitettu 21.03.19
Esseen kirjoittaja: Ella Eronen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paranoidi Optimisti
Kirjan kirjoittaja: Risto Siilasmaa
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vaikka en ole koskaan ollut tekniikan ihmelapsi, Risto Siilasmaa sai minut kurkistamaan teknologiamaailman sisäpiireihin kirjassaan Paranoidi optimisti. Kirjan erikoinen nimi tuli vastaan lukuisissa eri medioissa jatkuvalla syötöllä,  ja lopulta minun oli pakko lukaista itsekin mistä oikein on puhutaan. Siilasmaan teos oli positiivinen yllätys täynnä syvää reflektointia teknologiajätti Nokian tuhosta ja noususta, johtamisesta ja yrityskulttuurista.

Koko kirja muistutti reflektioita, mitä me Tiimiakatemiallakin teemme.

Johtamiskirjoja ja filosofioita on moneen lähtöön, mutta harva on resonoinut näin vahvasti omani kanssa. Siilasmaalla on hyvin ”Tiimiakatemialainen” ajattelutapa. Akatemialla elettyjen vuosien aikana on alkanut jo muodostua käsitys siitä, miten haluaa itse toimia muiden ihmisten kanssa. Minulla on nykyään myös erittäin vahva käsitys myös siitä, mitä en halua olla. Tiimiakatemia on ollut loistava paikka seurata erilaisia johtamistyylejä ja ennen kaikkea kehittää omaani.

Voi olla vaikea uskoa, että Tiimiakatemialta käteen jääneitä kokemuksia voisi verrata sellaisen suuryrityksen johtajan kuin Nokian Risto Siilasmaan kokemuksiin. Oli mieleniintoista huomata, miten samanlaisia ongelmia niin pienissä kuin suurissakin yrityksissä on. Ja suurin osa ongelmista johtuu viestinnästä sekä ihmisten välisestä kommunikoinnista. Nokian tapauksessa oikeastaan niiden puutteesta.

 

Pelon ilmapiiristä

Siilasmaan sanoin: ’’Johtaja ilman seuraajia on vain tyyppi, joka on yksin kävelyllä.’’

Yllättävän moni sortuu johtamisessa pelon ilmapiirin hyväksikäyttämiseen. Silloin sorrutaan yleensä tuttuihin ja turvallisiin ratkaisuihin, jotka eivät vie yritystä samalla tavalla eteenpäin. Pelätään puhua suoraan ja ottaa riskejä. Ollaan sillä kuuluisalla mukavuusaluella, jolloin ei kehity tarpeeksi tehokkaasti. Varsinkin teknologia-alalla se koituu kohtaloksi, koska se on yksi nopeiten kehittyvistä aloista maan päällä. Esimerkkinä Siilasmaa kertoo ajoistaan Nokian hallituksessa, kun Jorma Ollila toimi puheenjohtajana. Hän oli hyvin perinteinen, auktoritäärinen johtaja, joka piti yllä ilmapiiriä, jossa itseilmaisu oli kertoman mukaan miltei mahdotonta. Hallituksen kokouksissa ja koko Nokiassa vallitsi pelon ilmapiiri, jossa ei uskallettu antaa palautetta eikä ongelmista kerrottu ylimmälle portaalle eteenpäin.

‘’Uutisten puuttuminen on huono uutinen. Huono uutinen on hyvä uutinen. Hyvä uutinen ei ole uutinen lainkaan.’’

Kirjasta pystyi aistimaan, miten epämiellyttävä ilmapiiri työskennellä Nokiassa oli. Vähempikin lamaannuttaa: Pelosta syntyy vain hätääntyneitä ratkaisuja, jotka eivät ratkaise niitä ydinsyitä, mistä ongelmat yleensä johtuvat. Pelko luo epävarmuutta itsestä ja kumppaneista, jolloin energia siirtyy työsuorituksen toteuttamisesta turhaan huolehtimiseen ja vatvomiseen.

’’Huonojen uutisten vastaanottaminen hengessä on ainoa tapa varmistaa, että johtajalle ja koko tiimille kerrotaan asioiden todellinen tila. Tosiasioille ei pidä koskaan suuttua, eikä varsinkaan niille ihmisille jotka niitä kertovat. Mitä huonompi uutinen johtajalle kerrotaan, sitä kiitollisemmin siihen tulisi suhtautua.’’

Omalla käyttäytymisellä (niin alaisena kuin johtajana) voi vaikuttaa koko yrityksen käyttäytymiskulttuuriin. Olen oppinut Tiimiakatemialla esimerkin voiman.

Kaverijohtamisen perusperiaatteina on esimerkillä johtaminen. Se on erityisesti tiimiliiderin vastuulla, mihin kiinnittää huomiota. Minne kiinnität huomion, sinne muutkin kiinnittävät. Olen viime aikoina miettinyt paljon, miksi tiimillämme on vaikeuksia sitoutua esimerkiksi kirjapisteisiin tai synnytyksissä paikalla olemiseen. Esimerkiksi tänä aamuna saavuin potentiaalisen asiakkaamme Ovikun synnytykseen, ja paikalla oli 3 ihmistä jatkamassa projektia. Tiimiliiderillämme oli muuta hommaa, niin kuin suurimmalla osalla muistakin tiimiläisistä. Jäin miettimään esimerkin voimaa: Jos tiimiliideri ei pitänyt tärkeänä ratkaisun saamista asiakkaalle, miksi muutkaan?

 

 

Palautteesta ja luottamuksesta

Arvostan suuresti palautetta ja välitöntä rehellisyyttä, enkä voi sietää asioiden salailua tai selän takana puhumista. Haluan kehittää omaa johtamistani ja käyttäytymistäni niin, että voin luoda eri yhteisöihin rehellisyyden ja välittömyyden kulttuuria.

Ainoastaan rehellisyydellä ja asioiden välittömällä käsittelyllä voi selvitä nopeatempoisessa maailmassa, missä me elämme. Nokia on varoittava esimerkki siitä, miten pelon ilmapiirillä johtaminen voi lamaannuttaa vuosia jyllänneen teknologiajätin. Pelon ilmapiiri luo nimittäin hitautta. Tieto ei liiku eikä palaute mahdollista uudelleen syntymistä tarpeeksi nopeasti.

Mikäli ongelmista ei viestitä, ne vain kasvavat kasvamistaan kunnes niitä on miltei mahdoton korjata. Mitä suurempi ongelma, sitä enemmän aikaa menee sen korjaamiseen.

’’Jos ihmisiä voi auttaa korjaamaan huonojen uutisten taustalla olevat syyt, he saavat motivaatiota kertoa jatkossakin huonoja uutisia.’’

On tärkeää luoda turvallinen ympäristö työskennellä.

Kaikki mokaavat joskus, eikä se ole ongelma. Ongelma syntyy silloin, kun siitä ei kerro tai ota opikseen. Usein tuntuu siltä, että tiimissämme on vaikea käsitellä epäonnistumisia tai mokia. Emme ole mielestäni ihan saavuttaneet sitä luottamuksen tasoa, että asioista voisi kertoa ilman tuomitsemista. Ihmiset eivät uskalla kertoa esimerkiksi tulevista lomamatkoista, koska se koetaan epäonnistumisena. Kaikki tarvitsevat välillä tauon arjesta. On tärkeää, että näitä asioita pystyttäisiin käsittelemään koko tiimin kanssa, eikä tarvitsisi kysyä yksitellen lupaa.

Välillä luottamuksemme taso oli niin huono, ettei lähdöistä kerrottu juuri ollenkaan. Luulen, että se johtui ilmapiiristämme. Sitten hakataan taas päätä seinään treeneissä kun vasta lentokentältä ilmoitetaan, että nyt lähdetään. On ikävää seurata tätä sivusta. Henkilö ristiinnaulitaan kaikkien edessä, kun nähdään vain ’’ajattelematon’’ käytös. Ihmiset unohtavat usein miettiä, miksi ihmiset käyttäytyvät näin. Usein mietin, olenko ollut osana luomassa yhteisökulttuuria, jossa on niin tukala olla, ettei uskalleta omista lomasuunnitelmista?

Haluan kaikille kuitenkin pelkkää hyvää, ja tuntuu ikävältä, jos jostakin tuntuu että asioiden piilotteleminen on tarpeellista.

 

Paranoidista optimismista

’’Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä että käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi kenties mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina. Silloinkin kun muut väittävät, ettei niitä ole. Kun ongelmia tunnistetaan, selviää, miten ne voidaan välttää tai niiden vaikutuksia minimoida.’’

Paranoidi optimismi on samalla hyvin ristiriitainen mutta harmoninen käsite. Olen aina pitänyt paradokseista ja vastakkainasetteluista, ja Siilasmaan ilmaisu jäikin resonoimaan korviini. Siilasmaan sanoin paranoidissa optimismissa ’’valppaus ja aimo annos realistista pelkoa yhdistyvät myönteiseen asenteeseen ja tulevaisuuden uskoon.’’

Mielestäni yrittäjyys on paranoidia optimismia. Se on yrittäjän elämänasenne. Että yritys menestyy, on oltava budjettisuunnitelmia ja varasuunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ilman uskoa tulevaan menestykseen mitkään suunnitelmat eivät kuitenkaan herää henkiin.

Tiimiakatemia on myös tasapainottelua realististen rajoitteiden ja unelmien välillä. Jos otan esimerkiksi oman tiimiyritykseni, ensimmäisen vuoden budjettisuunnitelmat tehtiin vasemmalla kädellä ja kassavirtalaskelmat ilman käsiä.

Se näkyi sitten yritystoiminnan kannattavuudessa, mutta siitä ainakin oppi suunnittelemaan ja tekemään talousasiat kunnolla. Sitä ei kaiken innokkuuden keskellä saa unohtaa. Olemme kuitenkin opiskelemassa yritystoimintaa, ja raha on loppujen lopuksi aika iso kulmakivi unelmien toteuttamiselle. Mielestäni raha on perseestä, mutta on perseestä olla rahaton.

Ensimmäisenä vuonna osa oli myös peloissaan realiteettien varjossa. ’’Turha edes yrittää, emme onnistu kuitenkaan. Joku muu tekee paremmin.’’

Jos ei yritä, ei voi onnistua. Jos ei yritä, ei voi epäonnistua ja oppia. On tärkeää uskaltaa elää ja kokeilla. Sitä on olla ihminen.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!