Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paranoidi optimisti

Kirjoitettu 11.04.19
Esseen kirjoittaja: Oskari Kakko
Kirjapisteet: 3
Kirja: Paranoidi optimisti
Kirjan kirjoittaja: Risto Siilasmaa, Catherine Fredman
Kategoriat: 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuuntelin Risto Siilasmaan Nokian ajasta kertoneen kirjan. Monet olivat jo aikaisemmin lukeneen kyseisen teoksen, joten päätin itsekin kokeilla. Kirja kertoo ajasta, jolloin nokia oli pahimmassa kriisissä. Siitä mitä jättiyrityksen kulisseissa tapahtui. Miksi Nokialle kävin, miten kävi? Teoksessa saa aiheesta täysin toisenlaisen kuvan mitä esimerkiksi mediassa on asioista puhuttu. Aiheena Nokian kriisin aika oli mielenkiintoinen, sillä salolaisena Nokia vaikutukset näkyivät jokapäiväisessä elämässä ja näkyvät vieläkin. Vaikka aihe olikin mielenkiintoinen, oli kirja silti aivan liian ylihypetetty.

 

Kirjan kuunteleminen meinasi loppua melkein ennen kuin se edes ehti alkaa. Tapa, jolla kirja oli kirjoitettu, ärsytti minua todella paljon. Se antoi minulle kuvan, että Siilasmaa on selittelijä. Olisin tiennyt miten tästä olisi selvitty, mutta, olisin tehnyt itse noin, mutta. Totta kai on ymmärrettävää, että uutena tulokkaana on vaikea olla erimieltä muiden kanssa, mutta jos et pysty sanomaan omaa mielipidettä asioista, olet yhtä paljon vastuussa epäonnistumisista, vaikka kuinka olisit tiennyt oikean vaihtoehdon. Alku ärsytyksestä selvittyäni, loppukirja menikin todella joutuisasti.

 

Yksi mikä jäi päällimmäisenä mieleen, oli kohta, jossa Siilasmaa ja Elop päättivät ostaa Nokian osakkeita, näyttääkseen ja luodakseen uskoa muihin Nokialaisiin, että kyllä tästä vielä selvitään. Se sai minut miettimään, että miten me voimme omassa tiimissämme ”ostaa sen osakkeita” näyttääksemme, että uskomme tähän projektiin ja tiimiin. Miten luoda uskoa kriisin aikana? Kenen vastuulla on ottaa tämä uskonluojan rooli? Entä jos kukaan ei sitä ota? Mielestäni sen tulee lähteä yksilön sisältä ja jos ei ole valmis ottamaan roolia tai hoitamaan omaa osaansa tästä, on hyvä miettiä, onko akatemia oikea paikka. Laiska tai lammas, molemmat ovat hidasteita, jotka saavat oikeasti motivoituneet tiimiläiset turhautumaan. Usein yksi negatiivinen henkilö saa enemmän huonoa aikaan, kuin positiivinen saa hyvää aikaan.

 

Toinen koppi, joka jäi mieleen, on kyseenalaistaminen ja haastaminen. Ilman että kyseenalaistetaan uusien ajatusten tai ideoiden esittäjät usein tuudittautuvat kyseiseen tilanteeseen, eivätkä lähde kehittämään ideoitaan. Itseasiassa viimeviikolla treeneissä asia nostettiinkin keskusteluun ja ihmeteltiin miksi tiimin sisällä ei tapahdu ollenkaan haastamista. Uskon että silläkin on ollut asiaa heikkoon nykytilaan. Asioiden annetaan valua läpi puolivalmiina, ilman minkäänlaista kyseenalaistamista.

 

 

Kirjassa Siilasmaa puhui monesti siitä, että vaikka panostetaankin täysillä johonkin, niin pitää myös olla jonkinlainen plan b, jos asiat alkavat mennä ihan perseelleen. Varsinkin kuin harvoin koko firmaa tai tiimiä tarvitaan kehittämään ensisijaista ideaa, niin miksi ei muutamaa voisi irrottaa vaihtoehtoisten skenaarioiden pariin.

 

Aluksi luulin, että kirjasta ei olisi tullut ollenkaan koppeja, mutta näköjään kun antoi sen tovin muhia päässä, niin ajatuksia alkoikin tulemaan. Ehkä olisi myös parempi ottaa enemmän muistiinpanoja kirjaa lukiessa tai kuunnellessaan.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!