Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paranoidi optimisti

Kirjoitettu 18.05.19
Esseen kirjoittaja: Jouni Kiiskinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Paranoidi optimisti
Kirjan kirjoittaja: Risto Siilasmaa, Catherine Fredman
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja kertoo Nokian elinkaaresta, sen huippuvuosista lähes tuhoutumisen kautta tähän päivään. Kirja on kuin Risto Siilasmaan (Nokian nykyinen hallituksen puheenjohtaja) kirjoittama reflektio projektista nimeltä Nokia. Mitä Nokia teki hyvin parhaina vuosinaan, mikä aiheutti syöksykierteen ja miten sen olisi mahdollisesti voinut estää, kuinka Nokia lopulta saatiin pelastettua kuilun partaalta. Isoimmat kopit sain nimenomaan johtamisen näkökulmasta.

Siilasmaan johtamisfilosofia on antanut kirjallekin sen nimen; paranoidi optimisti. Paranoidilla optimistilla on niin sanotusti kaksi puolta, paranoidi ja optimistinen, jotka ovat ikään kuin toistensa vastakohdat, mutta samaan aikaan tärkeällä tavalla toisiaan tukevia ominaisuuksia. Kuin yin ja yang. Paranoidi tarkoittaa jatkuvaa valppautta ja todellisuudentajuista pelkoa. Paranoidi ajattelu auttaa hahmottamaan pahimmat vaihtoehdot jo ennalta, jolloin niihin osataan varautua, tai jopa suunnitella, kuinka niiden toteutuminen voidaan välttää. Optimisti tarkoittaa sitä, että kaikkein pahimmankin tilanteen keskellä ei saa päästää irti optimistisesta tulevaisuuden asenteesta. Jos johtaja itse ei usko, että vaikeuksista selvitään, kuinka hänen aleisensakaan voisivat? Ongelmia on aina, mutta optimisti tietää, että myös jokaiseen ongelmaan on aina olemassa ratkaisu.

Siilasmaan filosofiaan kuuluu vahvasti skenaariotyöskentely. Sen avulla pyritään syväluotaamaan vaihtoehtoja, kun tehdään isoja (miksi ei pienempiäkin) päätöksiä. Kun päätöstä tehdessä ollaan jo valmiiksi mietitty vaihtoehtoja ja niiden seurauksia, yllätyksiä ei pääse tulemaan. Kaikkeen mahdolliseen ollaan jo varauduttu. Skenaariotyöskentelyssä tärkeintä on kysyä miksi. Miksi nämä toimet riittävät? Miksi emme ole tehneet tätä aiemmin? Miksi onnistumme tällä kertaa? Kysymys miksi pakottaa syvällisempään loogiseen analysointiin.

Potentialla ei mielestäni olla riittävän ”paranoideja”. Tällä tarkoitan sitä, että kun johonkin toimeen tartutaan, niin loput menee ”omalla painollaan”. Etu käteen ei kartoiteta riittävästi vaihtoehtoja ja skenaarioita (hyviä ja huonoja). Tästä esimerkkinä kultamunaus-palkinnonkin voittanut projektimme pyöräkirppis. Suunnitelmallinen toiminta ja eri vaihtoehtojen kartoittaminen ja analysointi puuttui näkemykseni mukaan projektista kokonaan. Vaihtoehtojen syvällinen pohdiskelu ennen isoimpien päätösten tekoa olisi saattanut tuoda erilaisen lopputuloksen. Itse voisin talouspäällikkönä vahvistaa omaa paranoidiuttani siten, että esittäisin budjeteista tiimille kaksi vaihtoehtoa; realistisen budjetin ja ”kaikki menee pieleen” -budjetin.

Optimismia Potentiasta sentään onneksi löytyy. Toisaalta, tiimimme bisnekset eivät ole olleet niin järisyttävän riskialttiita, että niiden mennessä mönkään, uskoa toiminnan jatkuvuudesta todella koeteltaisiin. Ehkäpä Potentian paranoidin puolen parempi esiin tulo ja sen mukanaan tuoma syvällinen skenaarioiden analysointi vaatii ensin jotain repäisevämpää projektia.

Siilasmaa noudattaa rinnakkain myös toista johtamisfilosofiaa; yrittäjämäistä johtajuutta. Vaikka kyse on johtamisfilosofiasta, sen omaksuminen on hyödyllistä kenelle tahansa, työntekijällekin. Siihen kuuluu kymmenen osatekijää, jotka ovat:

1. Vastuuntunto

Vastuuntunto tulee omistajuuden, eli uranluonnin tai kutsumuksen tunteesta. Kun johtajalla on omistajuuden tunne, hän välittää aidosti kaikesta siitä mitä yrityksessä tapahtuu. Silloin kun välittää aidosti kaikesta mitä yrityksessä tapahtuu, vastuuntunto tulee itsestään.

2. Tosiasioiden tunnustaminen

Vastuunsa tunteva ihminen ei väistä ikäviäkään tosiasioita, koska se ei auta. Huonot uutiset on otettava vastaan avoimesti ja positiivisesti, niiden kertojalle ei saa koskaan suuttua. ”Uutisten puuttuminen on huono uutinen, huono uutinen on hyvä uutinen, hyvä uutinen ei ole uutinen lainkaan”.

3. Sinnikkyys

Johtajan kannattaa tehdä itselleen selväksi, että vaikeistakin kriiseistä selvitään tavalla tai toisella. Siten luovuttaminen ei tule kyseeseen, eikä sen pohtimiseen vaihtoehtona tarvitse käyttää arvokkaita resursseja. Lisäksi kun johtaja on varma, että vaikeistakin tilanteista selvitään, muut huomaavat sen ja sinnikkyys tarttuu.

4. Riskienhallinta

Riskienhallinta ei ole sama asia kuin riskien minimointi, mutta ei myöskään sama kuin turha riskin ottaminen. Mitään merkittävää liike-elämässä ei kuitenkaan saavuteta ilman riskejä.

5. Opinjano

Jokainen haaste on mahdollisuus oppia ja kehittyä. Maailma muuttuu koko ajan ja siten bisnestenkin on pysyttävä muutoksessa mukana. Väitän, ettei mikään liiketoiminta pysy loputtomiin hengissä ilman uusiutumiskykyä (tästä Nokia on itseasiassa mainio esimerkki), mikä vaatii opinjanoa sen johtajilta.

6. Herpaantumaton fokus

Johtajan on nähtävä iso kuva koko ajan. Jos johtajan aika menee alati ilmenevien pikkuongelmien selvittelyyn, eivät liiketoiminnan kannalta pitkäaikaiset, oikeasti olennaiset asiat etene koskaan.

7. Katse taivaanrantaan

Johtajan tehtävä on kulkea pää pystyssä ja silmät avoimena. Johtajan on oltava perillä strategiasta, kilpailijoista, tulevaisuuden trendeistä ja teknologioista, asiakkaiden muuttuvista tarpeista, jne.

8. Mukavien ja arvostamiesi ihmisten tiimi

Ympärillä olevat ihmiset ovat ainoa aidon onnellisuuden lähde. Jos tiimisi ei koostu ihmisistä, joista et pidä ja joita et oikeasti kunnioita, se vaikuttaa negatiivisesti sekä onnellisuuteen, että menestymismahdollisuuksiin.

9. Kysy miksi

Huomattavasti tärkeämpi kysymys, kuin mitä tai miten. Miksi pakottaa ajattelemaan syvällisemmin.

10. Älä lakkaa unelmoimasta

Sen sijaan, että tarkastelet asioita sellaisina, kuin ne ovat, unelmoi rohkeasti sellaisista asioista, mitä ei ole koskaan ollutkaan ja kysy, miksi ei. Siten muutetaan maailmaa. Se on todellista yrittäjyyttä.

 

Meidän tiimissämme ei ole ainuttakaan yrittäjämäisen johtajuuden jokaista kohtaa täyttävää henkilöä. Syy ei minun mielestäni ole kuitenkaan ihmisissä sinänsä, vaan tässä vaiheessa vielä enemmän olosuhteissa. Vielä yhdeksän kuukautta sitten olimme kaikki toisillemme täysin tuntemattomia. Sitten yhtäkkiä meillä on 15 hengen tiimi. Kaikki aivan uudessa tilanteessa, uusien ihmisten ympäröimänä, kaikki samalla viivalla. Harvalla edes ajatuksen tasolla mitä tulevalta kahdelta ja puolelta vuodelta, tai ylipäätään elämältä haluaa saavuttaa. Sitten meille sanotaan ”omaksukaa oppimismetodit ja tehkää bisnestä”. Systeemin kunnollinen omaksuminen ja tiimin kehittyminen luottamuksen rakentamisesta alkaen vaan vaatii aikansa ja ennen sitä ei tiimin lentoonlähtöä kannata minusta liian hartaasti odotella. Mielestäni tästä syystä on typerää verrata meidän tiimiyritystämme mihin tahansa yhdeksän kuukautta pyörineeseen yritykseen, mitä olemme jonkin verran tehneet. Sen sijaan yllämainittuja yrittäjämäisen johtamisen filosofian osa-alueita kannattaisi jokaisen tiiminjäsenemme omalla kohdallaan miettiä ja pyrkiä kehittämään. Olosuhteista huolimatta aina voi ja tulee pyrkiä parempaan. Omalla kohdallani eniten kehitettävää on vastuuntunnossa, fokuksen pitämisessä ja tiimihengessä (kohdat 1, 6 ja 8).

Viiteentoista henkeen mahtuu monenlaista hiihtäjää ja jokaista ajaa omat motiivinsa. Siksi en edelleenkään tunne täydellistä omistajuutta koko tiimiyritykseemme, vaan lähinnä omaan tonttiini ja itseäni kiinnostavimpiin projekteihin. On myös projekteja ja tiimin osa-alueita, jotka eivät sanalla sanoen kiinnosta minua pätkääkään. Niistä asioista omistajuuden tunne on kaukana ja näin ollen vastuuntunto niitä kohtaan on olematonta. Huipputiimissä tuskin kukaan keskittyy vain omaan tonttiinsa ja niiden vastuualueisiin ja viis veisaa mitä muut tekevät. Siksi näen tämän kohdan tärkeimpänä yrittäjämäisen johtajuuden kehityskohtana lähes jokaisen tiimimme jäsenen kohdalla. Alkaen itsestäni.

Jos saan keskittyä selkeästi yhteen tehtävään kerralla, eikä minun tarvitse samaan aikaan huolehtia viidestä muusta, kykenen kyllä pitämään hyvin fokuksen siinä. Olen huomannut, että tiimiakatemialla tällainen tilanne vain on melko harvinainen. Silloin fokus helposti herpaantuu, enkä saa juuri mitään aikaan. Uskon, että fokus ja sen vahvuus vahvistuu tekemällä. Yksi tämän hetken tavoitteistani on opetella ajankäyttöni parempaa suunnittelua. Silloin pystyn ”keinotekoisesti” ohjaamaan itseni tilanteisiin, joissa voin keskittyä yhteen asiaan kerralla.

Tiimihengellä (tai sen puuttumisella) tässä yhteydessä tarkoitan lähinnä itselleni ominaista taipumusta tehdä asiat itse. Kyse ei ole siitä, että uskon itse tekeväni kaiken paremmin, kuin muut. Kyse on yksinkertaisesti menneisyydestä opituista tavoista, joiden muuttaminen tuntuu vaikealta. Autan mielelläni muita, jos vain pystyn, mutta en itse osaa pyytää apua, sen enempää, kuin ”käskeä” jotakin toista tekemään jonkin homman puolestani. Tätä pitää vain yksinkertaisesti opetella. Verkkokauppa projektin ”päällikkyys” lienee hyvä alusta sen opetteluun.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!