Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paras

Kirjoitettu 06.12.17
Esseen kirjoittaja: Timi Maunula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paras
Kirjan kirjoittaja: Erik Bertrand Larssen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Havahduin hetki sitten tarkastellessani luettujen kirjojen listaa siihen, että olen tämän ensimmäisen puolivuotisen lukenut pääasiassa kirjoja liittyen oman itsensä kehittämiseen ja löytämiseen. Kirjat ovat herättäneet älyttömän paljon ajatuksia ja antaneet itsevarmuutta pimeneviin päiviin. Koin Erik Bertrand Larssenin Paras –kirjan jotenkin samaistuttavana ja helposti ymmärrettävänä. Larssen kertoo omien hyvien ja huonojen kokemustensa kautta, miten mieli on aina ihmistä vahvempi. Juurikin tämä mielen vahvuus oli yksi suurimmista ja kiintoisimmista asioista koko kirjassa.

 

Omat elämänkokemukseni eivät ole kaikille arkipäivää. Olen joutunut inhottaviin paikkoihin ja tilanteisiin. Joskus on tuntunut yksinäiseltä, siltä ettei huomioida, ei nähdä. Nähnyt asioita, mitä kenenkään ei pitäisi niin nuorena nähdä. Jotenkin heräsin kaikkiin kokemuksiini vasta murrosiässä, ennen sitä kuvittelin niiden olevan melko normaaleja. Ikävien asioiden tapahtuminen ei kuitenkaan loppunut siihen ja koulun henkilökunta tuli väliin ja ohjasi juttelemaan ammattilaisten kanssa. En pitänyt siitä. En ymmärtänyt ”miltä sinusta tuntuu?” kysymyksen asettelua tilanteessa. Pahalta, miksi kysyt? Kävin keskusteluissa kolme kertaa, kunnes päätin lopettaa siellä juttelemisen.

 

Uskon, että jokaisella meistä on omat ”luurangot” kaapeissa. Toisilla ne ovat haudattuna syvälle, minulla ne pyrkivät ulos päivittäin. Olen tottunut käsittelemään elämän alamäet itse itseni kanssa. Vaikka hullulta kuulostaakin, keskustelen asiat läpi itseni kanssa. Yksin. Voitan aina. En voi kiistää sitä, että saan älyttömästi ja loputtomasti voimaa ympärilläni olevista ihmisistä. Hymyn voima on parempi kuin sata jänistä.

 

Uskon, ettei tässä maailmassa voi tapahtua mitään, mikä murskaisi minut. Mieleni on vahva ja tiedostan sen. Uskon, että pystyn tekemään mitä haluan. Larssen antoi kirjassaan esimerkin omasta laskuvarjojääkärikurssinsa kaverista, joka kertoi olevansa hyvä palelemaan. Hän sai voimaa ja jaksamista pelkästään ajatuksesta, että hän on parempi ja kykenevämpi palelemaan kuin muut. Tarpeeksi usein, kun muistuttaa itseään siitä, mihin kaikkeen on kykeneväinen, voi saavuttaa enemmän kuin uskookaan.

 

Toinen Larssenin painottama asia oli tavoitteet. Mikä on hyvä tavoite? Edellisessä esseessäni (The Firefly Effect) mainitsin jo SMARTi kaavan ja koen sen edelleen älyttömän hyväksi tavoitteiden asettamistyökaluksi. Larssenin mukaan hyvä tavoite herättää aina tunteita. Jos se ei herätä tunteita, se jää toteuttamatta. Kirjaa lukiessa itseään tuli usein verrattua muihin. Peilaaminen on sekä hyvä, että huono asia. Larssen painottaakin, että tarkoitus on olla paras versio itsestään!

 

Luettuani kirjan tajusin haluavani tehdä muutoksen elämässäni. Vuonna 2017 ennen kesää, päivät olivat lyhyitä ja minulla oli hullun paljon aikaa keskittyä itseeni. Treenasin paljon. Painin, kävin salilla, lenkkeilin, jopa uin. Kesä tuli, lähdin pk-seudulle yrityksen perustamishommiin. Liikunta ja oma aika jäivät kokonaan. Iltaisin halusi olla rakkaittensa kanssa, päivisin teki innolla töitä unelmiensa eteen. Öisin nukkui.

 

Nyt eletään joulukuuta, tarkalleen ottaen itsenäisyyspäivää. Tiimiakatemia on alkanut. Hommia riittää, päivät ovat pitkiä. Kesäloma on venähtänyt. Tuntuu että on laiskistunut, ei jaksa lähteä iltaisin pitkän päivän jälkeen jumpalle. Treenaamisessa ei ole mitään tavoitteita. Salille on pitkä matka, lenkille lähteminen tuntuu vaikealta. En jaksa mennä uimaan. Painoa on tullut lisää ainakin 10kg. Huomaan itsessäni sen. Olen laiska ja väsynyt. Haluan nukkumaan ennen yhdeksää. En tunne oloani niin hyväksi ja itsevarmaksi kuin ennen. Ällötän itseäni. Kirjoittaessani tätä esseetä kuulokkeissa alkaa soimaan Pyhimyksen- Paranoid (13). Sopii jotenkin teemaan.

 

Olen päättänyt, että vuodesta 2018 tulee elämäni vuosi. Maaliskuun loppuun mennessä olen laihduttanut lihoamani kilot pois. 01.04.2018 painan 83kg. 2018 vuoden aikana mittaan osaamiseni painissa osallistumalla kisoihin 82,9kg sarjassa (tavoite tarkentuu, kunhan saan kisakalenterin). Vuonna 2018 teen hyvää tulosta tiimini kanssa, aion tehdä ensimmäisen 10 000€ kaupan. Vuonna 2018 haluan tuntea oloni hyväksi joka ikisenä päivänä (kovan krapulan lasken hyväksi, jos sitä ennen on ollut hauskaa), saavuttaa unelmiani ja elää intohimojeni mukaisesti. Aion olla paras mahdollinen itseni. 06.12.2018 aion lukea tämän esseen uudestaan, naurahtaa ja sanoa, että ylitin itseni kaikilla osa-alueilla. Minä tein sen.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!