Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paras

Kirjoitettu 09.10.19
Esseen kirjoittaja: Tatu Levänen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Oli hauska sattuma, sillä kuuntelin ensimmäisellä kerralla kirjan läpi enkä tehnyt muistiinpanoja. Mielessäni oli kuitenkin, että rupean heti kirjan kuunneltuani lukemaan kirjaa uudelleen ja tekemään muistiinpanoja. Kirjan lopussa Erik Bertrand Larssen (jatkossa lyhennetty E.B.S) kehottikin toimimaan juuri näin. Kirjan alussa käsitellään kuinka henkilö pääsee irti rajoituksistaan ja lopussa sitä kuinka huipuksi kehitytään.

Jääkärikoulun upseeri piirsi vuonna 1992 henkiinjäämiskurssilla pystysuoran viivan taululle, toiseen päähän hän kirjoitti numeron yksi ja toiseen päähän numeron kymmenen. ”Luulette kestävänne tämän verran.” Upseeri sanoi ja osoitti numeroa neljä. ”Äitinne kuvittelee teidän kestävän tämän verran.” Osoittaen numeroa kaksi. ”Me upseerit tiedämme teidän kestävän tämän” osoittaen seitsemää. ”Todellisuudessa kestätte kuitenkin vieläkin enemmän.” Ja lopuksi upseeri osoitti numeroa kymmenen. Tällä henkiinjäämiskurssilla E.B.S siirsi todella omia rajojaan ja totesi sen olevan valtaisa kokemus huomata mihin todella pystyy. Kuinka saadaan ulkoisesta pakosta muokattua sellaista joka kumpuaisi sisältä? Voittajan ja häviäjän ero on pieni, aika tekee erosta suuremman. Arjen valinnat vaikuttavat jolloin pitkässä juoksussa ero kasvaa suureksi. Minun täytyykin kysyä itseltäni kuinka voittaisin oman mukavuudenhaluni ja mitkä, tai paremminkin miten ajatukset rajoittavat minua?

Arjen valintoja tehdessä tunteet voittavat järjen. Tämän huomaa helposti itsekin arjessa omia valintoja tehdesssä. Tunteet perustelevat usein järjen yli halun pelata Playstationia tai katsoa Netflixiä kun järki yrittäisi perustella miksi kannattaisi mielummin lukea kirjaa tai mennä ajoissa nukkumaan. Kaikkihan kuitenkin lähtökohtaisesti tietävät mikä valinta arjessa on hyväksi. Ihmisellä täytyy myös olla tavoite. Suuri tavoite voi aluksi tuntuakin vaikealta saavuttaa, mutta arjen valintojen muokkaamisella se lähestyy päivä päivältä. Tavoitteen asettaminen helpottaa myös merkittävästi valintojen tekemistä. Mikäli tavoitteesi on kehittyä parhaaksi kuvaajaksi voi valintatilanteena olla keskinkertaisen elokuvan katsominen jolloin menee myöhemmin nukkumaan, vai meneekö ajoissa nukkumaan jotta pääsee ajoissa kuvaamaan optimaalisessa auringonnousussa. Henkilön täytyy myös tiedostaa omat arvonsa tavoitetta määritettäessä. Tavoite ei voi olla ristiriidassa omien arvojen kanssa, sillä silloin täytyisi elää omien arvojensa vastaisesti, jolloin ei saavuteta mielihyvää. Mielihyvän E.B.L määrittelee olevan tunne siitä kun onnistunut ja tulevan oman ponnistelun ja suorituksen seurauksena. Tuleehan siitä täysin erilainen tunne mikäli perii miljoona euroa Vs. ansaitsee miljoona euroa oman työnsä seurauksena.

Mitä me sitten pelkäämme? Maapallo on 4,5 miljardia vuotta vanha. Sinä ja minä elämme täällä hyvällä tuurilla suurin piirtein 80 vuotta. Aikamme täällä, myös akatemialla on rajallinen (paitsi ehkä valmentajilla). Lisäisikö tekemistä ajatus kellosta joka tikittää sekunti sekuntilta jäljellä olevaa aikaa pois? Hyvä kysymys on myös kysyä itseltään päivän päätteeksi ”Mikäli tämä olisi viimeinen päiväni, olenko elänyt sen niin kuin haluaisin?” Mikäli vastaus kysymykseen on monta kertaa peräkkäin ei, tulee elämäntyyliä muuttaa. Pelottaako meitä krokotiili sängyn alla? Jos et uskalla kurkistaa, saat elää pelossa koko elämän. Suurin taistelu käydään kuitenkin arkipäivinä, juuri niinä tavallisina päivinä kun muut ajattelevat etteivät voi tänään tehdä mitään tavoitteidensa saavuttamiseksi. Itse pelkään myös jostain syystä tehdä asioita joista saisin varmasti tyydytystä. Kestän varmasti työntekoa ja osaan (ehkä) käyttää päätänikin miettimään ennalta mahdollisia ongelma tilanteita, jotta voin nukkua yöni rauhassa. Joka päivä olisikin hyvä päästä hiukan pois omalta mukavuusalueelta kehittyäkseen. Kirjassa kerrotaan mielenkiintoisena ideana, etteivät ihmiset kadu niitä valintoja joita ovat tehneet, vaan niitä valintoja mitä eivät tehneet. Voiko peräti olla siis (maalaisjärkeä käyttäen ja kärjistäen ajatellen) melkeinpä sama mitä valintoja tekee elämän aikana, kunhan niitä vain tekee? Kunhan valinnan voi vain perustellen vievän sinua kohti tavoitettasi. Oma johtopäätös on myös, että päätöksenteon täytyy herättää tunteita ja provosoida jollain tasolla; vedota siis tunteisiin.

”Jos ehdoin tahdoin tyydyt olemaan vähemmän kuin mihin kykenet, tulet olemaan syvästi onneton koko loppuelämäsi.”

Elämää pitäisi pystyä tarkistelemaan usein eri näkökulmista, pitäen kuitenkin tavoite mielessä. Itse ajattelen tuon ajatuksen kuta kuinkin näin: Esimerkiksi. Mieti olenko onnellinen ja olenko tehnyt töitä tavoitteeni eteen? Mikäli en ole onnellinen ja olen tehnyt töitä, ei tavoite ole oikea minulle. Olenko elänyt omilla arvoillani ja voinko vielä parantaa tavoitteen saavuttamista purkamalla sisäisiä estojani ja rajoituksiani? Saavutanko tavoitteen pysymällä valitsemallani polulla vai täytyykö lähestymistä muuttaa? Vaikka tavoite onkin tärkeää olla Bill Gates sanoi joskus jos hänellä olisi ollut konkreettinen tieto siitä missä maaliviiva on hän luulee, että olisi ylittänyt sen jo vuosia sitten. Tutkailevatko menestyvät ihmiset usein tilannettaan eri näkökulmista. Asettavatko he jatkuvasti uusia tavoitteita vai onko tavoitteiden asettaminen heille vain väline siihen etteivät jäisi paikalleen.

Kirjan mukaan lahjakkuus ei ratkaise, ettei sitä olisi olemassakaan. Esimerkkinä otettiin tutkimus, jonka unkarilainen professori teki lapsillaan. Hänellä oli kolme tytärtä jotka laitettiin opettelemaan pienestä pitäen shakin pelaamista todella, todella monta tuntia päivässä. Jokainen heistä pärjäsi lajissa todella hyvin. Itse mietin ajatusta ettei lahjakkuutta olisi olemassakaan, niin että täytyy omata lahjakkuus harjoitteluun. Kovaan työntekoon. Olisikohan Jari Litmasen jatkuva loukkaantuminen voinut johtua lapsesta asti vietetyistä 10 tunnin päivistä harjoitteluhalilla. 10 000 tunnin säännössä on varmasti perää. Väkisinkin tulee ajatus siitä mihin yksittäiseen asiaan minä olen käyttänyt elämästäni 10 000 tuntia? Vastausta en välttämättä edes halua tietää…

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!