Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paras

Kirjoitettu 10.12.19
Esseen kirjoittaja: Aleksi Laitinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paras
Kirjan kirjoittaja: Erik Bertrand Larssen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 5. Valmentaminen, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viikko takaperin tuli tiimin kesken puheeksi mitä kukin aikoo lukea seuraavaksi. Samalla nousi esiin puhetta äänikirjoista ja niiden kuuntelusta. Olen pitkin syksyä ajatellut kokeilla myös äänikirjoja, mutta en ollut saanut aikaiseksi vielä. Latasin siis vinkistä koppia ottaneena sovelluksen puhelimeen ja rupesin selailemaan kirjavalikoimaa. Silmiin paistoi ”Paras”, jonka on kirjoittanut Erik Bertrand Larssen. Olin kuullut kirjasta jo aiemmin meidän treeneissä ja sitä on muutenkin kuullut kehuttuvan hyvänä ja motivoivana kirjana.

Kirja kertoo kuinka saada itsestään mahdollisimman paljon irti ja kuinka olla oikeasti paras. Erik Bertrand Larssen on norjalainen valmentaja, laskuvarjojääkäri ja taloustieteilijä, joten miehellä on kokemusta monesta. Hän on kertonut kirjassa monipuolisesti näkökulmia, joiden avulla ihminen saa itsestään paljon enemmän irti kun hän itse odottaa. Kirja kertoo kokemuksia armeijan leivistä, päättäväisyydestä, tavoitteista, arvoista, motivoinnista ja monesta muusta tekijästä, jotka vievät sinua eteenpäin.

 

Aloitin kuuntelemaan kirjaa ja en ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun ensimmäisen kerran tuli omakohtaisia kokemuksia mieleen liittyen kirjassa kerrottavaan tarinaan. Kirjassa kerrottiin kuinka skapparit olivat armeijassa sanoneet ennen rankkaa harjoitusta, että kuinka teidän suorituskyky arvioidaan verrattuna siihen mihin te todellisesti pystytte. Tällä asteikolla 0-10 teidän äidit ajattelevat, että te pystytte tasolle 2 ja me taas tiedetään teidän pystyvän ainakin tasolle 7. Loppujen lopuksi jaksaminen on niin paljon kiinni itsestään ja omasta tahtotilasta. Tähän voi verrata omakohtaisesti kokemuksia intistä, jolloin oli ensimmäisten maastoharjoitusten vuoro ja lopussa oli tiedossa vielä marssi täydessä varustuksessa. Alkuun monet ajattelivat, että voimat eivät tule riittämään suorittamaan tätä marssia loppuun, mutta niin vaan kukaan ei lopettanut. Jokainen ryhmä kannusti heikoimpia ja tahdonvoima oli kova jokaisella saada suoritettua yhdessä joukkueen kanssa. Kannoimme yhdessä toisten kamppeita, kun voimat alkoivat ehtyä osalla porukasta, mutta maaliin päästiin koko porukka. Suorituksen jälkeinen fiilis oli aivan huikea ja jokainen koki varmasti onnistuneensa hienosti. Tätä samaa näkökulmaa voi verrata mihin vaan haasteeseen, jonka kokee vaikeaksi ja haastavaksi, mutta purkamalla sitä palasiksi ja tahdonvoimalla pääsee jo todella pitkälle.

Kirjassa kerrottiin paljon vinkkejä arkielämään kuinka pienetkin asiat vaikuttavat kokonaisuuteen. Miten syöt, liikut ja lepäät? Jokainen valinta vaikuttaa kokonaisuuteen ja siihen kuinka hyväksi haluaa tulla valitsemassaan hommassa. Itsellä oli hieman vaikeuksia välillä suhtautua kirjaan oikein, sillä minulla ei ole ollut koskaan sellaista asiaa, jossa olisin halunnut niin kovasti olla paras, että olisin uhrannut kaiken muun elämän juuri sen tavoitteluun. Mutta sain silti kirjasta paljon vinkkejä, joita voin soveltaa omaan hyvinvointiin ja liiketoimintaan Tempossa. Olen viime kuukausina kiinnittänyt huomiota hyvinvointiin ja olen kyllä rehellisesti sanottuna huomannut eron omassa aktiivisuudessani ja virkeystilassani positiivisesti. Usein päättäväisyys ja pienetkin asiat, jotka viet oikeasti käytäntöön asti tulevat vaikuttamaan ja näin ollen pystyt myös seuraamaan näitä jos teet ne etkä vain mieti että pitäisi tehdä. Usein ihmiselle menee tunne järjen edelle, jolloin helposti tekee valintoja tunteen mukaan. On hyvä yrittää silloin miettiä kuinka asian voisi yrittää ajatella toisella tavalla. Kirjassa tuli hyvänä esimerkkinä, että lähdetkö työpäivän jälkeen lenkille vai jäätkö makaamaan sohvalle loppuillaksi? Usein voisi ajatella hieman väsyneenä työpäivän jälkeen, että on paras vaihtoehto vain levätä sohvalla ja huilailla. Toisin ajateltuna voit miettiä kumpi tuntuu paremmalta, olet virkeä lenkin jälkeen ja voit rauhoittua rauhassa illalla urheilun jälkeen vai että olet maannut koko illan koomaisena ja tunnet olosi tönköksi. Tällöin helpommin valitset itseäsi edistävän vaihtoehdon.

Useaan otteeseen esille nousee myös jatkuvan tsemppauksen ja motivoimisen tärkeys. Tätä meidän olisi esimerkiksi todella helppo tehdä Tempossa vielä enemmän, jolloin voimissa saada parempia tuloksia aikaan. Kannustaisimme toisiamme ja sparraisimme kohti tavoitteita, jolloin saisimme positiivista tukea ja painetta myös muilta omiin projekteihin. Tottakai tätä tehdään jo, mutta sen lisääminen jokapäiväiseen tekemiseen voisi nostaa tekemistä seuraavalle tasolle.

 

On myös hyvä muistaa, että kun asetamme tavoitteita itsellemme ja tiimillemme niin on hyvä ajatella myös hieman sitä synkkää puolta. Mitä jos epäonnistumme projektissa? Kuinka toimimme jos näin käy? Jos kukaan ei ole valmistautunut yhtään epäonnistumiseen, niin sieltä nouseminen voi olla todella haasteellista. Kirjassa tuli minusta hyvä ohjenuora tähän, jossa mietitään onnistumista ja epäonnistumista suhteessa 80/20. Näin meidän pääfokus säilyisi projektin onnistumisessa, mutta epäonnistumisen tapahtuessa meillä olisi jo alustava suunnitelma tehtynä ja näin mahdollisesti pystyisimme vielä korjaamaan tilanteen.

Kirjassa oli myös hyvä esimerkki, jonka mukaan vaatii 10 000 tuntia, jotta voit oikeasti tulla esimerkiksi supertähdeksi ammattilaistason urheilussa. Se vaatii lukuisia toistoja ja tunteja myös vapaa-ajalla. Usein kun ihmiset ovat kysyneet vaikka jalkapallon supertähdiltä kuinka he ovat viettäneet nuoruutensa niin vastauksena tulee, että kaikki päivät on tullut vietettyä kentällä siitä lähtien kun on oppinut kävelemään, jolloin harjoitustunteja ja oppeja on kertynyt jo lapsesta saakka. Samoin myös sitten hieman vanhemmalla iällä, kun on alkanut koulut ja muut harrastukset niin se jalkapallo on aina vienyt kaiken ylimääräisen ajan ja kohti huippua on tavoiteltu kaikessa tekemisessä. Kirjassa tuli myös esiin vanhempien rooli, joka on myös valtava nuoren menestyksen kannalta. Muutamia esimerkkejä oli, joissa vanhemmat ovat painostaneet tietyn lajin pariin ja minusta se on väärin. Tuki on tärkeää ja kannustus, mutta näen että jokaiselta täytyy tulla itsestään tahto ja polte tekemistä kohtaan, eikä kukaan sitä voi tulla määräämään ketään, mitä tulee tehdä.

Kaiken kaikkiaan sain varmasti itselleni paljon vinkkejä valintojen tekemiseen oman hyvinvoinnin kannalta ja samoin myös Tempon toimintaan liittyen. Kirja myös avarsi hyvin silmiä työnteon määrän ja tahtotiloihin sekä motivaatioon. Suosittelen kyllä kirjaa ehdottomasti, vaikka et tahtoisikaan olla paras jossain, sillä kirjasta on mahdollista saada paljon vinkkejä omaan arkielämään. Aion kyllä varmasti myös lukea jonkun muun Erikin kirjoittaman kirjan, sillä tämä jätti ainakin kiinnostavan mielikuvan miehestä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!