Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Essee 2 KP

Jouko Holmström

Paras mahdollinen joukkuepelaaja

 

 

Jos kysytään, niin pidän itseäni melko tyypillisenä joukkuepelaajana. Tulen yleensä varsin hyvin toimeen erilaisten persoonien kanssa, ja usein yhdessä tekeminen saattaa olla minulle motivaattorina tärkeämpi kuin saavutettavat tulokset. Toisaalta vaikka minulla onkin taustaa joukkuepeleistä kuten kaukalopallosta ja jääkiekosta, en yleensä ole porukassa äänekkäin tai ensimmäisenä ottamassa johtamisvastuuta. Nykyään omassa tiimissäni olen kuitenkin varsin aloitteellinen ja minulla on vahva halu olla mukana vaikuttamassa yhteisiin ratkaisuihimme.

Patrick Lencionin kirja Paras mahdollinen joukkuepelaaja – Tiimiläisen kolme parasta ominaisuutta (Päivä Osakeyhtiö, 2016), on kirjana suoraa jatkoa Tiimiakatemian lukulistoilla usein pyörivälle Lencionin teokselle Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Kyseisestä kirjasta Lencionin näkökulma on siirtynyt tiimitasolta yksilötasolle, ja teoria kerrotaan Lencionille tutulla tavalla tarinamuodossa. Tarina avaa hyvin tiimin käsitettä yhdessä toimivien yksilöiden tiiviinä ja oppivana porukkana. Tuloksekas tiimitoiminta vaatii tunnetusti sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja keskinäistä luottamusta. Jos tiimin jäsenet eivät näissä asioissa onnistu yksilöinä, se muodostaa väistämättä pullonkaulan myös tiimin kasvulle ja kehitykselle.

 

Teoria: Nöyryys, Nälkä, Älykkyys

Paras mahdollinen joukkuepelaaja hakee vastausta kysymykseen siitä, millaisia ominaisuuksia hyvä tiimipelaaja tarvitsee. Lencionin kirja kiteyttää ominaisuudet kolmeen: Nöyryyteen, Nälkään ja Älykkyyteen. Kaikki kolme ominaisuutta ovat monitulkintaisia ja niitä voi ilmentää monella tapaa. Usein kuitenkin isot puutteet yhdessäkin näistä, saattavat tulla esiin karulla tavalla tiimitoiminnan kontekstissa.

Nöyryys tarkoittaa tervettä toisten kunnioittamista ja huomioimista osana omaa toimintaa. Nöyrä ihminen kykenee tunnustamaan virheensä, ja antamaan toisille tunnustusta ja iloitsemaan vilpittömästi heidän onnistumisistaan. Hyvänlaatuinen nöyryys näkyy kuitenkin myös terveenä itseluottamuksena ja omanarvontuntona.

Nälkäisellä henkilöllä tarkoitetaan, että haluaa aidosti saavuttaa jotain minkä puolesta on valmis laittamaan itsensä likoon ja tarvittaessa epämukavuusalueelle. Sopiva nälkä tekemisessä auttaa pitämään ajatukset olennaisessa ja motivoimaan myös muita ihmisiä yhteiseen haasteeseen. Tiimissä tämä nälkä näkyy usein myös toisiin tarttuvana innostumisena, sekä asioiden näkemisenä mahdollisuuksina uhkien sijasta. Nälkäinen ihminen ei välttämättä lannistu helposti vastoinkäymisistä, vaan kääntää ne paikoiksi oppia.

Älykkyydestä tiimipelaajan kontekstissa puhuttaessa, kuvataan henkilön taitoa toimia toisten ihmisten kanssa. Älykäs ihminen tunnistaan tilanteet ja valitsee oikean toimintatavan sen mukaisesti. Tiiviissä yhteistyössä toimiessa tällainen älykkyys korostuu, kun oppii tuntemaan toisten persoonia. On opittava huomioimaan omassa toiminnassa, miten hankalat asiat kannattaa tuoda esiin, milloin toinen tarvitsee rohkaisua ja milloin rakentavaa palautetta. Jos älykkäällä ihmisellä on pahoja puutteita muilla joukkuepelaajan osa-alueilla, henkilö saattaa käyttää älykkyyttään tiimin kannalta vääriin tarkoitusperiin. Älykäs ihminen kykenee halutessaan manipuloimaan toisia, ja oman egon ajaessa nöyryyden yli, hän saattaa käyttää toisia pelinappuloina saavuttaakseen omia tavoitteitaan.

Oma mielipiteeni Lencionin teoriasta joukkupelaajan kolmesta ihanneominaisuudesta on se, että se menee samaan kategoriaan kuin Idiootit ympärilläni -kirjan värikoodit, ja Tiimiakatemiallakin käytetyt Belbinin tiimiroolitestit. Ymmärrän tarpeen jollain tapaa määritellä ihmisiä heidän käyttäytymismalliensa ja persoonallisuuksiensa mukaan, mutta mielestäni edellä mainittujen teorioiden kaltaiset mallit alkavat helposti vahvistamaan itseään toteuttavia stereotypioita. Varmasti jokaisella (myös itselläni) on hyviä ja huonoja kokemuksia tiimityöskentelystä erilaisten ihmisten kanssa. Ei voi kiistää, etteivätkö omalla päällisin puolin ”nöyrät” tai ”nälkäiset” tai ”älykkäät” ihmiset olisi olleet yleensä juuri niitä, joiden kanssa yhteistyö on sujunut mutkattomammin. Jokaisessa ihmisessä kyseiset ominaisuudet näkyvät kuitenkin juuri heidän omalla tavallaan, mikä haastaa mielestäni teorian käyttökelpoisuutta esimerkiksi rekrytointipäätösten tukena. Palkkaustilanteessa painottuu rekrytointia tekevän henkilön mielenmalli ja kokemukset eri ominaisuuksista, joka herkästi vääristää kandidaattien vertailua.

 

Kuinka teorian ominaisuudet sitten näkyvät omassa tiimissäni Gravissa?

Tiimin sisäisen dynamiikan kehittyessä on luonnollista, että osasta kehittyy enemmän johtavia persoonia, kuin toisista. Osa osoittaa johtajuuttaan hakeutumalla vastuurooleihin tiimissä ja asiakasprojekteissa, ja toiset näyttävät esimerkkiä ottamalla omassa kehityksessään isoja harppauksia. Itse kuulun teorian ominaisuuksien puolesta luultavsti siihen osaan tiimistä, jossa nöyryys yhteistä tekemistä kohtaan on hyvällä tasolla, mutta ajoittain sopivassa nälässä saada entistä parempia tuloksia, sekä toisia huomioivassa tilanneälykkyydessä on kehitettävää. Liian lepsusta itseni haastamisesta olen toisinaan saanut palautteenannoissa muistutusta, ja itse tunnistan etten ole kovin taitava lukemaan toisten mielialoja, mistä olisi tiiviissä tiimityössä usein valtavasti hyötyä.

Siinä missä Lencionin viiden toimintahäiriön teoria soveltuu mielestäni hyvin kuvaamaan myös Gravin kehitystä tiiminä, kirjan kaikkia konkreettisia esimerkkejä joukkuepelaajan ominaisuuksien ilmenemisestä en ehkä ottaisi yksilöidemme kehityksemme mittareiksi. Lukiessa itselleni särähti pahasti korvaan muun muassa tiimiläisen nälkäisyyden arvioiminen sillä, kuinka valmis hän on tekemään töitä työajan ulkopuolella. Gravissa tämä on ollut asia, joka joidenkin tiimiläisten kohdalla on kääntynyt itseä vastaan, kun töistä ei osata irrottautua työpäivien jälkeen. Itselleni ilta-aikaan sähköpostiin kilahtavat palaverikutsut, tai WhatsAppiin illalla ilmestyvä pyyntö hoitaa jokin asia huomisaamuksi, ovat nälän sijaan selviä merkkejä työn organisoinnin tehottomuudesta, tai haasteesta erottaa tärkeät asiat kiireellisistä. Viimeisen vuoden aikana tässä on menty paljon eteenpäin, mutta edelleen koen, että meillä on tiimissä tarvetta luoda vahvempia yhteisiä toimintatapoja ja palautteenantoa sen tueksi, että saamme pidettyä tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä, samalla saavuttaen entistä parempia tuloksia tiiminä.

Ehkä ei olekaan viisasta pohtia omaa itseään tai Gravia Lencionin teorian kolmen ominaisuuden kautta, vaan laajentaa suosiolla näkökulmaa siihen, mitkä ominaisuudet tai toimintatavat ovat vahvuuksiamme ja missä meillä on kehitettävää. Kuten mainitsin aiemmin, tiedostan hyvin, että minulla on kehitettävää tietynlaisessa tuloshakuisemmassa ajattelussa, ja tiiminä tarvitsemme lisää vastuunottoa kaikilta, jotta johtaminen ei jäisi yksittäisten ihmisten varaan. Vapaamatkustajana Gravissa ei mielestäni ole kukaan, ja olemme oppineet hyvin tekemään töitä kaikkien tiimiläisen kanssa. Kenties aitoa kuuntelua ja avointa välittämistä voisimme lisätä, jolloin jokaisen vahvuuksia päästäisiin hyödyntämään entistä enemmän ja hakemaan mahdollisiin haasteisiin ratkaisuja yhdessä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!