Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paras mahdollinen joukkuepelaaja

Kirjoitettu 18.05.18
Esseen kirjoittaja: Neea-Eveliina Mäkinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Paras mahdollinen joukkuepelaaja
Kirjan kirjoittaja: Patrick Lencioni
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Kun ollaan Tiimiakatemialla, tiimissä ja tiimiyrityksessä, tiimin ja sen yhteen pelaamisen merkitys korostuu älyttömästi. Näemme todella paljon vaivaa siihen, että tiimimme menee eteenpäin ja olisimme mahdollisimman tehokkaita tällä kokoonpanolla. Meillä on yhdeksän jäsentä ja olemme kolmen vuoden ajan viettäneet vähintään 10 tuntia viikossa yhdessä. Kuitenkin, kun on kyse tiimistä, on kyse ihmisistä, yksilöistä, jotka pelaavat yhdessä. Tästä syystä sitä ei voi kehittää, ellei sen yksilöt kehity ja näe vaivaa kehittyäkseen. Lencioni kuvaa jokaiselle joukkuepelaajalle kolme tiimin kannalta tärkeää piirrettä, joiden kehittämiseen keskittyä ja joita myös johtamisen näkökulmasta johtaa. Kuitenkin nämä kolme piirrettä ovat myös hyvin linkissä Lencionin kaavailemiin tiimin viiteen toimintahäiriöön. Molemmat kasvavat noin samassa suhteessa ja ovat riippuvaisia toisistaan.

viisi_toimintatasoa_suomeksi-e1494426438709

 

Nälkäisyys (hungry worker)

Nälkäisyydellä tarkoitetaan tässä tapauksessa suurta halua tehdä asioita. Nälkäisillä ihmisillä on jatkuva tarve tehdä enemmän, oppia lisää ja saavuttaa mahdollisimman paljon. Tällaiset ihmiset saavat yleensä paljon aikaan, koska ovat hyvin oma-aloitteisia ja motivoituneita työhönsä. Nälkäisyys on oman oppimisen kannalta älyttömän hyödyllistä, ja kuka pomo ei rakastaisi vapaasta tahdosta pitkää päivää puurtavaa työntekijää, mutta loppujen lopuksi tämä voi olla väsyttävä ja raskas piirre, eivätkä kaikki halua sitä. On paljon ihmisiä, jotka tekevät vain sen, mitä pyydetään, eivätkä haluakaan tehdä enempää.

Tässä mielestäni näkyy vahvasti yrittäjäluontoisten ja suorittajaluontoisten ihmisten ero. Molempia tarvitaan, koska työtehtäviä on niin monenlaisia. Osa nauttii hihnatyöstä, koska siinä on selkeä rutiini eikä se aiheuta riskejä. Toiset nauttivat itsensä haastamisesta sekä vastuunotosta ja haluavat määrätä oman työnsä rytmin. Tiimissä työskentelyn kannalta nälkäisyys on kuitenkin avain elementti. Tiimissä tulee pelata yhteen, mutta kyetä tekemään päätöksiä omalta puoleltaan. Jokaisen yksilön tulee pystyä ajattelemaan hyötyjä yksin ja yhdessä, eikä tämä onnistu, jos koko ajan painaa menemään ykkösvaihteella ja odottaa ohjeita.

Älykäs (socially smart worker)

Älykäs joukkuepelaaja on sosiaalisesti taitava, ei siis tässä tapauksessa välttämättä kirjaviisas. Tällaiset henkilöt luovat tiimiin yhteishenkeä ja positiivista ilmapiiriä. He ovat empaattisia, hyviä kuuntelijoita ja osaavat kohdella toisia heidän luonteensa perusteella. Älykkäät myös ymmärtävät tiimin tilannetta hyvin ja harvoin myötävaikuttavat mihinkään tiimin viidestä toimintahäiriöistä.

Tämän piirteen huomaaminen on paljon vaikeampaa, kuin sen puuttumisen huomaaminen. Sosiaalisesti lahjattomat on helppo huomata joukosta, sillä heillä puolestaan on tapana töksäytellä asioita ja tiedostamattaan loukata toisia. Suurin osa ihmisistä haluaa olla älykkäitä ja tätä taitoa pystyykin treenaamaan sen puutteen huomatessaan.

Tiimi ei toimi ilman älykkäitä tiimipelaajia, joten tämä on mielestäni ehkä tärkein taito oppia. Mikä siitä tosin tekee vaikeaa, on se, että se on täysin itselähtöistä. Älykkyys on opeteltava taito, mutta sitä on vaikea opettaa, eikä ketään pysty pakottamaan oppimaan sitä. Mielestäni onkin siis tärkeää, pystyä pitämään mahdollisimman avoin kulttuuri tiimissä, jotta palaute liikkuu vaivattomasti ja sen jatkuva antaminen ei vaivaannuta eikä loukkaa ketään. Näin pystytään seuraamaan kehitystä ja avoimesti ilmaisemaan tarpeitaan niin, että ne ovat helposti ymmärrettävissä niillekin, jotka eivät vielä niitä osaa sanatta havainnoida.

 

Nöyrä (humble worker)

Lencioni väittää kirjassaan, että kaikki hyvät joukkuepelaajat ovat lähes aina nöyriä yksilöitä. JA olen aivan täysin samaa mieltä. Nöyrällä ei tässä tapauksessa tarkoiteta nöyristelevää, vaan yhteistä etua omansa sijasta tavoittelevaa henkilöä. Tällaiset ihmiset osaavat jättää oman itsekkyytensä pois tiimin tarpeita täyttäessä ja ovatkin aina valmiita pelaamaan yhteiseen pussiin. He osaavat kehua ja tuoda huomiota toisille heidän onnistuessaan, mutta ymmärtävät myös, että jokaista jäsentä tulee huomioida. Nöyrät ovatkin todella tärkeitä team spiritin luomisen kannalta.

Tiimissä ei saa olla haitallisella tavalla itsekäs. Itsekkyys tuhoaa tiimin dynamiikkaa ja vähentää luottamusta tiimissä. Jos toisella on jatkuvasti oma lehmä ojassa, haluaako sitä oikeasti tehdä näiden motiivien perusteella töitä ko. ihmisen kanssa. Itselleni ihmisten välinen tasa-arvo töissä on älyttömän tärkeää, joten omaan sieluun sattuu (ja pistää vihaksi), jos joku yksilö hyötyy lopputuloksesta enemmän kuin tiimi ja se on ollut tämän henkilön enemmän tai vähemmän salainen tavoite. Silloinhan jokaisen tulisi saada samalla tavalla henkilökohtaisia tavoitteitaan täytettyä ja tällöin kaikki pelaisivat omaan pussiinsa. Tiimiakatemiasta tulisi yksilöakatemia. Ei ole siis toimivaa tiimiä, ilman sen jäsenien nöyryyttä.

 

Kaikki nämä kolme: nälkäisyys, älykkyys ja nöyryys ovat siis tiimin toiminnan kannalta tärkeitä piirteitä ihmisessä. Ne eivät ole persoonallisuustyyppejä vaan nimenomaan piirteitä, jotka voi oppia ja joita voi kehittää. Näitä kaikkia yleensä löytyy jo luonnostaan jokaisesta, mutta niiden hiomisella maksimiin, saadaan taitavia joukkuepelaajia.

player1

Yksi tiimiläisistämme teetätti meillä Lencionin joukkuepelaajatestin, jossa saimme vastata, millaisia joukkuepelaajia koemme itse olevamme. Tämän jälkeen päätimme tehdä saman testin jokaiselle jäsenelle niin, että arvioimme kaikki paikalla olevat. Loppujen lopuksi itselle jäi siis seitsemän ihmisen arvio omista joukkuepelaajataidoista. Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten muut kokevat oman olemuksen ja työnteon tiimissä. Itselleni antamat pisteet olivat (käytännössä kaikilla) raadollisemmat, kuin muiden antamat. Muistan tiimini ränkänneen minut aika osaavaksi jokaisella alueella, mutta luonnollisesti sieltä selkeästi nousi muutamia kohtia, joissa on itsellä kehittämisen varaa.

Olen lähtökohtaisesti nöyrä ja nälkäinen. Kuitenkin nopea provosoitumiseni aiheuttaa helposti täyskäännöksen älykkyydessäni ja täydellisen seisahduksen nöyryydessä ja nälkäisyydessä. Tiimissä provosoidun itseasiassa kaikkein helpoiten näiden piirteiden puutteesta toisessa. Varsinkin nöyryyden puute, eli se oma lehmä siellä ojassa, saa minut täysin yhteistyökyvyttömäksi. Minulla ei siis ole mitään sitä vastaan, että jokainen hyötyy myös yksilötasolla yhdessä tehtävästä työstä. Ongelma tulee siinä, jos päädytään tilanteeseen, jossa vain osa tekee yhteiseen hyvään ja osa työstää omiaan. Koen normaalitilassani kykeneväni jopa yllättävän hyvään tasoon nöyryydessä ja älykkyydessä, mutta provosoituneena (lue: vihaisena sekä muita syyttävänä) en tee enää mitään tiimin eteen (yleensä ei tee silloin suurin osa muistakaan) ja sanon asiat ihan, miten huvittaa, yhtään henkilölle sovittamatta tai mielentilaan katsomatta. Sanomattakin selvää, että tässä on pientä kehitettävää vielä, mutta kaikkihan lähtee ongelman tiedostamisesta. Pyrin jatkossa suodattamaan vihaani puheestani ja painamaan jarrua vähän kevyemmin. Tutkimuksilla on osoitettu, että ratkaisujen tuomisella negan sijaan, edistetään niin ongelman käsittelyä, kuin siitä selviämisnopeutta, joten tähän pyritään. Kuitenkin, minusta on tärkeää nostaa kissa pöydälle, joten ongelmat on tuotava esiin, sen voi tosin tehdä paljon neutraalimmin, kuin minulle on luontaista.

Mielestäni tiimissämme on ihan ok balanssi kaikkien näiden piirteiden välillä. Ehdottomasti parannettavaa on vielä, mutta tiimin kehitystä häiritsevää piirrevajetta ei ole kellään. Tietysti, mitä paremmalla tasolla nämä piirteet jokaisessa ovat, sitä nopeammin tiimimme kehittyisi huipputiimiksi. Suurimpana ongelmana tiimissämme olen nähnyt ehkä nälkäisyyden ja nöyryyden puutteen. Siinä kohtaa, kun osalla on omaa tekemistä ja osalla ei, tasapaino tuppaa huojua hieman. Kiireisimmät haluavat vähemmän kiireisten ottavan enemmän vastuuta tiimin asioista ja vähemmän kiireiset haluaisivat kuitenkin, että kaikki tekisivät yhdessä, eivät he ole mitään tiimin ”orjia”. Tässä kohtaa jäsenten nöyryys kyseenalaistetaan, kun vastuita on jaossa. Itsekään en tiedä, miten näistä tilanteista pääsee ylös, mutta miten me olemme lähteneet tätä ratkaisemaan, on se, että kellekään yksilölle ei automaattisesti anneta vastuuta. Meillä ei ole muita nimikkeitä, kuin talouspäällikkö (tämä oli pakko pitää), näin keneltäkään ei voida olettaa vastuunottamista automaattisesti, vaan tilanteet läpikäydään silloin, kun ne tulee ja vastuunottaja/t valitaan tapauskohtaisesti. Tavoitteena tällä on vähentää yksilöiden kuormitusta sekä vastuun välttelyä ja päästä niinkin ideaalitilanteeseen, että jokainen automaattisesti haluaa ottaa vastuuta, eli on valmis tekemään omasta tahdostaan tiimin eteen hyvää. Kokeilu alkoi viikko sitten ja mielenkiinnolla odotan, olemmeko niin valmiita, että pystymme tähän.

 

 

Tagit: , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!