Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paremmin sanottu kuin tehty

Kirjoitettu 17.05.18
Esseen kirjoittaja: Oona Tynkkynen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paremmin sanottu kuin tehty
Kirjan kirjoittaja: Tanja Parviainen
Kategoriat: 9.01. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin vastikään Taina Parviaisen Paremmin Sanottu kuin tehty -kirjan. Halusin kirjalla syventää viestinnällistä osaamistani, mutta tuntuu, että anti jäi vähän laihaksi. Kirjassa nostettiin esiin erilaisia valittaja-tyyppejä sekä keinoja reagoida oikein kuhunkin tapaan. Vastaan ei ole tullut vielä yhtään tällaista valitusta, joten oppeja on ollut vaikea soveltaa käytäntöön. Toivon mukaan kirjasta muistiinpanoihin nostamani kopit auttavat kuitenkin tulevaisuudessa.

Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan jäänyt, sillä Parviainen haastoi Paremmin Sanottu kuin tehty -kirjassaan tekemään oman viestintätilanteiden SWOT-analyysin. Parviaisen mukaan omien ominaisuuksien tunteminen helpottaa viestimistä varsinkin vaikeissa tilanteissa. Päädyin Parviaisen rohkaisemana miettimään omien viestinnällisten taitojeni vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia sekä uhkia.

Viestintätaitojeni SWOT-analyysi

Vahvuudekseni nostin taitoni kirjallisessa viestinnässä. Minulla on omasta mielestäni melko paljon kokemusta kirjoittamisesta, sillä olen kirjoittanut viimeisen seitsemän vuoden aikana liki (ellen yli) 400 julkaistua lehtijuttua sekä lukuisia muita tekstejä. Lehtijuttujen kirjoittaminen on pakottanut kirjoittamaan objektiivisesti sekä oikeakielisesti, mitkä ovat monissa kirjallisissa viestintätilanteissa valttikortteja. Lehtijuttujen ohella olen kirjoittanut kolumneja sekä pitänyt blogia, jotka ovat opettaneet ilmaisemaan omia mielipiteitä kirjoittamalla.

Taina Parviainen kertoo kirjassaan oikeakielisyyden lisäävän luottamusta. Jotenkin tämä lause syöpyi mieleeni ja olen kiinnittänyt vielä aiempaakin enemmän huomiota oikeakielisyyteni. Muun muassa olen pyrkinyt pääsemään eroon turhista puhekielisistä ”että” ja ”niin” -ilmauksista. Olen toimittajataustani vuoksi silmäni ovat harjaantuneet tekstien oikolukemiseen ja kirjoitusvirheet hyppäävät silmilleni aika helposti. Mutta tuon ”luottamuslauseen” myötä olen miettinyt enemmän juuri tuon oikeakielisyyden tuomaa luottamusta. Etsiskelin taannoin tietoja netistä eräästä antiikkiliikkeestä. Liikkeen etusivulla oli karmaisevia kirjoitus- ja kielivirheitä, jolloin huomasin toden teolla niiden merkityksen. Kirjoitusvirheet eivät olleet kauhean hyvää markkinointia kyseiselle yritykselle. Tämä myös nostatti halun kehittää omaa oikeakielisyyttä vielä lisää. Koen, että oma oikeakielisyyteni on aika hyvällä mallilla moneen ikäiseeni verrattuna, mutta vielä kaukana täydellisestä.

Heikkouksiani ovat valtaosa suullisista viestintätilanteista. Olen toisinaan huono keskittymään kuuntelemiseen ja ajatukseni eivät pysy kasassa. Tästä seuraa se, että en aina pysy keskusteluissa ajan tasalla, että osaisin jatkaa keskustelua. Jos jännitän alan sönköttää ja sekoan sanoissa. Nolostun myös omista mokistani helposti, vaikka eihän se vaarallista ole. Perfektionistin luonteeni kuitenkin katsoo sen epäonnistumiseksi ja päättää, että on parempi olla vain hiljaa. Olen myös hirvittävän huono virittämään keskustelua ihmisten kanssa, sillä en keksi hyviä keskustelunavauksia. Monesti keskustelut tyrehtyvät kiusalliseen hiljaisuuteen, koska keskustelun kumpikaan ei osapuoli ei osaa sanoa mitään järkevää. Heikkouksiani on myös ehdottomasti herkkyyteni. Loukkaannun ja ahdistun todella helposti pienistäkin negatiivisista palautteista, vaikka en sitä ulospäin näyttäisi. Sisälle sattuu, mutta sitä ei voi näyttää ulospäin. Olen yrittänyt olla vahva ja harjoitella palautteen vastaanottamista, mutta se vaatii työtä. (Maanantaina pidettävät tiimin ensimmäiset palautetreenit ovat hyvä harjoitus tässä.)

Positiivinen asia on, että mahdollisuuksia minusta on moneen viestintätilanteissa. Monesti pystyn suhtautumaan asioihin hyvällä asenteella. (Toki välillä esiintyy asennevammoja, jonka vuoksi tämä löytyykin mahdollisuudesta kohdasta.) Olen myös empaattinen, mitä voi hyödyntää monissa viestintätilanteissa. Haluan, että asiakkaani ovat tyytyväisiä ja tämä on asia, johon voin vaikuttaa viestintätaidoillani.

Mutta sitten se asian toinen puoli, uhat. Olen herkkä, mutta myös tunteellinen ihminen. Itken hirvittävän helposti, mikä ei ole aina hyvä asia. Otan asiat liian henkilökohtaisesti ja tunteeni loukkaantuvat, mikä taas aiheuttaa turhaa draamaa. Monesti, varsinkin ollessani väsynyt, kaadan pahan oloni muiden niskaan, mikä taas harvoin on kovin mukava ja hyvä asia. Myös suullisten viestintätilanteiden jännittäminen on uhka. Jännittämisestä aiheutuvat jäätymiset voivat sattua kriittisellä hetkellä, jolloin kauppa menee sivu suun tai annan itsestäni tahtomattani tökerön kuvan.

Johtopäätöksiä                                                                

Kuten jo ehkä edellisestä SWOT-analyysistakin käy ilmi, olen omimmillani kirjallisessa viestinnässä. Voisin hoitaa kaiken viestintäni kirjallisesti. Tarvitsen aikaa asioiden miettimiseen ja muotoilemiseen. Puhuessa tätä mahdollisuutta ei ole, enkä pysty aina tuomaa itseäni parhaalla mahdollisella tavalla esille. Olen huomannut, että minun on helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla, oikeastaan näin on ollut aina. Sen vuoksi monet esseistäni ovat olleet henkilökohtaisia ja ”syvällisiä”. Kirjoittaminen on minulle keino purkaa pääni sisällä pörrääviä ajatuksiani. En osaa ja uskalla vain sanoa asioita suoraan, vaikka haluaisin. Tiimissä työskenteleminen on pakottanut minut opettelemaan suoraan puhumista. Yritän jatkuvasti työntää syrjään sisällä jylläävän epävarmuuden ja sanoa asiat ääneen, vaikka niiden sanominen toisinaan pelotta. En varsinaisesti pelkää konflikteja, mutta pelkään aiheuttaa niitä. Tässä kohtaa on pakko viitata Thomas Eriksonin mahtavaan Idiootit Ympärilläni -kirjaan, sillä konfliktien pelko tuo esiin vihreä puoleni. (Konfliktien pelko on yksi vihreän tyypin piirteistä.) En halua loukata ketään vahingossakaan.

Vaikka kirjoittaminen on minulle ”omempaa” aluetta, on dialogin harjoitteleminen oman ja muiden tiimien kanssa tehnyt hyvää. Oma suu on avattava, jos ei halua tulla poljetuksi (ja sitähän minä en halua). Myös asioiden sanominen rakentavasti on tärkeä taito, mitä täytyy varsinkin kiihtyneissä keskusteluissa palautella mieleen. Koen, että tiimin kanssa toiminen, on erinomainen paikka harjoitella suoraan puhumista sekä itsensä ilmaisemista. Minun täytyy vain jostain löytää se rohkeus sanoa kaikki, mikä kismittää ja vituttaa. (Siinä kohtaa on hyvä muistaa, että konfliktit eivät tapa, etten jänistä.)

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!