Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Parhaasta pohjalle

Kirjoitettu 09.01.17
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin?
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 3.5. Yrittämisen klassikot, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jim Collins käy kirjassaan läpi suuria yrityksiä jotka ovat joutuneet parhaasta pohjalle, ja toisaalta myös tutkinut miten siitä jatketaan vahvana eteenpäin. Mielenkiintoinen huomio on myös se että menestys ei ole tae tulevasta, tämä tuntuu itsestään selvältä. Kun tarkemmin miettii asiaa niin huomaa ettei ainaakaan itselläni ole tullut mieleen että esimerkiksi niinkin vahvat brändit kuin Coka-Cola, Nestle, Apple, McDonalds, Disney, tai vaikkapa Google voisivat oikeasti sortua hyvinkin nopealla tahdilla jos yrityksessä tehdään vääriä valintoja, esimerkiski esimies tasolla.

 

Kirjassa käydää viisi kohtaa läpi mitkä ovat johtaneet yrityksen tippumisen huipulta pohjalle. Jim teki mielenkiintoisen huomion siinä, että tie huipulle on paljon yksinkertaisempi kuin tie alas. Syitä tippua huipulta on paljon enemmän kuin päästä sinne.

 

Ylimielisyys

Yrityksen tie huipulle muodostua vaikkapa Circuit City tapauksessa näin, rakennetaan ydinliiketoiminta ja siitä toimiva vauhtipyörä jolla kasvatettiin yriyksen koko yli kymmenkertaiseksi yhdessä vuosikymmenessä. Toisessa vaiheessa aletaan uskoa että kun enismmäinen ydinliiketoiminta onnitui niin hyvin että lähdetään rakentamaan vielä parempaa. Tässä vaiheessa resursseja tuhlataan innovointiin ja uuden kehittämiseen paljon. Kaikki ei mene niin kuin elokuvissa ja siinä vaiheessa pitää palata alkuperäiseen ydinliiketoimintaan jonka kehittäminen on laiminlyöty. Tämä tarkoittaa sitä että vauhtipyörä on alkanut vispaamaan miten sattuun, eikä se enään tarjoa kasvua saatika edes pysy vauhdissa.

 

Kirjassa on lukemattomia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun hypätään menestyvästä vauhtipyörästä uuden kimppuun. Harvemmin on hyvin käynyt, toisaalta pitää muistaa se tosiasia että jos ydinliiketoimintaa uhkaa joku uusi innovaatio niin tarvitaan jotain päätöksiä sen suhteen.

Paras tapa välttää kriisiytymisen enimmäinen vaihe eli ylimielisyys, on pitää menestystä tuurina ja jatkaa töitä miksi, kysymyksen ja toimivan konseptin kehittämisessä.

 

Loputon kasvu?

Luulitko että parhaat yritykset taantuvat sen takia että niistä tulee isoja, läskejä, tyytyväisiä ja omahyvisiä tilanteeseen. Tutkimuksen osoittavat muuta, nimenomaan yliyrittäinen ja liika innovointi ajoivat ylivoimasesti suurimman osan yrityksistä parhaasta pohjalle. Tämä tieto oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Tästä ei puhuta paljon, ainakaan niissä piireissä missä minä olen ollut. Tähän liittyy varmasti suuruden ja erinomaisuuden sekoittaminen. Mitäpä jos mitataisiinkin liikevaihdon sijaan kateprosentteja tai voittoa per henkilö, isoissakin firmoissa. Se kertoo enemmän yrityksen erinomaisuudesta.

 

Liian kasvun tavoitteluun liittyy muutama muukin riskinpaikka. Siinä vaiheessa kun, kasvetaan rajusti, pitää myös palkata rajusti ihmisiä. Avainpaikoille alkaa siinä vaiheessa tulla enstistä epäpätevämpia ihmisiä, huomataan ettei homma toimi niin kuin ennen. Se johtaa taas byrokratian lisäämiseen, jotta toimintaa pystyttäisiin pitäämään edes jotenkin sillä suunnalla mihin oli ajatus mennä. Sekä tietysti Vallasiirron vaikeudet. Kirjassa on paljon esimerkkejä huonosta johtajaportaan vaihdosta.

 

Riskien kieltäminen

Motorla on yksi esimerkki yriyksistä, joka teki vääriä liikeitä. He lähtivät kehittämään omanlaista satelliittipuhelinta ennekuin kännykkäverkot alkoivat toimia hyvin vähän syrjämmässäkin. Ideahan oli hyvä ja siihe laiteettiin miljardeja rahaa. Kehitys kesti kumminkin liian kauan ennekuin saatiin mitään pihalle, tässä vaiheessa alkoi tulla jo selviä merkkejä siitä että kännykkäverkko kattaa koko maailman ja paljon edullisemmin kuin heidän ratkaisunsa. Liika kasvun tavoittelu ja selvien merkkien kieltäminen ajoi motorlan julkaisemaan Iriduimiumin. Olihan sen varaan jo laskettu niin paljon. Seuraavan vuoden aikana homman ajettiin jo alas.

 

Tässä kolmannessa vaiheessa näkyvät jo vahvasti kaksi edellistä vaihetta. Ollaan ylimielisiä omasta menestyksestä ja siitä seuraa katteeton kasvun tavoittelu. Siitä päästään sitten riskien ja vaarojen kieltämiseen. Puhutaan mielummin hyvistä asioista yrityksen sisällä ja haetaan riskillä jotain seuraavaa isoa tuotetta. Tässä vaiheessa tiimityö on alkanut kärsiä jatkuvasta kasvusta johtuvasta väärien ihmisten palkaamisesta ja tästä seuraa että johto alkaa eristyä muusta organisaatiosta.

 

Nyt äkkiä jotain!

Tässä vaiheessa hallitus tekee isoja liikkeitä. Toimitusjohtaja vaihdetaan, tehdään yritysostoja ja muutenkin haetaan jotain ihmelääkettä. Luullaan että yhtäkkiä jokin ennen ei niin hyväksi strategiaksi todettu onkin juuri se oikea lääke tähän ongelmaan.

 

Itselleni tulee mielee kalliit ja näyttävät uudelleen organisoinnit. En ole täysin varma postin tämän hetkisestä tilanteesta, mutta mieleeni tuli heti postin naurettavat ja sairaan kalliit muutokset postista itellaan ja hetken päästä takaisin. Tässä saattoi olla kyse tästä hätäisistä näyttävistä ratkaisuista.

 

Lopulta tilanne ajutuu siihen pisteeseen että neljäs vaihe ajaa yrityksen johdon kuilun partaalle, jossa edessä on viides vaihe eli antautuminen tai pieneksi muuttuminen. Kassavirta ongelmat ja toivon menettäminen on vahvasti läsnä.

 

Tai uusi nousu

Avainasemassa on johtamien. Kriisistä noustaan aina hyvällä johtamisella. Monessa tapauksessa tervehtyminen alkoi 1-3 vaiheissa, mutta muutama pääsi ylös jopa neljännestä vaiheesta. Hyvä johtaja varmistaa resurssit ja pitää vaikeinakin aikoina kiinni parhaaksi pyrkimisessä, eikä vain selviytymissä. Hyvin johdetussa yrityksessä voidaan jopa toivoa hankalia aikoja markkinoilla, koska sillon huonosti johdetut tippuvat pelistä pois.

 

Kirjassa oli paljon mieleniintoisia esimerkkejä todella isoista ja hyvistä yrityksistä, jotka ajautuivat konkurssiin tai nousivat hankaluuksista huolimatta. Kirjan oppeja on aika hankaa kiteyttää, koska se on niin kaukana omista kokemuksista. Kumminkin itseäni lohduttaa tavalla ajatus siitä, että maailman parhaatkin ovat todella haavoittuvaisia ja he sortuvat naurettavilta tuntuviin itsestään selvyksiin.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!