Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pari napsahdusta kirjasta.

Kirjoitettu 23.10.15
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Gurumarkkinointi
Kirjan kirjoittaja: Antti Apunen ja Jari Parantainen
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 6. Markkinointi, 6.5. Markkinoinnin klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Gurumarkkinointi

Antti Apunen ja Jari Parantainen

Suomalaiset imevät äidinmaidossa insinöörimäisen perusajattelun joka on myynnin ja markkinoinnin iso vastustaja. Kirjassa herrasmiehet lupaavat ravistella insinööriaivojamme ja kertoa miksi on tärkeä osata ajatella uudella tavalla. Kirja kertoo myynnistä, markkinoinnista ja on täynnä keittiöpsykologiaa. Kirja oli lukukokemuksena erityisen mielenkiintoinen. Kirjan laajuus hämmästytti minut, niin paljon asiaa yhdessä opuksessa. Kauppamiehenä olisin tehnyt samalla vaivalla kaksi kirjaa ja puolittanut tämän tiiliskiven paksuuden.

Löpinät sikseen, kirja oli erinomainen. Tässä lyhyessä kirjoitelmassa aion kirjoittaa yhdestä asiasta joka kirjassa erityisesti sai minut pysähtymään ja miettimään.

 

Aivomme ovat puolellamme

Kirjassa kerrottiin tutkimuksesta jossa autoilijoilta kyseltiin ovatko he omasta mielestään hyviä kuskeja? Entä osaavatko he omasta mielestään ajaa paremmin kuin keskiverto autoilijat?

Vastaus lienee selvä. Ainakin minä olen omasta mielestäni hyvä kuski ja ehdottomasti olen parempi kuin keskiverto suomalainen juntti. Tuo juntti joka ei saa pidettyä liikennettä sujuvana vaikka olemme sunnuntaiaamuna kello kuusi, kahdestaan liikenneympyrässä.

Mielenkiintoista on se, että aivomme tulkitsevat vastaavanlaisia kysymyksiä meille suotuisasti. Olemme siis aina hieman parempia omasta mielestämme, vaikka me suomalaisina emme useinkaan näytä saatikka kerro miten hyviä me olemme. Ajattelemme kuitenkin vähintäänkin olevamme parempia kuin kollegamme.

Into siirtyi vasta gap kassajärjestelmästä yhteiskassaan, samaan aikaan monet arvostelevat yhteiskassaa ja luukuttavat gapin puolesta. Mistä se johtuu?

Uskon, että se johtuu siitä että kaikki dialogiringissä istuvat tiimiyrittäjät ajattelevat olevansa keskivertoa huomattavasti parempia. Ainakin tuomme keskivertoa enemmän rahaa firman tilille. Näin ollen sanomme; ”minun rahojani ei jaeta muille, teen rahaa kuitenkin enemmän kuin nämä talikot tässä ringissä yhteensä.” Ajatus joka pohjalla vaikuttaa on siis se, että olen parempi kuin te muut, siksi haluan, että rahani ovat minun eikä meidän.  Tämä päättelyketju ei suinkaan ole absoluuttinen totuus, mutta kirjan pohjalta tulin siihen tulokseen, että jotain tämän kaltaista siinä taustalla on.

Hauskaa on myös se, että jos olemme jossain taidossa huonoja alamme pikkuhiljaa vähätellä sen taidon merkitystä. Suosittelen tarkkailemaan omaa toimintaa niin huomaamme tämän aivojen puolustuskeinon toimivan yllättävän monessa asiassa. Esimerkkinä mainittakoon, että ongelmat ja esteet joita kohtaamme ovat usein huonoa tuuria tai johtuu jostain meistä riippumattomasta asiasta kuten urposta tiimiliideristä tai projektiryhmästä. Puolestaan onnistumisemme taas eivät johdu tuurista tai hyvästä projektiryhmästä vaan siitä, että olemme kovia jätkiä ja ennen kaikkea ammattilaisia. Aivomme ovat loppujen lopuksi melko turhamainen elin mutta ne tekevät sen siksi, että ne haluavat suojella meitä ja meidän egoamme.

Egon heikkous

 

En osaa tyhjentävästi selittää mikä on ego mutta jokainen meistä ymmärtää sen olevan toisilla iso ja toisilla piilossa.

Egon suurin vihollinen on epäonnistuminen ja se, että joudumme myöntämään kuinka epäonnistuimme. Yleensä osaamme kyllä vierittää syyn jonkun toisen niskalle. Tiimiakatemiana vieritämme oman säälittävyytemme Jamkin niskaan ja Intona vieritämme sen tiimin niskaan, tuon persoonattoman vihollisemme. Haluamme aina suojella itseämme ja egoamme, se on sinänsä säälittävää mutta niin syvällä meissä.

Kirjassa kerrotaan siitä kuinka opiskelijoille tehtiin älykkyystesti. Testattavat opiskelijat pitivät itseään älykkäinä ennen testiä. Hauskaa testauksessa oli se, että ne opiskelijat jotka saivat testistä huonon tuloksen, pitivät testiä huonona. Sellaisena joka ei oikeastaan edes mitannut älykkyyttä. Vastaavasti ne jotka saivat hyviä tuloksia, pitivät testiä erinomaisena älykkyyden mittarina. Tämä kertoo aika paljon ihmisluonteesta ja egosta.

Egomme pitää meitä keskivertaista ihmistä älykkäämpänä, komeampana ja mukavampana vaikka testit tai todellisuus sanoisi mitä tahansa muuta. Suojelemme itseämme ja egoamme viimeiseen asti.

Tiimiakatemialla on hienoa, että jokainen todennäköisesti epäonnistuu ja saa huomata olleensa väärässä. Ego saa kolhuja matkan varrella ja meistä kasvaa entistä itsetietoisempia tyyppejä. Tiimiakatemialaiset ovat vahvoja itsensä tuntemisessa ja osaamme myöntää kun epäonnistumme. Emme sysää vastuuta tiimin sisällä jatkuvasti toisten niskaan vaan opimme myöntämään kun mokaamme. Tiimiakatemia on sen takia hyvä paikka kasvaa ihmisenä. Olen itse oppinut paljon itsestäni ja tulen varmasti vielä oppimaan. Olen silti keskivertoa parempi kuljettaja kuin muut tiimiakatemialaiset, siitä en luovu.

 

Onko Tiimiakatemialaiset siis keskivertoa älykkäämpiä, parempia ja valmiimpia tradenomeja kuin muut?

  • Kyllä on, sanoisi Tiimiakatemialainen. Vai sanoisiko sittenkään?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!