Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Patakuningas & Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Kirjoitettu 06.08.18
Esseen kirjoittaja: Pilvi Sillgren
Kirjapisteet: 3
Kirja: Patakuningas & Kuinka olla piittaamatta paskaakaan
Kirjan kirjoittaja: Hans Välimäki & Mark Manson
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aloitin tämän esseen pelkän Välimäen elämänkerran perusteella, mutta se tuntui kaipaavan jotain lisää, joten päädyin yhdistämään tähän Bookbeatissa vastaan tulleen Kuinka olla piittaamatta paskaakaan- teoksen. Se sopi Välimäen itsepäiseen toisten epäilystä välittämättömään asenteeseen perustaa Suomeen Michelin tähtien arvoinen ravintola. Itse tyypistä on itselläni kaiken median+ Masterchefin perusteella mulkku kuva, mutta teosta kuunnellessa tuli sellainen olo, että ei vähemmän jyrkkä, perfektionisti tai vihaan asti ruuasta intohimoinen tyyppi olisi päässyt samoihin tuloksiin.

 

”Pidän työstäni, mutta en ehdi tehdä sitä hyvin”

Juuri se kiire ja jatkuvat liian pitkät ja stressaavat päivät oli Hansinkin raivokohtauksiin perimmäinen syy ja johti tilanteisiin, joissa astiat lensi ja viattomat sivulliset saivat kärsiä hänen purkaessaan huonoa oloa. Osittain sama syy oli takana siinäkin, kun unelma projekti Hyvin voi!pop-upista tuli loppuun palamisen ja jatkuvan riitelyn helvetti. Vaikka tekisi sitä ”oikeaa” itselleen mielekästä hommaa, ei siitä voi nauttia, jos voimavarat ei riitä ja aika menee oikeastaan kaikkeen siihen ei-innostavaan pakolliseen hommaan, jota on tehtävä että selviytyy eteenpäin. Meilläkin innon synnytti potentiaali kasvuun ja toiminnan laajentumiseen ja kehittämiseen, mutta kun arki iski ja työvuorojen ja muiden askareiden hoitaminen söi kaikki tunnit, jäi se mielekäs osuus paitsioon ja tekemättä. Nyt sama ongelma vaivaa Ryhtivaljaiden kanssa. Nähdään taas se potentiaali vaikka mihin superlaajan kohderyhmän ansiosta, mutta kun kuvioon lisätään opari, loput kirjapisteet ja opintojenkirjaukset, tiimin viimeinen kehityksen syksy ja mymmirahojen tienaus, jää monet visiot vaan sille tasolle, että näin pitäisi tehdä, tai tämä ja tämä olisi hyvä kokeilu. Toivotaan kuitenkin että treenimäärältä kevyempi syksy ja kirjapisteetön loppu antaisi enemmän tilaa kalenterista sille mielekkäälle maailman (Suomen) valloitukselle valjaiden kanssa, eikä tule vain postiteltua harvakseen tippuvia tilauksia.

 

”Kokit ovat juoppoja ja tarjoilijat huoria”

Varsinkin Välimäen aloittaessa uraansa tämä oli vallalla oleva käsitys alan työntekijöistä ja teoksen mukaan ainakin monessa ravintolassa tottakin… Kenenkään ei odotettu menestyvän ja siksi Välimäki kohtasikin niin paljon epäuskoa ja skeptikkoja matkallaan. Vähän sama meininki tuntuu olevan Suomessa yrittäjyyden kanssa. Hirveästi kuulee konkursseista ja burn outeista ja alkoholi ongelmaisista masentuneista epäonnistuneista yrittäjistä. Näinhän se on, kun tilastoja katsoo, että monet täällä menee nurin, mutta onhan tuo nyt aika nihkeä kuva maalata hommasta. Itse olen tästä huolimatta jotenkin tykännyt sanoa esitellessäni itseäni, että olen tiimiyrittäjä ja Linked In tittelistä ”Founder of Ryhtivaljaat.fi” olen ylpeä. Kyllähän se edelleen on harvinaista päätyä perustamaan oikeasti isosti menestyvä yritys, mutta olisi se kiva että sukulaiset ei kyselisi, että mitkä suunnitelmat on valmistumisen jälkeen tarkoittaen käytännössä että mihin hakeudun töihin, eikä edes pidä oikein vaihtoehtona minun jatkavan omia bisneksiä.

 

”Tarkkailtiin netistä mitä vielä kovemmat tarjoaa listallaan”

Paremmilta oppiminen ei ollut mikään vieras juttu Välimäenkään polulla ja niinhän se on, että parhaat ideat on varastettuja. Ollaan toki itsekin selailtu muita hyvinvointi alan verkkosivuja ja oma kauppammehan on melkeinpä suora kopio Sveitsin pääkonttorin omasta, mutta meiltä ehkä puuttuu sellainen ihanne tavoite sivu, jonka kanssa samalle tasolle pyrkiä. Meidän taidoilla verkkokaupan käsittely on ollut lähinnä ylläpitoa ja tulipalojen sammuttelua korjaamalla muiden avulla kriittisiä vikoja. Kuitenkin tämä meidän virtuaalinen myymälä on se kuva meistä mikä asiakkaalle välittyy ja joko herättää luottamusta ja vakuuttavuutta tai saa ajattelemaan mitkä avuttomat it-blondit tämän on kyhänneet kasaan. Mikäli jatkamme vielä valmistumisen jälkeen verkkokauppiaina tai mahdollisesti jo aiemmin ajankohtaiseksi tulee myös valikoiman päivitys uusilla ja kiinnostavilla tuotteilla, joiden bongailuun yksi paras lähde on netti ja muut laadukkaat verkkokaupat, jotka ovat aallonharjalla. Jo pop-upin kanssa tehtiin tutkimusta vakoilemalla muilta nousevista trendeistä tulevia hittituotteita!

 

”Tuoreperunatärkkelyskeksiin meni 3kk”

Kun täytyy keksiä tyhjästä jotain hienoa ja maailmaa mullistavaa ei se ole helppoa tai tapahdu hetkessä. Varsinkin tason noustessa ja kolmannen Michelin tähden jahdissa Välimäki koki uusien annosten innovoinnin todella haastavaksi. Meidänkin täytyisi tulevana syksynä mullistaa 2-3 yrityksen tulevaisuus, luovilla mutta käytännöllisillä ”out of the box” konsepteilla, kun kohtaamme tiimin kanssa 24h loppukoitoksen. Emme jahtaa Michelin tähtiä, mutta kyllä arvosana asiakkaalta, valmentajalta ja tiimiyrittäjältä saisi olla jotain 8,5-10 välillä, jotta voisin valmistua tyytyväisenä! Lyhyen ajan ja useamman suoritettavan haasteen takia meidän onkin Dimangiana nostettava tasoamme synnyttäjinä, jotta tämä tulos on mahdollinen kun aika koittaa. Siksi päätimmekin että hioaksemme innovointi taitomme timanttisiksi, tehdään 1 synnytys koko porukalla ennen 24h:ta ja kaikki osallistuvat myös toiseen synnytykseen tämän lisäksi.

 

”Mieti millaista kipua suostut kestämään, eikä mitä kivaa haluat”

Monesti kun ryhdytään johonkin, mielessä on vain se visio siitä lopputuloksesta mihin halutaan päästä, unohtuu täysin se tavoitteen saavutuksen vaatima ponnistelu. Lähdin järjestyksenvalvojaksi Viitasaarelle mymmirahat mielessä siintäen vähätöisesti seisoskelemalla alueen sisääntulo aukolla välillä muistutellen humalaisia rekkamiehiä olemaan tupakoimatta teltan alla, mutta päädyinkin molempina iltoina tappelun tiimellykseen ja tilanteet lähti niin käsistä että poliisi tarvittiin paikalle kahteen otteeseen. Tässä tapauksessa luovutuksen ja kesken jättämisen mahdollisuutta ei ollut, mutta se on yleensä seuraus todellisuuden iskiessä. Näitä kauniita visioita kyllä riittää mm. oparin oli tarkoitus olla minulla valmis kesän jälkeen, jotta sitten syksy olisi vapaa valjaiden eteenpäin viemiseen täysillä, mutta tässä tapauksessa karu todellisuus tavoitti minut jo alkaessani tutustua oparin kirjoitus oppaaseen ja homma tyssäsi siihen jo ennen teoksen puoliväliä… Tässä toki on haasteena se, että ne tarvittavat ponnistelut tulee usein yllätyksenä ja sen takia onkin hankala arvioida onko se asia mihin on ryhtymässä oikeasti sellainen, että työmäärän osuudesta nauttii myös. Siksi varmasti valmentajamme Riikka kannustaakin aina kokeilemaan juttuja MVP(minimum viable product) meiningillä, ettei tule näytä prokkiksia mitkä on ajatuksen tasolla ihan huikeita, mutta kuolee kasaan kun oikeasti pitäisi jotain tehdä eikä toimikkaan niin hyvin ja ole kivaa.

 

”Myönteisen olotilan haikailu on kielteinen olotila, kielteisen olotilan hyväksyntä aiheuttaa myönteisen olotilan”

Kun Golden step jäi saamatta, paskassa vellonnaksihan se meni alkuun, mutta muutos saatiin alulle ja suunta käännettyä vasta, kun myönnettiin itsellemme, että meidän tiimi on kaukana täydellisestä kaikkine toimintahäiriöinemme ja että emme edes olisi välttämättä palkintoa sen hetkisessä nykytilassa ansainneet. Ei tämä sitaatti toki tarkoita, että kun asiat on huonosti se pitää vain hyväksyä ja olla pyrkimättä parempaan. Jos kirjapisteet ei ole ajassa kasassa niin asian kanssa voi toki olla ihan sinut ja todeta että tässä nyt kävi näin ja se on ok, mutta ei se mihinkään tilannetta kehitä. Nyky oppaisiin ja ohjeistuksiin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan- teos toi ihan kiinnostavan näkökulman, sillä ne tuppaavat yleensä keskittymään nimenomaan siihen mitä ei ole ja mitä puutteita on, vihjaten ettei nykytilaan pidä olla tyytyväinen. ”Miten menestyä työelämässä paremmin”, ”Miten kehittää parempi itsetunto” yms. setit luovat sen illuusion, että täytyy jatkuvasti koittaa parantaa ja haikailla täydellisyyden perään. Onhan se niinkin, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen yms. mutta kuten tässä oman tiimin esimerkissä tuo oikea suunta löytyi vasta juurikin tuolla nykytilan hyväksynnällä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!