Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Peilejä johtamiseen

Kirjoitettu 30.03.19
Esseen kirjoittaja: Ida-Maria Muilu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Peilejä johtamiseen
Kirjan kirjoittaja: Pekka Mattila
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pekka Mattilan kirja Peilejä johtamiseen – kirja käsittelee johtamisen haasteita monista eri näkökulmista. Aiheisiin ei pureuduta sen tarkemmin, jonka takia minulla ei tullut hirveästi kolahduksia tämän kirjan pohjalta.

Eniten ajatuksia herätti organisaatio kulttuuri ja sen luominen. Ajatuksia herätti kappale vaarallisista perheyhteisöistä. Monet tuntevat työyhteisön, jossa ollaan yhtä suurta perhettä. Työpäivät venyvät. Vapaa-aikaa vietetään yhdessä tiimin ja työtovereiden kesken. Porukan innokkaimmat jopa koordinoivat perheiden lomamatkat yhdessä. Sekoiluja on sitten hauska kerrata myöhemmin jonkun tylsän suunnittelupalaverin lomassa. Perheen kaltaisissa heimoyhteisössä yhteishenki ja perhetunnelma kannustavat entistä kovempiin tuloksiin ja terävämpiin suorituksiin.

Tämä on tilanne, jota myös Tiimiakatemian tiimit ja koko yhteisö monesti tavoittelee. Yrityksen perustamisen alkumetreillä tärkeintä on tiimiytyä mahdollisimman nopeasti. Näin päästään nopeammin ylittämään valetiimivaihe ja päästään luomaan huipputiimiä, jonka henkilöt rupeavat pian muistuttamaan jo toista perhettä. Tämän takia tiimien täyttyy viettää paljon vapaa-aikaa yhdessä, järjestetään tiimi-iltoja ja muuta virkistysohjelmaa.

Ehkä suurin ongelma tässä vaiheessa on tiimiläisten tai yhteisön jäsenten eri asteinen sitoutuminen. On niittä, jotka tekevät pakolliset työasiat ja lähtevät sen jälkeen kotiin viettämään vapaa-aikaansa omien läheistensä kanssa ja toisaalta on myös niitä, jotka ovat valmiita laittamaan vaikka kaiken aikansa tiimin kehittymiseen.

Tämä ongelma nousi myös Waistossa aika äkkiä esille. Eri näkemyksiä oli mm. tiimi-iltojen sekä Tiimiakatemian yhteisien asioiden tärkeys. Asiaan lopulta auttoi avoimuus omista mielipiteistä ja tunteista ja yhdessä oikean tien ja perusteluiden etsiminen. Koen, että olemme suhteellisen samalla viivalla nyt näiden asioiden kanssa.

Tällaisia perheyhteisöjä, joissa tiimihenki on huipussaan, kadehditaan usein. Kukapa muka haluaisi työskennellä -ei niin hyvin toimeen tulevien- ihmisten kanssa. Mutta voiko näin tiiviillä yhteisöllä olla myös haittapuolia?

Kun yksityiselämässä kompastellaan, kantautuvat roiskeet vauhdilla perheyhteisön työpöydille. Sopivia rajoja on sitten vaikea vetää jälkikäteen, kun niiden puuttuminen on ollut suorastaan ylpeydenaihe. Tai kun työn saralla kangertelee, näkyvät seuraukset pian myös sosiaalisissa suhteissa. Kutsut vähenevät, viikonlopputapaamiset siirtyvät, lomasuunnitelmat loppuvat. Ammattiminään ja työyhteisö-statukseen kohdistuvasta iskusta toipuminen kestää, kun yksityinenkään elämä ei kannattele.

Ajan myötä moni perheyhteisö menettää hiljaisesti niitä jäseniä, joilla on toisenlainen näkemys työn ja yksityisen rajamaastosta ja ammatillisesti suotavasta etäisyydestä, eli arkikielessä omasta elämästä. Käännekohdassa ollaan helposti, kun heimoyhteisölle alkaa kertyä omaa perhettä, tämän vaatiessa aikaa, joka on ennen omistettu ryhmälle.

Tiimiakatemian tiimeihin organisaation yksipuolisuus ei koske niin syvästi, sillä tiimit on luotu niin, että se sisältää mahdollisimman erilaisia persoonia eivätkä tiimiin jäsenet tunne toisiaan entuudestaan. Ongelmia saattaa kuitenkin syntyä ainakin silloin, jos jostain syystä enemmistö tiimin jäsenistä koostuu saman tyyppisistä persoonista, jolloin vähemmistön mielipiteitä voi olla vaikea ymmärtää ja pahimmassa tapauksessa tämä johtaa vaikeisiin erimielisyyksiin.

Vaikka ymmärrän yllä kuvatun perheorganisaation ongelman, jos perustaisin joskus oman yrityksen, perustaisin sen ihmisen/ihmisten kanssa, jotka tunnen ja erityisesti sellaisten henkilöiden kanssa johon voin luottaa. Mutta ennen sitä on tärkeää tuntea heidän työtavat ja olla samalla viivalla yrityksen tulevaisuudesta, sillä jos ei aikaisemmin ole tehnyt töitä yhdessä, voi vastaan tulla epämieluisia yllätyksiä. Heidän kanssaan täytyy myös osata puhua rehellisesti vaikeistakin aiheista.

Ja vaikka perustaisikin yritystä hyvän ystävän kanssa tai olisi muuten vain töissä yrityksessä, jossa kaikki olisi hyviä kavereita keskenään, on minusta tärkeää erottaa myös työ ja vapaa-aika toisistaan, edes jossain määrin. Ja vaikka on tärkeää viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa ja tutustua heihin paremmin, on myös tärkeää olla tuttuja, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin siitä, miten edellinen viikkopalaveri sujui tai miten uusi kauppa edistyy. On hyvä omistaa tuttuja, jotka eivät edes tiedä tästä mitään ja heidän kanssaan on fiilis, että on vapaa-ajalla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!