Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pelko on uskomattoman lamaannuttava kuin myös voimaannuttava tapahtuma ihmisessä. On hurjaa, miten esimerkiksi joidenkin kauhuelokuvien tapahtumat saavat suuret ihmisjoukot pelkäämään fiktiivisiä asioita ja mahdottomuuksia. Oletko koskaan pelännyt, että järvessä uidessasi monsterikala ui allasi tai pitääkö sinun pyrkiä pimeässä huoneessa, nukkumaan mennessäsi mahdollisimman nopeaa sänkyyn ettei mikään ehdi näykätä jalastasi?

Ihminen pystyy käsittelemään vain murto-osan siitä informaatiosta, joka meille tulee käsiteltäväksi. Tämän takia ihmisillä on sisäsyntyisiä, yleensä automaattisia työkaluja valintojen tekemiseen. Nämä työkalut on jaettu karkeasti kahteen lokeroon, tunteisiin ja nyrkkisääntöihin.

Tunteet kertovat, pitääkö meidän esimerkiksi välttää jonkin tilanteen kohtaaminen. Yleensä tällaiset reaktiot tapahtuvat tiedottomassa mielessämme, emme tietoisesti tee sitä päätöstä vaan vaisto ohjaa meitä. Nyrkkisäännöt taas ovat tietoisempia, älyllisiä ja joskus logiikkaan perustuvia ohjeita, jotka auttavat meitä selviämään erilaisista tilanteista. Pelko on yksi näistä tunteiden pohjalta tulevista työkaluista. Pelko miellettään aika negatiiviseksi kokemukseksi mutta se voi kuitenkin olla hyväkin asia. Se auttaa meitä suoriutumaan haasteita ja välttämään vaarallisia tilanteita. Pelko voi laittaa sinut liikkeelle silloin kun täytyy tai sillä voi olla tuhoava vaikutus. Pelko on läsnä myös meidän työelämässä ja erilaisissa päätöksissä. Se osaltaan ohjaa meidän tekemistä ja vaikuttaa esimerkiksi siihen, lähdemmekö ottamaan riskejä ja kokeilemaan polkua yrittäjänä tai miten johdamme projektiryhmää tai yritystä ja miten toimimme henkilökohtaisen elämän päätöksissä.

 

Pelkojohtaminen

Pelkojohtaminen on johtamista, jossa johdettava joutuu koko ajan epäilemään ja miettimään, että kelpaako hän tekemäänsä työhön ja miellyttääkö hän esimiestään omalla työllään riittävästi eikä kaikkia asioita välttämättä uskalleta tuoda esille. Pelkojohtamisen yksinkertainen määrittely on hieman vaikeaa ja pelolla johtamisen keinoja on monia, se ei ole pelkkää aggressiivista huutoa. Pelkoa on kuvailtu myös ikään kuin virukseksi, joka pesiytyy isäntäeliöön ja alkaa levitä organisaatioon. Risto Siilasmaan kirjassa Paranoidi Optimisti hän, Nokian entisenä hallituksen puheenjohtajana kuvaa pelon ilmapiiriä yhdeksi merkittävimmiksi tekijöiksi Nokian liiketoiminnan romahduksessa. Pelko lamaannuttaa puhumasta ongelmista ja kyseenalaistamaan päätöksiä.

Pahimmillaan pelolla saavutetaan isoja, katastrofaalisia tuhoja mutta Walter Isaacsonin Steve Jobsista kertovasa kirjassa Jobsista annetaan kuvaa johtajana, jonka työkaluja ovat näkemykset ja pelko. Applen menestystä on turha kyseenalaistaa ja voidaan todeta, että jossain tilanteissa pelko voi myös edistää yrityksen kasvua – olipa se sitten moraalisesti oikeaa tai väärää. Tuloksia voi saada aikaan monella tapaa mutta se ei aina tarkoita sitä, että johtaminen olisi hyvää.

En ole onneksi oman työhistoriani aikana joutunut työyhteisöihin, jossa pelko olisi ottanut valtaa. Pelolla on oma yhteytensä stressiin, ja tässä muodossa pelko on varmasti tutumpaa meille tiimiakatemialaisille (ainakin toivottavasti) kuin pelko johtamisen työkaluna. Stressi voi joko parantaa vireystilaa ja parantaa suorituskykyä tai pitkittyneenä kuormittaa kehoa ja rappauttaa mielemme toimintaa. Se auttaa meitä suoriutumaan haastavista projekteista tiukoissa paikoissa mutta vois myös ajaa meidän nurkkaan, kun pitäisi olla valmiina koitokseen. Itseäni kiehtoo ns. pelkotila, pidän oman mukavuusalueen ulkopuolella olemisesta ja adrenaliinista. Luulen kyllä, että se mukavuusalueen ulkopuolella oleminen ei ole se juttu vaan itsensä voittaminen ja sen myötä kehittyminen, mitä sillä rajojen venyttämisellä hakee.

Pelkääminen korostuu Tiimiakatemialla tiimien sisäisen luottamuksen rakentamisessa. Meidän tiimissä on useaan otteeseen puhuttu sosiaalisesta turvallisuudesta. Sosiaalisella turvallisuudella tarkoitetaan sellaista tiimin sisäistä ”tunnelmaa”, jossa jäsenet uskaltavat puhua avoimesti, olla haavoittuvaisia toisten seurassa ja olo on turvallinen. Jokainen uskaltaisi heittää ilmoille omat ajatukset ja unelmaprojektit ilman että pitäisi pelätä arvostelua tai muiden tuomitsemista. Luottamuksen rakentaminen tiimin sisällä on vähän kuin täydellisen  pihvin paistamista – todella yksinkertaista, mutta loppujen lopuksi todella haastavaa.

Johtamisen näkökulmasta pelkoa voi käyttää niin hyvänä kuin huononakin välineenä. Monesta tekijästä seuraa tiimin keskelle negatiivisuuta, joka voi johtaa erilaisiin pelkoihin ja johtajuutta opetellessa olisi hyvä tiedostaa asiat, joilla voi ehkäistä erilaisia pelkoja tiimin sisälle. Tiimin ensimmäiset askeleet pinkkuvuotena määrittää yllättävän paljon sitä, mihin suuntaan tiimi lähtee kulkemaan. Yhteisellä vapaa-ajanvietolla ja mukavalla tekemisellä homma lähtee liikkeelle. Saadaan mukavia kokemuksia, josta luottamuksenkin on hyvä lähteä rakentumaan. Kun vastaiskuja alkaa tulemaan, koko tiimi pitäisi saada ymmärtämään ettei asioita voi lakaista maton alle vaan ne tulisi puhua läpi. Jos nyt lähtisin itse suorittamaan Tiimiakatemiaa alusta asti uudelleen jättäisin alusta ”turhan” säälin pois – yhteiset pelisäännöt sovitaan ja niistä pidetään kiinni. Jokaiselta vaaditaan sitoutumista. Mielestäni sanonta ”tiimi on yhtä vahva kun sen heikoin lenkki” pitää hyvin paikkaansa. Rohkeita päätöksiä tiimiin liittyen tarvitaan!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!