Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pelkoa, stressiä ja tiimityötä

Kirjoitettu 21.02.21
Esseen kirjoittaja: Jenni Suomalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Karhuryhmä
Kirjan kirjoittaja: Harri Gustafsberg, Heidi Holmavuo
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.04. Johtaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ryhtyessäni taltuttamaan jälleen uutta kirjaa, tällä kertaa vuorossa oli Karhuryhmä, olivat odotukseni korkealla, sillä olin kuullut kirjasta paljon hyviä lukukokemuksia. Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon kirjoittama Karhuryhmä pohjautuu Harri Gustafsbergin, entisen karhuryhmäläisen, kokemuksiin oman työuransa varrelta. Kirjassa päästään tutustumaan yksikön toimintaan, mutta myös ihmismielen moniin mutkiin ja kummallisuuksiin erilaisissa stressitilanteissa. Karhu on siis poliisin erikoiskoulutettu ja erityisvälinein varustettu valmiusyksikkö, joka operoi poikkeavissa olosuhteissa ja tilanteissa, kuten vaikeat ja vaativat kiinniotot panttivankitilanteet, valtiovierailun turvatehtävät ja muut tehtävät, joissa poliisin normaalilla toiminnalla, kalusteilla tai resursseilla ei pystyttäisi toimimaan.

 

Kirja imaisi minut mukaansa jo ensimmäisistä kappaleista lähtien, sillä siinä oli paljon elementtejä, jotka minuun normaalistikin vetoavat. Olen aina ollut kiinnostunut poliisin työstä ja edelleenkin se on yksi ammateista, jotka minuun voimakkaasti vetoavat, joten sukellus poliisin erikoisyksikön toimintaan ruokki tätä ammattihaavettani ja toi lisää tietoa ammatissa kohdattavista tilanteista konkreettisien esimerkkien kautta. Lisäksi kirjassa oli paljon mukana psykologiaa, jonka avulla selitettiin erilaisia tilanteita ja ihmismielen ajatusmalleja.

 

Yksi kuvattu tilanne kirjasta jäi mieleeni selkeänä pyörimään. Siinä karhuryhmän tehtävänä oli suorittaa kotietsintä huumausainerikoksesta epäiltyyn asuntoon. Ryhmä yritti aluksi päästä rakennukseen pääovien kautta, mutta ovien ollessa hitsattuina kiinni sai Harri parinsa Juhan kanssa idean kiivetä rakennukseen ikkunan kautta. Tapauksen ennakkotiedot olivat hyvin vähäisiä, mutta yhtenä tekijänä oli mainittu, että rakennuksessa olisi mahdollisesti aggressiivinen koira, joten Harrin ja Juhan kulkiessa talon sisällä he olivat koko ajan jännittyneitä ja valmistautuneita koiran hyökkäykseen. Lopulta talossa ei kuitenkaan ollut mitään/ketään, vaan epäilty otettiin kiinni läheisestä metsästä. Tarinassa tuli hyvin esiin se, kuinka pelkkä oletus jostakin uhkasta riittää aiheuttamaan ihmisessä pelkoa, vaikka se ei perustuisikaan todelliseen tietoon vaan pelkkään oletukseen. Erityisesti uusiin tilanteisiin mennessä mieli saattaa aiheuttaa uhkia, jotka helposti ottavat vallan toiminnassa, tekemällä ihmisestä kömpelön ja säikyn. Tällaisiin tilanteisiin mentäessä stressireaktiota on mahdollista hallita hyvällä valmistautumisella ja harjoittelemisella, oli kyse sitten poliisin kotietsinnästä tai vaikkapa työhaastatteluun menemisestä. On tilannekohtaista, millaista tietoa ja taitoa vaaditaan, mutta valmistautumisella parannat mahdollisuuksiasi säilyttää järjenjuoksusi vaativissakin tilanteissa ja täten onnistumisen mahdollisuudet kasvavat myös odottamattomissa käänteissä, kun mieltäsi ei ole vallannut paniikki, vaan omat tunteesi ovat hallinnassasi.

 

Huomaan, että itselläni olisi vielä paljon petrattavaa valmistautumisessa ja harjoittelemisessa uusiin tilanteisiin, sillä oma taipumukseni on toimia ”go with the flow” -tyylillä. Tämä tyyli vain usein johtaa siihen, että juuri ennen tilannetta jännitys ja pelko vieraasta tilanteesta alkaa tuntua erityisesti vatsassa juuri ennen h-hetkeä. Haluan pyrkiä esimerkiksi ennen asiakaskäyntejä tutustumaan asiakkaaseen paremmin, jotta olen mahdollisimman valmistautunut mahdollisiin käänteisiin ja kysymyksiin tilanteessa.

 

Kirjassa käsiteltiin pelkotiloja monesta eri näkökulmasta, erilaisten tilanteiden kautta Gustafsberg alkoi kiinnostua yhä enemmän mielen toiminnasta. Hän loi tilanteiden analysointiin listan kysymyksiä, joihin hän alkoi miettimään vastauksia:

 

  • Miksi tehtävillä on käynyt niin kuin on käynyt?
  • Miksi olemme toimineet niin kuin olemme toimineet?
  • Mitä meidän pitää ymmärtää ihmismielestä ja keho-mieli-yhteydestä pystyäksemme parantamaan suorituskykyämme paineen alla?
  • Miten pystymme pitämään tilannetajun kirkkaana kuormittavissa tilanteissa ja tekemään selkeitä päätöksiä nopeasti?
  • Miten pystymme kasvattamaan suorituskykyä vaikeissa tilanteissa ­– etenkin mielen suorituskykyä?
  • Missä menevät ihmisen toimintakyvyn rajat?

 

Näitä kysymyksiä voi mielestäni soveltaa hyvinkin moniin tilanteisiin ja erityisesti epäonnistumisten käsittelemiseen, sillä on hyvä miettiä kuinka jatkossa pystyy toimimaan paremmin, jotta samoja virheitä ei tapahtuisi, mutta myös toisaalta löytää armollisuutta itselleen niissä tilanteissa, joissa toteaa, että toimintakyvyn rajat ylitettiin, joten onnistuminen tilanteessa ei olisi edes ollut mahdollinen. Oman toiminnan kehittäminen ja armollisuus ovat mielestäni yhtä isossa asemassa epäonnistumisia käsiteltäessä.

 

Kiire. Tämän sanan kuulen toistuvasti ja se tuntuu olevan asia, joka vaivaa toistuvasti niin itseäni, kuin muitakin lähipiirini ihmisiä. ”Kun keikka tulee, kiire loppuu” oli periaate, jonka yksikön vanhemmat miehet opettivat Gustafsbergille hänen mennessä yksikköön töihin. Se, ettei kiirehditä ei toki tarkoita, että ei toimittaisi nopeasti. Samaa periaatetta olen oppinut vuosien aikana ravintola-alalla toteuttamaan, sillä usein jos alkaa kiirehtimään kiireen ollessa läsnä, alkaa pakka hajota ja asioihin meneekin yllättäen jopa enemmän aikaa kuin normaalisti, kun säntäilee paikasta toiseen. Kiireen ollessa työssä läsnä on tärkeää hahmottaa kokonaiskuva tilanteesta, mutta hoitaa asia kerrallaan hyvin, jotta tilanne edistyy koko ajan haluamaan suuntaan. Muistan vielä, kuinka ravintola-alalle mennessäni kiire sai aikaan jonkinlaisen paniikin tunteen tilanteesta, mutta nykyään taas päinvastoin tuntuu, että mitä kiireempi, sitä fokusoituneemmaksi mieleni menee tilanteessa läsnä olemiseen. Toiminta mielessä kirkastuu ja jaksottuu aina läsnä olevaan tehtävää ja seuraavan suunnitteluun, mutta samaan aikaan ajantaju katoaa, sillä kiireen keskellä on turha tuijottaa kelloa, jos tiedät tekeväsi asiat niin nopeasti kuin pystyt, ei sekunneilla ja minuuteilla ole enää kokonaiskuvassa merkitystä.

 

Karhuryhmällä tilanteissa on operatiivinen johtaja ja ravintoloissa on usein vuoropäällikkö, on tärkeää, että kiireessä ja paineessa on joku, joka vastaa kokonaiskuvan hallinnasta ja muut keskittyvät suorittamaan omat tehtävänsä parhaalla panoksella. Olin itse Burger Kingillä ja Hesburgerilla työskennellessäni vuoropäällikkönä, joten oma tehtäväni oli juuri hahmottaa kokonaisuuksia ja asemoittaa ihmisiä tarvittaviin tehtäviin aktiivisesti. Omaa tehtävääni helpotti suunnattomasti se, että esimerkiksi kassatyöntekijät luottivat siihen, että tilanne on jollakin hahmotuksessa ja kunnes toisin sanotaan he voivat suorittaa tehtäväänsä kassalla, eli myydä lisää tuotteita. Kävimme aina päivän alussa läpi suunnitelman ihmisten ”pelipaikoista” päivän ajalle ja ihmiset toimivat näissä rooleissa oletuksena, oman roolin hahmottaminen kokonaisuudessa auttaa asennoitumaan kyseiseen tehtävään sen tarvitsemalla mielen mallilla. Ravintolassa toimiminen hyvällä tiimillä onkin eräänlaista tanssia, jokaisella on oma paikkansa ja roolinsa koreografiassa, mutta samaan aikaan luetaan toisia jatkuvasti ja ollaan valmiita improvisoimaan, kun joku sotkeutuu askeleissaan. Tätä kaaoksen ja harmonian yhteen laskeumaa on vaikeaa kuvailla, jos sitä ei ole itse kokenut.

 

Kokonaisuudessaan kirja herätti ajattelemaan paljon ihmisen stressipsykologiaa ja myös tiimityön merkitystä. Vaikka Karhuryhmä ja Tiimiakatemia ovat toimintansa puolesta aivan eri planeetoilla, antaa kirja paljon yhteistä kosketuspintaa erityisesti painetilanteiden ja tiimitoiminnan ymmärtämiseen. Suosittelen siis kirjaa kaikille tiivissä tiimissä toimiville henkilöille, sillä varmasti työnkuvasta riippumatta monet meistä kohtaavat muuttuvia tilanteita ja jopa pelkoa aiheuttavia tilanteita arjessamme.

Tagit: , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!