Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pelon hinta

Kirjoitettu 15.11.20
Esseen kirjoittaja: Petra Heikkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pelon hinta
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pelko, yhteiskunnassa niin vaikuttava asia mutta kuitenkin sellainen, mistä ei liikaa puhuta. Jokin erittäin ei-konkreettinen asia. Henkka Hyppösen kirja Pelon Hinta pureutuu pelkoon, siihen mikä sen aiheuttaa, miten se toimii ja siihen miten se vaikuttaa jokaisen ihmisen toimintaan.

Olen todennut, että akatemialla pelot, erityisesti aivan akatemian alkuaikoina kokemani asiakaskäyntien pelko sekä puhelinmyynnin pelko, josta en ole vieläkään päässyt eroon, ovat määrittäneet isosti akatemia-aikaani. On ollut erilaisia mahdollisuuksia lähteä projekteihin, joista olisi voinut oppia paljon, mutta pelkojeni takia jätin osan niistä väliin.

Puhelinmyynnin kammo on lähtöisin muutamasta päivästäni puhelinmyyjänä vuosia sitten. Myytiin tuotetta, jota monikaan ei halunnut, ja puhelimeen vastanneiden ihmisten reaktiot ja kommentit olivat sen mukaisia. Nostan hattua kaikille, jotka tekevät sitä työkseen ja pystyvät pysymään positiivisina puhelinmyynnissä, kun luuria lyödään korvaan kerta toisensa jälkeen ja seuraavaa puhelua varten on psyykattava itsensä taas iloiseksi ja pirteäksi vaikka edellinen ihminen olisi juuri haukkunut vaikka miksi.

Muistan, kun oli mukana eräässä puhelinmyyntiprojektissa akatemian ensimmäisenä vuonna. Projektissa oli tarkoitus kontaktoida ja soitella läpi tuttuja yrityksiä ja myydä heille koulutusta. Jokaisesta myynnistä sai provikan. Muistan kuinka vaikeaa oli nostaa luuri, vaikka itsetehdyt spiikit olivat edessä, istuin rauhallisessa paikassa ilman häiriötekijöitä, eikä sitäkään ei tarvinnut pelätä, että joku kuulisi puhelun ja sitä tarvitsisi alkaa stressata. Silti sydän tykytti, kämmenet hikosivat ja ajatukset karkasivat päästä. En vain saanut painettua sitä vihreää nappia. Pelko oli siinä vaiheessa lamauttava. Ei auttanut ajatella, että linjan toisessa päässä on vain toinen ihminen, ei sen enempää. Kaikki tsempit siitä, että kyllä pystyt tähän, soita vaan, eivät auttaneet. Osittain tähän oli syynä se, etten kokemusten perusteella todellakaan uskonut itse itseeni. Kokemus vuosien takaa oli vieläkin niin traumaattinen. Sen takia muiden tsempit kaikuivat kuuroille korville. Jäädyin. Tätä kutsutaan kirjassa kilpikonnareaktioksi, viitaten tapaan, jolla kilpikonnat suojautuvat hyökkäyksessä.

Pelko ei ollut enää rationaalista, vaan sellaista, joka saa aikaan sen, ettei kykene jatkamaan vaan vain lähtemään pois ja luovuttamaan. Projektin lopussa häpesin sitä, etten ollut saanut yhtään kauppaa. Pelko oli saanut minusta niin ison otteen, etten ollut kyennyt kiertämään sitä vaikka olisin kuinka halunnut.

On toisaalta totta, ettei jokaisen tarvitse olla kaikkea. On kaikista tehokkainta, jos jokainen keskittyy niihin asioihin, joita osaa parhaiten ja joista on oikeasti innoissaan. Tiimissä tulee sitä kautta olemaan huikean paljon erilaista osaamista, ja kun jotain tekee oikeasti motivoituneena ja flowssa sitä tekee paljon paremmalla tuloksella. Toisaalta jos ei koskaan poistu mukavuusalueelta, ei koskaan pääse täyteen potentiaaliinsa ja jää vain murto-osaksi sitä, kuka olisi voinut olla, jos olisi haastanut itseään. Rakastan itseni haastamista. Olen jännittäjäpersoona ja stressaan usein paljon, pieniäkin asioita, mutta jos kyse on vaikka soittamisesta, en jaksa odotella, josko omasta mielestäni tulisi hetki, kun olisin valmis, vaan painan vain sitä soittonappia ja pistän itseni soittamaan. Ja sitten selvitän tilanteen. Osa minusta nauraa hyväntahtoisesti ja katsoo miten selviän. Ja hyvinhän ne tilanteet menee.

Tehtiin hetki sitten resilienssitesti koko tiimin voimin, ja testin mukaan kaikista suurimmat vahvuuteni ovat itseluottamus, luovuus ja ihmiskontaktit. Arki ja tavallisuus on illuusio siitä, että jotkut asiat ovat aina samalla tavalla vaikka niin ei välttämättä olisikaan. Muutoksen voi myös määritellä monella tavalla, tavallaan kaikkia tällaisiakin tilanteita, kun tavallisuudesta tai mukavuusalueelta poistutaan voi mielestäni luokitella muutostilanteiksi. Itseluottamus on kyllä todellakin yksi vahvuuteni muutoksessa, laitan itseni usein aivan uudenlaisiin tilanteisiin mutta luotan sataprosenttisesti siihen, että pärjään kyllä. Tämä auttaa siinä, etteivät muutostilanteet ole niin stressaavia koska tiedän pystyväni selvittämään tilanteet, joten epäonnistumistakaan ei tarvitse pelätä liikaa. Henkka Hyppösen mukaan iän ja kokemuksen karttuessa pelottavia tilanteita alkaa pitää oppimisen välineinä, ja koen itsekin tämän olevan totta.

Siedättäminen on sitä, että altistaa itsensä toistuvasti pelon aiheuttajalle. Henkka Hyppönen sanoo kirjassaan, että ammattiaan ei opi käymällä kaksi kertaa vuodessa työpaikalla. Jos haluat päästä johonkin pisteeseen pelon siedättämisen kanssa, täytyy sinun altistaa itsesi lukuisia kertoja pelon aiheuttajalle. Henkka siteeraten, se on ”pieni hinta elintilan ja älyllisen joustavuuden kasvusta”.

Johtajuus ja sen merkitys pelottavassa tai jännittävässä tilanteessa korostuu. Johtaja, joka onnistuu saamaan ihmisen keskittymään onnistumisiin, turvallisuuden tunteen palautettua ja panokset poistettua pöydältä ja niiden kautta saamaan ihmisen rauhoittumaan niin, että tilanteesta selviää on onnistunut. Myös itsetunnon tukeminen, rakentava tulkinta tosiasioista, inspiraatio sekä konkreettisiin asioihin keskittyminen auttavat jarruttamaan hermostollista reaktiota joka ei nykyajassa läheskään aina ole paras mahdollinen.

Yksi asia kolahti itselle todella kovasti: kirjassa puhuttiin tutkimuksesta jossa lapset rakensivat palapeliä, ja osaa kehuttiin kovasti fiksuudesta, ja osaa ahkeruudesta. Tämä vaikutti lasten motivaatioon tehdä vaikeampia tehtäviä. Ne lapset, joita oli kehuttu fiksuudesta, valitsivat herkemmin helpomman tehtävän, jotta jäisi pienempi mahdollisuus epäonnistua. Lapset joita oli kehuttu ahkeruudesta valitsivat herkemmin vaikean tehtävän. Toisin sanoen ahkeruuteen uskovat lapset jättivät toissijaiseksi asiaksi epäonnistumisen pelon, kun taas fiksuiksi kehutut lapset jättivät mieluummin epäonnistumisen mahdollisuuden pienemmäksi, ettei fiksuuden kiiltokuva menisi ryttyyn.

Kirjan luettuani olen oikeastaan yllättynyt miten fyysinen ja realiteetteihin liittymätön asia pelko onkaan. Mantelitumake aktivoi herkästi pelkomuistot, joiden mukaan reagoit tilanteessa joka muistuttaa alkuperäistä tilannetta, vaikkei uudessa tilanteessa välttämättä olisikaan mitään pelättävää. Myös alitajuisesti pelkääminen ja jännittäminen on mahdollista. Tässä vaiheessa on tärkeää olla leimaamatta viritystilaa hermostukseksi tai peloksi vaan innostukseksi. Tämä auttaa selviämään jännittävästä tilanteesta. Kirjan lukeminen auttoi minua ajattelemaan pelkoa vähemmän ei-konkreettisena juttuna jota juosta karkuun vaan enemmän konkreettisena juttuna, johon voi vaikuttaa. Joskus pelko voi saada aikaan hyviäkin asioita kuten motivaatiota ja aikaansaamista mutta tämä vaatii, ettei pelkoreaktio mene yli sietokyvyn aina lamaannuksen puolelle. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Tämä sanonta pätee pelkoon.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!