Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Peruspeliä johtaja! Peruspeliä!

Kirjoitettu 23.03.17
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Peruspeliä johtaja! Peruspeliä!
Kirjan kirjoittaja: Eero Kukkola
Kategoriat: 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Eero Kukkola – Peruspeliä johtaja! Peruspeliä!
on lyhyistä fraaseista, sanonnoista ja viisauksista koottu kokoelma kehittyvälle tulevaisuuden johtajille, sekä ajatuksia herättelevä teos jo paikkansa vakiinnuttaneille. Koska kirja oli rakennettu edellä kuvatusti, se pitäisi mielestäni toteuttaa enemmänkin kannustavina julisteina ja iskulauseina, ei niinkään kirjana ja siksi päätin rakentaa oman reflektioni juuri julisteiden avulla. Yksittäisten lyhyiden fraasien myötä kirjassa raavittiin valittuja johtamisen teemoja pintapuolisesti monelta eri kannalta ja siksi kovin syvällinen reflektointi on vaikeaa. Kuitenkin tehokkaat iskulauseet on helppo viedä jokapäiväiseen arkeen ja siksi kerään niitä nyt itselle muistiin.

viisaseijoudu Yrityksen johtamisessa suurin vaikeus on yksinkertaisen strategian luominen. Strategia tulee rakentaa niin selkeäksi, yksinkertaiseksi ja helposti ymmärrettävällä kielellä, että jokainen yrityksessä työskentelevä ymmärtää ja sisäistää sen. Kirjassa oli aiheesta sanonta: ”Älykäs tekee asiat monimutkaisesti, viisas yksinkertaisesti. Älykäs selviää siitä, mihin viisas ei edes joudu.” Jos yrityksellä on selkeä strategia, päätöksenteossa ei koskaan tarvitse tehdä kompromisseja. Tiimissämme tätä on täysin mahdotonta viedä käytäntöön, mutta on erittäin hyvä oppi jokaiseen projektiin. Kun projektiryhmä tietää tarkalleen mitä tehdään, miksi ja miten, on hyvin todennäköistä, että projekti etenee oikeaan suuntaan! Tulevaisuuden johtajana haluan ottaa yrityksen strategian (siinä määrin kuin se on julkista, ei salassapitovelvollista tietoa) puheeksi jo työhaastatteluissa ja keskustella siitä mahdollisimman avoimesti jo työnhakuvaiheessa. Silloin on helppoa kokeilla, onko strategia oikeasti selkeä ja helposti ymmärrettävä ja millaisia reaktioita se mahdollisessa uudessa työntekijässä aiheuttaa.

aikainenlintu Strategian toteuttamisessa tulee edetä määrätietoisesti, kärsivällisesti ja hallitusti, sillä pahinta yritykselle on tänään tänne, huomenna tuonne -strategia. Näistä ehdottomasti suurimpana haasteena itselleni on kärsivällisyys, joka ei todellakaan kuulu vahvimpiin luonteenpiirteisiini missään tilanteessa. Kun kaikille päätöksille ja valinnoille löytyy selkeä peruste strategiasta, on johtajan helppoa olla näkymätön. Kuten kirjassa osuvasti sanotaan, parhaita johtajia alaiset eivät edes huomaa, toiseksi parhaita kunnioitetaan, kolmanneksi parhaita pelätään ja neljänneksi parhaita vihataan.
Niin johtamisessa, kuin bisnesmaailmassa yleensäkin, hätiköinnillä on lyhyet jäljet. Oikea ajoitus on erittäin tärkeää: uudet sukset kannattaa tuoda markkinoille vasta syksyllä ja varma kesähitti julkaista keväällä. Päätösten teossa johtajan täytyy olla nopea, sillä asioiden roikkuminen pitkään rasittaa enemmän, kuin niiden määrätietoinen ratkaiseminen. ”Päätöksistä kertyvät kokemukset, päättämättömyydestä jossittelut ja ongelmat.” Akatemialla yhtenä tärkeimmistä tehtävistämme on kerätä kokemuksia, sekä onnistumisista, että epäonnistumisista, joten päätöksiä ei saa pelätä.

parassuunnitelma Akatemialla on vallalla usein liian pitkälle venytetty suunnittelu ja turhan raskaaksi venyessään, se vie energian kaikelta oikealta tekemiseltä. Oma ongelmani on liiallinen ennakointi: mietin kaikki mahdolliset ongelmat ja kauhuskenaariot, joita voi tulla eteen ja vasta, kun osaan vastata kaikkeen, olen valmis. Ja matka siihen, että koen olevani valmis, on pitkä ja hidas ja samalla minulla on taipumus keskittyä liiaksi negatiivisiin puoliin sen sijaan, että näkisin enemmän mahdollisuuksia. Tästä sain hyvän opetuksen Team Up! -projektissa. Olin varma, että tapahtuma on täydellinen katastrofi, sillä en ollut aivan varma kaikesta, en tuntenut kaikkia puhujia ja järjestäminen oli loppuun asti täynnä mahdollisia vaaranpaikkoja. Mitä jos sauna on tuplabuukattu? Mitä jos auto hajoaa, emmekä saa kahvileipiä leipomolta? Mitä jos akatemian vessojen määrät ovatkin riittämättömät tavallista isommalle ihmismäärälle ja mitä jos vessapaperi loppuu? Mitä jos, mitä jos…? En osannut vastata kaikkeen, astuin kauas epämukavuusalueelleni ja lopputuloksena meillä oli paremmin kuin hyvin onnistunut tapahtuma, joka keräsi valtavan määrän kehuja ja kiitosta.
Ihmiset voidaan Lucius Senecan mukaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat tai valittavat. Allekirjoitan tämän täysin.

eka askel Kirjassa oli yksi osio muutosjohtamisesta. Hauska neuvo uuden yrityskulttuurin rakentamiseen kuuluu näin: ”Jos haluat rakentaa uuden yrityskulttuurin, älä hyökkää vanhaa kulttuuria vastaan, koska silloin kutsut sen yksinkertaisesti taisteluun. Toimi sen sijaan kuin rapu, taklaa vanha kulttuuri sivuun. Vahvista ja juhli niitä vanhan kulttuurin osia, jotka ovat yhä hyödyllisiä. Painota yhtä tai korkeintaan kahta uutta asiaa, jotka ovat tärkeitä tulevaisuudessa.” Minulla on kokemusta esimiesten vaihtumisesta, sekä hyvistä ja huonoista tavoista johtaa muutosta ja rapuvertaus osuu juuri naulan kantaan! Jo ennen tämän kirjan lukemista puhuin Tulevaisuuden johtajat -koulutusohjelmassa siitä, kuinka esimerkillisesti eräs esimieheni toi muutoksia tullessaan työkulttuuriimme. Tuntui kuin vertaus olisi kirjoitettu hänestä.
Uudet asiat kannattaa esittää selvästi ja kertoa myönteinen visio siitä, miltä yrityksen elämä näyttää muutoksen jälkeen. Viestiminen kannattaa hoitaa tarinoina kasvotusten, eikä kalvosarjojen, intranettien tai sähköpostien välityksellä. Muutos kannattaa aloittaa etsimällä oikeat ihmiset. Helposti innostuvien ja hyvien innostajien ihmisten avulla muutos on huomattavasti kivuttomampi. Muutosjohtajan tulee olla vahva ja rohkea. Toteutus on hoidettava nopeasti – turha viivyttely on myrkkyä! Muutosten vastarinta syntyy useimmiten siitä, ettei henkilöstölle ole kerrottu tarpeeksi muutoksen syitä. Jos taustoja ei tiedetä, on täysin luonnollista, että epäilyksiä muutosta kohtaan syntyy. Epäilykset voi murtaa riittävällä kommunikoinnilla. Muutosta tehdessä löytyy aina myös todellisia vastarannan kiiskejä. Heitä ei kannata sivuuttaa tai tyrmätä heidän ajatuksiaan heti, sillä he auttavat epäilyksillään ja jarruttelullaan estämään liian hätäiset ratkaisut. He myös pakottavat johtajan perustelemaan muutoksen ja se saattaa auttaa löytämään uusia tapoja ajatella. Olen vasta tämän vuoden puolella, vain muutama kuukausi sitten ymmärtänyt, että oma skeptikon epäilevä luonteeni voikin olla voimavara ja voin luonteellani tuoda yritykseen jotain tärkeää. Se, etten innostu välittömästi ja syöksy päätä pahkaa uusien asioiden kimppuun, auttaa huomaamaan sudenkuopat ja voin siten estää edes joitakin epäonnistumisia. Nopeasti innostuvat tarvitsevat joukkoonsa yhden minunlaiseni kyseenalaistajan! Muutosjohtaminen on johtajalla hyvin tärkeä taito 2010-luvun muuttuvassa maailmassa ja toivonkin kovasti oppivani siitä lisää tulevaisuuden johtajissa. ”Ensimmäinen askel johonkin suuntaan on päätös, ettei aio jäädä siihen missä olet” sopii neuvoksi sekä muutosjohtamiseen, että jälleen kerran jokapäiväiseen elämään!

Ja lopuksi…

rakasta

…Siitäpähän tiedätte!

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!