Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Petrin ja Jaken matka LKV-kokeeseen, sinne ja takaisin Jetit

Kirjoitettu 02.06.17
Esseen kirjoittaja: Jake Vitikainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kiinteistönvälittäjän käsikirja 2015 ja Kiinteistölainsäädäntö 2015
Kirjan kirjoittaja: SKVL
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Esipuhe

 

Jyväskylän Jethrojen matka sinne ja takaisin LKV-kokeeseen, on tarina siitä, mitä pääsimme/jouduimme kokemaan matkalla laillistetuiksi kiinteistönvälittäjiksi ja mitä sillä reissulla tuli kotiin viemisiksi. Tuliko sieltä mahtisormuksia vai pelkkä märkä ruskea läntti takamukseen. Kokeilemme tässä tarinassa uutta tapaa, jota emme ole matkalla Tiimiakatemialla kokeilleet, eli yhteisen tarinan (reflektiota/esseetä) kirjoittamista.

 

Materiaaleja tähän tarinaan tulee LKV- kurssista Helsingissä, jonka järjesti Markkinointi-instituutti sekä kirjoista Kiinteistönvälittäjän käsikirja 2015 ja Kiinteistölainsäädäntö 2015. Lakikirjaa käytetään myös itse koetilanteessa, sekä käsikirjaa luetaan ennen koetta. Käsikirja on myös normaali työkalu kiinteistönvälitys töissä.

 

Pitemmittä puheitta, tervetuloa rankalle matkalle kohti sitä perkeleen vuorta, jonka ylittämiseen vaaditaan armotonta lukemista ja pänttäämistä, sekä käytännön taitoja.

 

 

Mistä kaikki lähti?

 

Ideamme suorittaa LKV tutkimus lähti siitä, kun Jake soitti Pekalle pinkkuvuotena ihan perus asiakaskäynnin. Lähdimme tarjoamaan Pekalle uusia nettisivuja ja muuta markkinointia. Tapaamisella hetken jutustelun jälkeen alettiin myös puhua siitä vaihtoehdosta, että jos tulisimme Keski-Suomen Oma Kodille kesätöihin. Alussa tuntui hassulta, että tällainen tarjous tuli ja, että se tuli vielä Pekan puolelta. Kuitenkin innoissamme lähdimme akatemialle kysymään, että onko tuo edes mahdollista, koska pinkkuja oltiin, ei siihen ollut varmuutta.

 

Sitten saatiin sovittua homma niin, että työmme alkaisi toukokuussa 2015, että olisimme ns. harjoittelussa ensimmäisen kuukauden ja sitten, kesä tuurattaisiin Pekan ja Anun lomia. Sytyimme työstä heti ja innostuimme alasta vahvemmin. Kesän ajan painettiin täyspäiväisesti näytöstä toiseen hyvällä tuloksella. Saimme myytyä muistaakseni 13 asuntoa.

 

Ensimmäisen kaupan jälkeen tunnelma oli hieman epäuskoinen. Emme olleet montaa päivää ollut edes töissä, ennen kuin ensimmäinen kauppamme tuli. Ensimmäinen näyttömme oli kahden työpäivän jälkeen. Sehän meni miten voi odottaakin. Emme osanneet yhtään olla asiakkaan kanssa. Seurasimme häntä kuin hai laivaa ja yritimme heittää jotain faktaa aina sinne tänne. Tilanne oli enemmän tukala kuin rentouttava.

 

Muutama kuukausi töissä ollessamme alettiin myös kiinnostua muustakin kuin näytöistä. Näytöt alkoi sujumaan ja saimme tehtyä kauppaa touko ja kesäkuussa. Pääsimme myös katsomaan muutaman esisopimuksen tekemistä. Esisopimus siis tehdään siinä vaiheessa, kun tarjous on hyväksytty, mutta odotetaan esimerkiksi kuntotarkastuksen tulosta. Esisopimuksen ideana on tehdä sitova sopimus siitä, että kun kaupan estävät ehdot eivät toteudu kauppa syntyy tai siitä aiheutuu sopimuksen rikkojalle sanktiota.

 

Tällöinhän ei vielä lainsäädännöstä ymmärtänyt mitään ja jos siitä puhuttiin kaikki meni kuin kuuroille korville. Kuitenkin yritimme pysyä mukana. Heinäkuussa pääsimme sitten tosissaan hommiin. Pelkästään heinäkuussa saimme 7 asuntoa myytyä. Tämä oli todella hieno tunne, kun kauppaa tuli joka kuukausi.

 

Tämän kesän jälkeen koitti akatemian arki ja pääsimme vielä pari viikkoa olemaan töissä. Lamaantuminen oli todella suuri kesän jälkeen. Syksy meni muutamaa projektia tehdessä ja tuntui siltä, että mistään ei löydä enää niin innostavaa projektia, joka kesällä meillä oli. Syksyn lamaantuminen jatkui kevääseen asti, jolloin päätimme, että nyt on pakko tehdä jotain. Saatinkin Bisneran kanssa sitten myytyä Eloselle Leipäralli. Tämä toi vähän valonpilkahdusta arkeemme, kun kävimme kauppaa hieromassa. Keväällä meille tuli myös toinen innostava tarjous. Kivisalmen Kievari.

 

Ennen Kievarin avaamista saimme Pekalta soiton, jossa hän kysyi, että onnistuuko tulla myös 2016 vuoden kesäksi töihin. Jouduimme Kievarin takia tästä kieltäytymään, mutta ajatus pyöri koko ajan päässämme. Puhuimme useasti asiasta, että pitäisikö sitä syksyllä soittaa Pekalle ja kysyä viimeiselle vuodelle jatkuvaa projektia ja yhteistyötä.

 

Lainmuutoksen takia jouduimme syksyllä sellaisen tilanteen eteen, että sovittiin yhteistyöstä, mutta LKV koe olisi saatava läpi. Alettiin etsimään erilaisia koulutuksia kyseistä koetta varten, mutta moneen oli jo hakuaika umpeutunut. Onneksi löysimme kuitenkin yhden koulutuksen helsingistä, johon pääsimme vielä mukaan. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.

 

 

 

 

 

LKV-koulutus Helsingissä

 

Syksy vuonna 2016 eteni hirvittävää vauhtia ja räntäpaskaa tuli taivaalta tuutin täydeltä. Rämpiessämme paskasäässä töiden ja akatemian ohessa huomasimme, että perhana kohta pitäisi lähteä ensimmäiselle lähiopetus päivällä Helsinkiin. Näin ollen starttasimme koulutuksen korkeat odotukset kurssia kohtaan.

 

Heti ensimmäisinä tunteita huomasimme, että vauhti on valtavan kovaa kurssilla. Kurssia piti jopa legendaarinen korkeimman oikeuden varatuomari Stadista (aivan jäätävät mursun viikset, huikee dude). Kaveri veteli vaan lakipykäliä täysin ulkomuistista meille ja me olimme aivan, että mitä helvettiä mikä kuningas toi äijä on. Siinä sitten nuoret räkäposket koittivat pysyä perässä, samalla kun muistiinpanoja kirjoitimme kynät sauhuten. Lisämausteen siihen toi vielä se, että samalla piti tehdä merkintöjä tuhannen sivun lakikirjaan, mikäli oli tehty vielä jäätävän pienellä präntillä. Huhhuh, ei voi muuta sanoa.

 

Moni kurssilla olijoista oli jo toistamiseen kurssilla, sillä ensimmäinen yritys ei ollut tuottanut tulosta heille. Taustatietona siis, koe menee todella harvalla heti ensimmäisellä yrittämisellä läpi, sillä koe on todella haastava. Sillähän ei tietysti väliä ole, mutta suurimmalla osalla muilla kurssiin osallistujilla oli paljon enemmän työhistoriaa alalta. He iskivät teräviä välikysymyksiä, joista meillä ei ollut minkäänlaista tuntumaa. Esimerkiksi tontinmuodostus asioita tai pääkaupunkiseudun lakirajoituksiin rakentamisessa. Näitä asioita kun ei tarvitse täällä “maaseudulla”. Kuitenkin mitä pidemmälle kurssi meni, tajusimme että emme välttämättä olekaan niin kaukana heistä tietotaidossa.

 

Kurssipäivät olivat jäätävän tiukkoja. Tuntui, että olimme astuneet valtavaan henkiseen taisteluun heti alkuun. Oli kuin Mordoriin olisimme kiipeämässä heti alkuun. Päivät olivat täyttä asiaa kahdeksan tuntia ja siihen vielä matkustus päälle. Vielä kun koko ajan täytyi olla ajatukset käynnissä tai tippui heti lohikäärme Smaugin perseeseen. Kurssilla käytiin käytännössä kolmessa päivässä koko perhanan tuhannen sivun lakikirja läpi ja siihen tapaamiskertojen väliin vielä helvetin haastavia tehtäviä, joista kaikista tuli kurssin vetäjiltä palaute. Nämä tehtävät piti vielä sijoittaa akatemian hommien sekä töiden väliin, joten päivät olivat aivan täynnä. Pääosin saimme hyviä tuloksia tehtävistä, joka loi uskoa kokeen läpi pääsemiseen.

 

Loppujen lopuksi kurssista jäi vähän ristiriitaiset tunteet. Paljon sieltä jäi käteen, mutta ei kuitenkaan kovin hyvää fiilistä. Pohdimmekin jäljestä päin, että olikohan kyseinen kurssi kuitenkaan paras meille, sillä olimme kuulleet muiden järjestämistä koulutuksista, että niiden jälkeen oli jäänyt varma olo kokeeseen menemisestä. Voi olla, että esim. kauppakamarin järjestämä kurssi olisi ollut laadultaan parempi. Noh, mutta tästä lähdettiin sitten valmistautumaan jo lähellä niskaan hönkivää koepäivää Tampereella.

 

Ensimmäinen yritys vuorelle

 

Koepäivä häämötti edessä ja suuntasimme nokan kohti Tamperetta. Mahat olivat aivan sekaisin jalat olivat kirjaimellisesti pasta bolognesea. Kaiken lisäksi monien painottama vinkki, että ottakaa eväitä, jäi unholaan kun autoon hyppäsimme. Taustalla varmasti vaikutti se, että olemme molemmat jäätävän kovia äijiä painamaan duunia ja nälkä on vain mielen heikkoutta kun töitä tehdään. Se oli virhe. Kokemustakaan kun tällaisista viiden tunnin kokeista ei ihan hirveästi ollut, paitsi Petrillä, joka on joskus tehnyt ylioppilaskokeen.

 

Lukeminenkin oli jäänyt loppujen lopuksi hiukan vähällä, sillä omalla tavalla luotimme siihen, että käytäntö sekä kurssi riittää. Kuitenkin ajatuksena oli, että lähdetään kokeilemaan niin kyllä meidän kokemuksella ainakin toinen pääsee läpi. Siinä sitten nimenhuudon jälkeen alkoi itse koitos.

 

Niinhän siinä sitten kävi, että nälkä iski kesken kokeen ja pää meni aivan solmuun vähäisestä energiatasosta johtuen, sekä kokeen vaikeudesta. Koe kun sattui olemaan sellainen, että niihin ei suoraa oikeaa vastausta ole vaan suurin osa on sovellettavissa. Kokeessa vaaditaan lakipykälien lainaamista sekä käytännön selittämistä auki miten tilanteissa välittäjän täytyy toimia ja minkä lain nojalla. Siinä sitten plärättiin lakikirjaa ja tehtiin viittauksia sekä omasta kokemuksesta päätöksiä koe kysymyksiin.

 

Ensimmäinen yritys meni sitten niin kuin pelkäsimme. Eli suoraan sinne Smaugin perseeseen. Petri pääsi meistä lähemmäs ja jäi harmillisesti muutaman pisteen päähän läpäisystä. Minulla Jakella jäi sitten muutama piste vielä kauemmas kuin Petrillä. Lopputuloksena pohdimme, että olisi pitänyt käyttää enemmän lukemiseen, sekä käytännön kokemuksiin. Siitä viisaampana painotimme meidän Pekalle, että sen täytyy jakaa meille enemmän käytännön kokemuksia, sekä opettaa meitä aina kun tulee joitain käytännön juttuja eteen.

 

Päätimme, että emme lähde uudelle kurssille, sillä siinä ei mielestämme hinta/laatu suhde kohdannut. Otimme vain tavoitteeksi, että luemme molemmat enemmän ennen seuraavaa koetta keväällä.

 

 

Toinen yritys

 

Ensimmäinen koe meni miten meni ja kumpikaan meistä ei sitä tosiaan läpi saanut. Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan päätimme kokeilla asiaa uudestaan. Ensimmäisen koetta varten kumpikaan ei lukenut, eikä muutenkaan valmistautunut tarpeeksi. Vanhoja kokeita ei tehty, eikä tutkittu. Toista koetta varten valmistautuminen oli parempaa. Ainut huono puoli oli se, että olimme syksyn ja kevään ajan päässeet tekemään vain toimistohommia, joten käytäntö oli aika pientä.

 

Molemmat meistä kuitenkin asennoitui kokeeseen erilailla. Tiesimme mitä odottaa ja luimme ahkerammin. Molemmat tutkiskeli myös vanhoja kokeita ja varsinkin monivalintatehtäviä, joka osoittautui kokeen hankalimmaksi kysymykseksi. En sano, että luimme siltikään välttämättä tarpeeksi. Koetta varten meillä oli kaksi kirjaa. Lakikirja ja Kiinteistönvälittäjän käsikirja. Sivuja molemmissa ihan tarpeeksi. Lukemista siis riitti ja asioita, joita ei tule todellakaan jokapäiväisessä työssä vastaan oli opeteltava.

 

Toinen kokeemme oli huhtikuussa ja siitä tulokset saamme toivottavasti viikon sisällä. Meille on elintärkeää se, että edes jompikumpi pääsee nyt kokeen läpi. Tämä auttaisi meitä siinä, että päästäisiin toimistorotan hommista eroon tositoimiin. Koe tuntui molemmista paljon helpommalta kuin viimeksi. Syytä siihen ei tiedä, oliko valmistautuminen parempaa vai oliko viime koe todella niin vaativa ja hankala tehdä ensimmäisen kerran. Koetta tuntuu todella moni tekevän useampaan kertaan, joten on todella paha lähteä ennakoimaan kokeen jälkeen, kuinka meni.

 

Tässä ollaankin huhtikuusta asti menty pienessä sumussa. Todella moni asia on riippuvainen juuri tästä kokeesta. Jos ajattelemme tätä yritystä ostaa, niin jommallakummalla on oltava LKV taskussa. Muuten se venähtää taas vähintään ensi vuoden alkuun, koska kokeita järjestetään vain kaksi kertaa vuodessa. Eli jos nyt emme läpi pääse, seuraava koitos on vasta marraskuussa.

 

Kokeessa oli tällä kertaa enemmän sellaisia asioita, joiden kanssa työskentelemme. Tällä kertaa hankuluudeksi vain osoittautui se, että lakikirjasta oli todella vaikea löytää oikea laki. Kokeessa tulee siis viitata jokainen asia johonkin lakiin, tai pisteitä tippuu. Tämän takia onkin todella vaikea arvioida sitä, miten koe meni. Siitä, että onko löytänyt juuri sen oikean lain, on todella vaikea sanoa. Tämän takia tämä ahdistaakin niin paljon. Ylioppilaskokeen jälkeen oli paljon helpompi sanoa, miten meni. Nyt on tunne, että meni paremmin, mutta yleensä tämä tarkoittaa sitä, että koe meni paljon huonommin. Tästä on paljon kokemusta..

 

Toivotaan kuitenkin parasta ja pelätään pahinta. Tästä kokeesta on paljon kiinni ja olisihan se tosiaan melkoinen isku vasten kasvoja, jos se ei nyt mene läpi.

 

Kokeen jälkeen

 

Kokeen jälkeen, hommamme jatkui samana kuin keväällä ja syksyllä. Keväällä meillä oli huonot kohteet, joten kauppaa emme päässeet kunnolla hieromaan. Meillä oli myös vähän kasvukipuja siinä, että kuinka hoidamme asioita. Sähköpostiviesteihin vastaaminen osoittautui murheenkryyniksi (Pekka halusi ottaa vastuulleen sähköpostiliikenteen) ja moneen viestiin jäi matkan varrella vastaamatta. Nyt kuitenkin ajat näyttää valoisemmalta ja paremmilta (Otimme sähköpostiliikenteestä huolehtimisen vastuullemme takaisin). Kesällä pääsemme taas tositoimiin ja tekemään sitä, mistä oikeasti tykätään, eli välittämään.

 

Kun akatemia loppui, teemme nyt täyspäiväisesti hommia ja näyttöjäkin olemme saaneet koko ajan enemmän. Pienessä murrosvaiheessa eletään kuitenkin vielä esimerkiksi markkinoinnin suhteen, koska kaikkea ei voi vielä markkinoida. Meitä ei voi vielä laittaa mihinkään markkinointi kanaviin välittäjäksi. Tämä vähän hankaloittaa nimen tuomista markkinoille. Ideoita haimme treneeissä tiimiltämme markkinointiin ja sieltä tulikin muutama ihan OK juttu. Isoimpana näistä oli varmaan blogin kirjoittaminen. Blogissa jaettaisiin oppeja ja oppaita. Esimerkiksi asunnon myyntiä ja ostoa varten. Tätäkään emme ole vielä aloittanut, koska olisi mukavaa jakaa omalla nimellä ja näin tuoda ilmi meidän ammattitaitoisuutta.

 

Kun kokeen tulokset saapuu ja toivottavasti sieltä positiivinen vastaus, pääsemme kunnolla hommaan mukaan. Saamme aloittaa markkinoinnin ja henkilöbrändäyksen tosissaan. Meidän on päästävä sisälle tähän toimintaan tosissaan ja tuotava nimeämme ihmisten mieleen. Kombomme on tällä hetkellä hyvä, koska Pekka on kokenut karpaasi, joka on tällä alalla painanut jo 30 vuotta. Ja me ollaan taas keltanokkia, joille kaikki on uutta ja hienoa.

 

Näytöissä huomaa aina välillä vanhempien ihmisten silmistä, että “tuollainen pojankloppiko se tulee myymään” selkeästi odotetaan vanhaa viiksekästä pukumiestä vastaan. Kuitenkin uskon myös siihen, että nuoriso tykkää enemmän meidän kanssa näytöistä. Nuoriso selkeästi taas rentoutuu ja on enemmän omia itsejään, kuin voisin uskoa Pekan kanssa. Meillä välittäminen on rennonletkeää, mutta osaamme olla myös uskottavia ja ammattitaitoisia. Toki onhan se totta, että eihän meillä voi olla sitä tietotaitoa, mitä Pekalla. Onko se huono asia ja katsommeko sitten eri kantilta asioita, niin sitä ei tiedä. On kuitenkin tärkeää käydä asuntoja näyttämässä omana itsenään ja tämä on toiminut hyvin.

 

Lopuksi

 

Tilanne on siis todellakin tällä hetkellä se, että odottelemme uuden kokeen tuloksia. Kurssin ja kahden kokeen jälkeen tunnemme, että olemme valmiimpia Jethroja ja toivomme, että miekkamme meni tarpeeksi syvälle Smaugin perseeseen eli haaste on selätetty. Toivottavasti tarinamme aukaisee vähän sitä, millainen matkamme sinne ja takaisin LKV-kokeeseen on ollut. Olisimme voineet tietysti jakaa tähän tarinaan, mitä kaikkea uutta kirjoista opimme, mutta eipä se paljon hetkauta sellaista lukijaa joka ei alaa tunne. Ennemmin halusimme jakaa, mitä kaikkea vastaamme tuli ja mitä opimme käytännössä.

 

Kiitos,

Petri & Jake

Kiinteistökuninkaat

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!