Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pikku Prinssi

Kirjoitettu 30.05.18
Esseen kirjoittaja: Juuso Nieminen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine de Saint-Exupéry
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aikuisten maailma on outo. Teemme sitä sun tätä, emmekä lopulta usein edes tiedosta miksi teemme sitä sun tätä. Päätämme vain tehdä niin, koska olemme tulleet lopputulokseen, että niin on hyvä toimia. Ajattelemme: ”Tämä on aikuisten maailma, näin aikuisten tulee toimia”. Ja sitten vain teemme niin. Juoksemme töistä kotia ja takaisin, juomme itsemme unohduksiin, määräilemme ja käskytämme, laskemme rahojamme ja surkuttelemme tilannettamme. Isojen ihmisten toimintatavat ovat usein aika pöhköjä. Mutta hetkinen! Minähän olen itse iso ihminen. Olenko minäkin hieman pöhkö?

Antoine de Saint-Exupéryn kirja Pikku Prinssi on lyhyt, kaunis ja erityisen tärkeä teos. Sen sanoma on koskettava ja se kertoo yhtälailla paljon aikuisten käytöksestä ja mielenmalleista, kuin lasten mielikuvituksellisesta sekä rikkaasta elämänasenteesta. Kirjassa puhutaan rakkaudesta, viattomuudesta ja elämän ihmeistä. Loppujen lopuksi sen on hyvin syvällinen teos ja kuuluisi lastenkirjojen joukosta ehdottomasti myös aikuisten kirjahyllyyn. Pikku Prinssi opettaa kirjana kaikkein tärkeimpiä asioita elämästä. Siinä on niin monia symbolisia merkityksiä, että tuskin itse tulen huomaamaan niitä kaikkia. Kirja jättää siis hyvin tilaa uusillekin lukukerroille.

Meidän maailmamme

Lapset kasvavat aikuisten maailmaan. He omaksuvat aikuisten maailman toimintatavat ja hylkäävät samalla sen leikkimielisyyden ja idearikkauden, joka on ollut niin oleellinen osa lapsen omaa todellisuutta. Muistan kuinka olimme tiimini Tomin kanssa kerran ohjastamassa Vaajakummun ala-asteen luokkaa yrittäjyyteen osana heidän kevätmyyjäisiä. Annoimme heille tehtäväksi ideoita myytäviä tuotteita ja millaiseksi myyntikoju koristellaan, ja voi kumma sitä energian määrää, kun nämä pienet yrittäjät pääsivät hommiin! Ideoita syntyi 15 minuutissa varmaan enemmän kuin Tiimiakatemialla on synnytetty viimeisen vuoden aikana. Ja nämä ideat olivat lennokkaita, käytännöllisiä, hassuja tai ihan muuten vain erinomaisia. Se muistutti itseäni siitä, että tämä on sitä lasten tarjoamaa voimaa, jonka itse niin usein hukkaamme astuessamme aikuisten maailmaan.

Mutta niin, olenko minäkin hieman pöhkö? No totta kai olen. Ihan samalla tapaa minäkin olen kadottanut sen leikkimielisyyden kuin niin moni muukin. Omat ideani olen haudannut syvälle maan alle ja ryhtynyt surkuttelemaan elämänmenoa. Onneksi olen kuitenkin havahtunut siihen, että olen pöhkö iso ihminen. Pystyn sen vuoksi muuttamaan käytöstäni, koska minulla on täysi valta päättää miten haluan toimia. Ihan niinkuin minulla on myös valta päättää toimia pöhkösti.

Miten tätä kirjaa voi peilata liiketalouteen? Ensimmäisenä itselleni tulee mieleen, että asioita ei pidä ottaa niin vakavasti. Kaikki on leikkiä. Yritykset ovat mielikuvituksen tuotetta, kuten raha vaihdannan välineenäkin. Kaikki on yhteiseksi sovittua aikuisten leikkikenttää, jossa välillä tosin tupataan tappelemaan hieman kovemmin kuin kotipihan hiekkalaatikolla. Aikuiset pahoittavat mielensä niin kovin helposti. Jos kuitenkin muistamme pitää mielemme avoimena ja idearikkaana, meillä tulee olemaan varmasti hauskaa yhdessä mielikuvituksellisessa liiketalouden maailmassa. Mutta meidän tulee muistaa, että koska kaikki on olemassa vain ajatuksissamme, meillä on mahdollisuus myös muuttaa sääntöjä, jos emme niistä pidä tai ne haittaavat hauskuutta. Yhdessä tekemisen tulee olla iloista!

Toisekseen meidän on aina hyvä tarkastella omia toimintatapojamme kriittisesti. Miksi toimin näin? Hyödyttääkö se mitään tai johtaako se yhtään mihinkään? Juutumme helposti jonkun ennalta luomiin toimintamalleihin ja ryhdymme sitten noudattamaan niitä. Jätämme hyvin vähän tilaa omalle ajattelulle. Tiimitasolla on esimerkiksi todella helppo jumittua joskus aikanaan muodostuneeseen kulttuuriin, vaikka se on kaikille selvää, että se on haitaksi tekemiselle.

Kolmanneksi meidän tulee muistaa nauttia auringonlaskuista ja elämästä, sekä rakastaa lähimmäisiämme, kuten Pikku Prinssikin tekee. Samalla meidän on hyvä pyrkiä toimimaan ratkaisukeskeisesti. Ongelmista voivottelu ei ratkaise mitään, eikä tuo miellyttävämpää huomista. Ja kun ratkaisuja tarjotaan, meidän tulee tarttua niihin, eikä tyytyä jatkamaan samalla tuskastuttavalla tavalla, jolla olemme toimineet aikaisemmin.

Neljänneksi meidän on tärkeää harjaannuttaa kysymisen taitoamme, ja samalla lopettaa asioiden lakaiseminen maton alle. Terve uteliaisuus on hyvästä, ja ei ole väärin kysyä ”tyhmiäkin” kysymyksiä, jos asiaan ei tiedä vastausta. Pikku Prinssi kyseli paljon ja sai aina vastauksen, koska ei halunnut jättää asiaa sikseen. On viisasta myöntää, ettei tiedä. Paljon pahempaa on uskotella itselleen ja muille, että ymmärtää jotakin, vaikka oikeasti ei tiedä siitä yhtään mitään. Samalla meidän on tärkeää olla rehellisiä ja sanoa asiat suoraan.

Viidenneksi meidän tulee olla tuomitsematta ketään tai mitään. Asiat vain ovat, ja ne ovat kaikki erilaisia ja silti yhtä ihmeellisiä. Kaikki erilainen on meille uusi mahdollisuus oppia. Ymmärrämme myös monia asioita niin helposti väärin, kun pöhköjä kerran olemme. Emme tule ajatelleeksi, että asiat voivat olla toisen mielestä aivan toisella tavalla! Pikku Prinssi opettaa meille luonnollisen tavan tarkastella maailmaa, ilman turhaa tarvetta kategorisoida kaikki. Se tie näkemiseen on sielun tie, sydämen ohjastama reitti.

Jo nämä viisi toimintaohjetta johdattavat kenet tahansa ihmisen tai tiimin pitkälle. Ja koska itse olen jo iso ihminen, minulla on paljon opittavaa näistä yksinkertaisista elämänohjeista. Samalla myös meidän tiimillä on paljon tehtävää, että opimme hyödyntämään Pikku Prinssin elämänviisautta. Haluamme sisimmässämme iloita ja rakastaa! Mutta sitten valitsemme kuitenkin murjotuksen ja murheen, kun se tuntuu jotenkin niin kotoisalta. Pois se minusta ja meistä!

Tiimin kanssa meillä olisi tärkeää tarkastella toimintatapojamme kriittisesti. Meidän olisi hyvä analysoida miten ne meitä hyödyttävät, jos hyödyttävät lainkaan. Sen lisäksi meidän on tärkeää pitää enemmän hauskaa yhdessä, kuten jo hieman puhuimmekin siitä keskenämme. Emme ainakaan keväällä pitäneet tarpeeksi hauskaa. Sen lisäksi pystymme varmasti vielä kehittämään kysymisen taitoamme. Luulisin, että meillä on paljon kysymyksiä mitä meidän olisi hyvä kysyä ihan vain toisistamme tai asioista, joista emme tiedä. Mutta niin, ehkäpä nämä asiat muistamalla pääsemme taas eteenpäin. Moni asia on tiimissä hyvin, mutta moni asia voisi olla vielä paremmin. Onneksi voimme kuitenkin olla yhdessä pöhköjä!

”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!